Kultainen sääntö tietokoneongelmissa

Jos tietokoneen tai vastaavan vempeleen kanssa on ongelmia, googleta aina ensimmäiseksi netistä. On hyvin mahdollista, että muillakin on sama ongelma ja he ovat löytäneet ratkaisun. Jos netistä ei mitään löydy, yritä sitten vasta myyjän tai maahantuojan tukea.

Ostin tietokoneen. Teetin sillä kaikki 71 windowsin päivitystä. Nostin 8.1:een. Asensin Libre officen ja muuta tarpeellista. Vasta muutaman päivän päästä tuli mieleen kokeilla videoita. Ei toiminut. Kokeilin musiikkitiedostoa. Ei toiminut. Soitin myyjän tukeen. Neuvoi kyllä ystävällisesti, mutta asia ei parantunut. Asennutti äänidrverit uudestaa. Ei auttanut. Käski asentaa kaiken uudestaan, mikä on monen tunnin työ. Sen verran viisastuin, että ongelma syntyi 8.1 -upgradessa.

Vasta nyt tuli mieleen katsoa netistä. Suunnilleen kolmas osuma vei vamistajan sivulla olevaan keskusteluun. Siellä oli kaksi vaihtoehtoa 1. asentaa toinen äänidrivereistä uudestaan mutta ei suinkaan MS:n vaan laitevalmistajan sivulta. 2. ottaa äänilaitteen erityisominaisuudet pois käytöstä. Tein jälkimmäisen. Kolme hiiren naksautusta, ja ongelma oli ratkaistu.

Tietysti olisin voinut ajaa 10 km koneen myyneeseen liikkeeseen, jättää koneen sinne pariksi viikoksi, ja ajaa 10 km sitä hakemaan.

Gigantti hämäsi hintaturvalla

Kävin Gigantissa ostamassa tietokoneen. Valikoima oli hyvä. Palvelu toimi loistavasti. Myyjä oli avulias ja ystävällinen.

Kun tuote oli tilattu, myyjä kysyi, haluanko tietokoneelle hintaturvan. Jos he alentavat tuotteen hintaa seuraavan 30 päivän aikana, minä saan omani tuohon alempaan hintaan. Ja se on täysin ilmainen. Tietysti halusin.

Myyjä puuhasi pitkään koneellaan. Hän kertoi että hintaturvakortti tulee kotiin muutaman viikon kuluttua ja tuote maksetaan, kun kotiin tulee lasku. Sitten hän näytti hintaturvakortin kuvaa. Epäilys heräsi. Pitkän tivaamisen jälkeen hän myönsi, että hintaturvakortti onkin luottokortti, johon on liitetty Gigantin hintaturva. Siis minulle oli tehty luottokortti kertomatta asiaa ja yrittämällä peitellä sitä loppuun asti. Kun pyysin peruuttamaan kortin, myyjä teki sen kyllä kohteliaasti. Kyseistä myyjää ei voine syyttää. Hänet on varmaankin ohjeistettu niin menettelemään. Yhtä kaikki, kusetuksen maku jäi suuhun.

Scoopshot - valokuvien välittäjä

Netin varrella tuli vastaan Scoopshot. Yrityksen ideana on amatöörikuvien ostaminen ja vastaavasti
myyminen yritysten käyttöön. Kuvista kiinnostunut voi luoda Scoopshotin sivulle tehtävän. Kuvaajat voivat tarjota kuviaan tähän tehtävään. Tehtävän asettaja ostaa sitten haluamansa kuvien oikeuden, tai sitten ei osta. Kaikki kuvat ovat näkyvissä ja niitä voivat ostaa muutkin kuin tehtävän asettaja.

Paikallisen tehtävän asettaminen on ostajalle ilmaista. Laajempaa aluetta koskevat tehtävät ja lisäominaisuudet maksavat. Yrityskäyttäjille nuokin hinnat ovat kohtuullisia. Kuvista tarjottavat hinnat näyttävät olevan muutaman dollarin luokkaa. Scoopshot ottaa tietysti myynti- ja ostohinnan välistä. He ilmoittavat itse, että tätä erotusta he eivät kerro. Etusivun esimerkkitapauksessa se näyttää olevan puolet. Kohtuullista amatöörikuvaajalle, jolla ei ole normaalisti mitään keinoa myydä kuviaan.

Hyötyjiä ovat Scoopshot itse, halpoja kuvia ostavat yritykset ja harrastelijavalokuvaajat. Häviäjiä ovat kuvatoimistot, ammattikuvaajat ja tietysti ja erityisesti näitä kuvia silmiinsä saavat julkaisujen lukijat. Kuvien tason lasku on väistämätön.

Onko asia niin, että kuvan taiteellisella tai teknisellä laadulla ei ole väliä, kunhan tekstin kyljessä on joku kuva? Julkaisijat näyttävät ajattelevan, että ei ole. Toinen esimerkki tästä suuntauksesta on sanomalehdissä yleistyvät lukijoiden kuvat. Uutisjutun mukaan taitetaan tuhruinen kuva, jossa on hämäriä hahmoja. Kuvan lähettäneelle kansalaiselle maksetaan vitonen tai viisikymppiä. Murto-osan murto-osa siitä, mitä oman valokuvaajan paikalle lähettäminen maksaisi.