keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Silmälasien myynti - miksi tämä läpeensä sairas bisnes ei koskaan parane?

Pitäisi ostaa uudet silmälasit. Harmittaa. Hintahaitari on satasesta tuhanteen euroon. Miten nämä hinnat korreloivat ostoksen laadun kanssa, havaitsee vasta kun on saanut ostoksensa käteensä, tai siis päähänsä. Koko ajan on kahdet tai kolmet yhden hinnalla -tarjouksia. Siis hinnassa on puolet tai enemmän ilmaa.

Kävimme yhdessä liikkeessä katsomassa noin alustavasti. Ovesta sisään, pitkä käytävä, hissillä ylös ja toinen käytävä. Siellä se oli. Kehyksiä oli telineissä kuten tapana on. Katselimme ja sovittelimme. Puhuimme kovalla äänellä, kuinka tarvittaisiin asiantuntija auttamaan. Myyjä kyhjötti koko ajan tiskinsä takana tuijottaen tiukasti päätettään ja varoen vilkaisemastakaan meidän suuntaamme. Ei tehnyt mieli kysyä, onko hän asiantuntija.

Ostin yhdet lasit pari vuotta sitten Specsaversista. Aivan hirvittävää painostusta. Sinne en mene uudestaan. Sataviiskymppiä piti lasien maksaa ja toiset saisi ilmaiseksi. Mutta minulle kerrottiin, että niillä ei sitten mitään näe. Jos pistää satasen päälle, näkee vähäsen keskeltä. Jos haluaa kunnon lasit, se on sitten 700. Maksoin sen satasen lisää, että pääsin sieltä pois. Lasit ovat sellaiset kuten luvattu oli. Ne ovat hyvät kun katselee tietokonetta. Reunemmalta niiden tuottama kuva on epätarkka ja menee mutkalle. Ilmaiseksi sain aurinkolasit. Ne ovat ihan hyvät.

Pitäisikö ottaa toisenlainen lähestyminen? "Maksan laseista tuhat euroa. Mitä tarjoatte?"
Vai buukkaisiko sittenkin vironmatkan?