Tällaista et ihan äkkiä arvaisi dystopiaksi

Näin Kauppalehdessä.

Muumimuseo, Tampere

Muumimuseo on avattu Tampere-taloon  uudistettuna. Se on aivan mainio. Kaikki on huolella tehty. Päähuomion varastavat Tuulikki Pietilän installaatiot. Ne ovat paljon parempia kuin mediassa nähdyistä kuvista luulisi.

Museo on myös sopivan kokoinen, ei missään tapauksessa liian pieni eikä myöskään uuvuttavan suuri. Vaihtuville näyttelyille on oma sopukkansa. Ensimmäinen näyttely kertoo Tove Janssonin työstä ja elämästä. Yllättävää siinä oli, kuinka valtavan suosion muumit saivat jo alkuaikoinaan.

Yleisöä oli elokuisen tiistain aamupäivällä runsaasti mutta ei tungokseksi asti.

Muumimuseo on nimensä mukaisesti museo. Lasten puuha- ja peuhupaikkoja ei ole.

Muumimuseon nettisivut ovat täällä.

Hesarin toimittaja keksi aivan uudenlaisen moottorin

Että tällä tavalla se toimii tämänpäiväisen Hesarin mukaan.

Tytyrin elämyskaivos Lohja

Paikka tunnettiin ennen kaivosmuseona. Uusi nimi onkin paikallaan, koska pari vanhaa kaivoskonetta ei oikein riitä rakentamaan museota.

Elämyskaivoksella on uusi ja hieno vastaanottorakennus. Opas johtaa sieltä kaivokseen. Alas mennään Koneen hissilaboratorion hissillä. Kaivoksen vanha kallellaan kulkeva hissi on rikki, eikä sitä aiotakaan korjata.

Opas puhui ulkona ja hissaulassa Koneesta, sen liikevaihdosta ja hisseistä sen verran kauan, että mieleen hiipi epäilys, olemmeko tulleet väärään paikkaan. Hissi, kun siihen vihdoin mentiin, oli käsittämättömän nopea ja tasaisesti kiihdyttävä ja jarruttava.

Alhaalla sitten oli kaytäviä, niissä opastauluja, kiviä ja pari konetta. Syvyyttä oli 90 metriä, siis enemmän kuin Helsingin metrossa. Opas kertoili mukavasti kaivoksen vaiheista. Paikon oli opastetauluja, mutta kaikkea ei ehtinyt lukemaan, kun piti pysyä ryhmän mukana.

Nähtävänä oli lähinnä kaivoskäytävät. Kaivosajan rakenteet oli purettu jokseenkin kokonaan pois. Esineistöä oli pari kuormauskonetta ja muutama pora. Paljon olisi tehtävissä kaivostoiminnan havainnollistamiseksi.

Kaivoksessa oli kolme näyttelyä. Kolulaiset olivat tehneet lankainstallaation ja taiteilija oli väännellyt rautalangasta eläinhahmoja. Ihan kivoja molemmat. Suuressa kuopassa oli valotaideteos. Ei jaksanut innostaa.

Ylös mentiin taas hissillä. Auringonpaiste ja lämpö tuntuivat hyviltä. Alhaalla oli lämpöä 8 astetta.

Kun salaatti pettää, kauraan voi luottaa

Kylvin salaatin hyvissä ajoin, heti kun lakkasi satamasta lunta, siis kesäkuun puoliväliä lähempänä. Nyt se on kauniissa kasvussa, lehdet pieniä mutta sitä maukkaampia. porkkanatkin ovat muutaman sentin mittaisia, siis naatit. Mutta perkule! Kasvimaa on täynnä kasoja. Myyräpirut ovat halunneet rakentaa maanalaisen valtakuntansa juuri minun kasvimaalleni. Poimi siinä nyt myyränkasasta salaatinlehtiä. Tuskin siinä vaaraa on, mutta ilo on poissa.

Kaura ei kiinnosta myyriä. Eikä kaura välitä kylmästä ja pimeästä. Komeasti röyhyllä koko pelto. Voisikohan vihreitä kauranvarsia syödä salaattina?

Leonie Swann: Murha laitumella

Leonie Swann: Murha laitumella (Glenkill), 2005

Genreltään kirja on krimin ja fantasian sekoitus.

Rikoskertomuksen aihe on murha, kuten yleensäkin. Lampaiden omistaja ja paimen on murhattu. Lampaat päättävät selvittää murhan. Heistä älykkäin on neiti Maple (mistä lienee nimensä saanut). Toinen aktiivinen selvittäjä on musta pässi Othello. Myöhemmin ilmestyy vielä yksi. Muutkin ovat mukana tai haittana kykyjensä mukaisesti. Lampaat ovat persoonallisuuksia ja kirjaiija pitää hyvin kiinni, että kukin myös säilyttää omansa.

Lampaat tekevät teoksesta fantasiakirjan. Ne ymmärtävät ihmisten puhetta. Ne osaavat puhua toisilleen yhtä hyvin kuin ihmiset kekenään. Ihmiset eivät ymmärrä lampaiden puhetta vaan pitävät sitä pelkästään määkynänä. Tekijä pysyy tässä rajauksessa hyvin tuomatta matkan varrella uutta fantasiaelementtiä.

Lampaat ovat asuneet aina laitumellaan. Heidän kokemuksensa muusta maailmasta on olematon. Se johtaa hauskoihin pohdintoihin ja väärinkäsityksiin. Kaksi lampaista on ollut sirkuksessa. He tietävät enemmän, mikä auttaa eteenpäin muutamassa muuten hankalasti ratkaistavassa tilanteessa.
Lampaiden lisäksi toimijoina ovat ihmiset. Näkökulma pysyy tiiviisti lampaiden puolella. He saavat tietoa ihmisten puuhista kuulemalla sivusta ja vakoilemalla. Loppuratkaisun tuovat ihmiset, lampaiden yllyttäminä.

Teksti alkaa tapahtuneesta murhasta. Lampaat pohtivat tilannetta. Tietoa siitä, missä ollaan ja kuka on mikä tihkuu keskustelun lomassa, muisteluina ja takaumina. Alku etenee sen verran verkkaisesti, että lukija pitkästyy. Toisella lukukerralla asia voi olla toinen, kun ei ole enää kiire päästä juonessa eteenpäin. Toiminta saa vauhtia vähitellen. Lampaat muuttuvat aktiivisiksi toimijoiksi. Ihmisistä saadaan lisää tietoa ja myös heidän toimintansa saa vauhtia. Syntyy hauskoja tilanteita, kun lampaat lähtevät tutkimusretkilleen. Tilanne seestyy taas loppua kohti.

Kirja on saanut Saksassa dekaaripalkinnon. Myös fantasiaan laajasti suhtautuva saa siitä mukavia kokemuksia.

Murha laitumella -teokselle on itsenäinen jatkoteos.

Tokmanni löysi käyttöä tabletille