Kylvä porkkanat syksyllä

Puutarhakirjoissa sanotaan, että porkkanat voi kylvää myös syksyllä. Viime syksynä sain sen vihdoin aikaiseksi. Mitään suojausta en kylvökselle laittanut. Itäminen oli kuitenkin hyvää, lähes yhtä hyvää kuin keväällä kylvetyssä. Asia, jota puutarhakirjat eivät maininneet, tai jota en huomannut, on kasvuunlähtö. Alla olevat kuat on otettu samaan aikaan pari viikkoa sitten. Ylemmässä on syksyllä kylvetyt, alemmassa toukokuussa kylvetyt.

Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys, WSOY 2014.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Kinnusen ylistetty teos on kehumisensa ansainnut.

Esitttelyteksti on täällä, joten ei siitä tässä sen enempää. Teksti on hyvää ja kerronta etenee juohevasti. Yhtä merkittävää kuin se, mitä on kirjoitettu, on se, mikä on jätetty pois. Kirja koostuu katkelmista neljän henkilön elämästä. Välissä on useiden vuosien hyppäyksiä, joita ei mitenkään selitetä. Rakenne toimii Kinnusella hyvin, varsinkin kirjan alkupuolella. Myöhemmin katkelmat pyrkivät kuvaamaan tilannetta jonkin merkittävän tai dramaattisen episodin edellä mutta ei enää episodia itseään.

Viimeinen osa kuvaa Onnin tuskaa homoseksuaalisuuden ja avioliiton välissä. Hienoa sinällään, mutta turhan monta toistoa samanlaisesta tilanteesta ja samasta ajatuskulusta.

Kukin päähenkilö on käsitelty omana yhtenäisenä osana kirjasta. Aika etenee kullakin lineaarisesti. Se tekee lukemisen helpoksi verrattuna viime aikojen tyylisuuntiin. Yhdestä jiposta en pidä. Onni lukee merkittävän kirjeen mutta kirjan lukija ei saa siitä tietää. Kirje löytyy sitten kirjan lopussa kai jonkinlaisena dramaatisena huipennuksena.

Kaikenkaikkiaan: kannattaa lukea.

Selfie

Nykyisin kun kaikki pistävät someen selfieitä, niin jospa minäkin.

Hesarin toimittaja leivomassa

Taas kerran sitä oli lentää pyllylleen Hesarin kielenuudistuksen edessä.

Poliitikon hauta

Kuvassa on Johannes Virolaisen hauta. Siinä se on ollut melkein kuusitoista vuotta. Virolainen oli aikansa merkittävimpiä poliitikkoja, mutta palvontapaikkaa ei haudasta tullut. Sen ympäristö on muhkurainen ja reunakivet vinossa. Haudalla on vain yksi kukka, sekin ruman muovitötterön sisällä.

Johanneksen vieressä lepää hänen toinen vaimonsa Kyllikki. Ensimmäisellä puolisolla, Kaarinalla ei ollut tänne asiaa. Hänet on unohdettu niin tehokkaasti, että edes Wikipediassa ei ole hänestä artikkelia.

Aukiolla kirkon lähellä on suuri Virolaisen näköispatsas. Ehkä häntä muistellaan siellä, ehkä ei missään.

Virolaisesta yhteiskunta pääsi halvalla. Patsasta ei tarvitse pahemmin hoidella. Hautaa ei näköjään ollenkaan. Kekkonen tuli kalliiksi. Iso talo parhaalla paikalla on varattu Kekkosen hengen vaeltaa. Ja sitten vielä se savupiipullinen savupirtti.

Kaupunginjohtaja onnistui

Väkiluku laskee ja työpaikkoja katoaa. Veronkorotus ei auta. Eli: Kaupunginjohtaja onnistui kiitettävästi. Seuraus: Lisää liksaa. Näin Lohjalla.

Kaunokirjallisuuden trendit - ennuste

Olen hämmästellyt mihin suuntaan korkeakirjallisuuden trendi eli muoti on menossa. Genre on lähes naisten miehittämä, mukana ehkä joku finlandiamies. Jotkut kirjalijat ovat trendinasettajia, esimerkiksi Sofi Oksanen ja Riikka Pulkkinen, ehkä myös Katja Kettu. Muut seuraavat trendiä tiukemmin tai löysemmin, jotkut eivät ollenkaan.

Lukeneisuuteni kun on hyvin rajallinen, keskityn seuraavassa pohtimaan Sofi Oksasen Norma-kirjan potentiaalista vaikutusta korkeakirjallisuuden trendeihin.

Oksasen Puhdistus asetti aikoinaan vahvan mallin sille, miten korkeakirjallinen romaani piti rakentaa. Teemana on kärsiminen, tarkemmin naiskaksikon kärsiminen Neuvostoliitossa ja Virossa. Rakenteena on tekstin pätkiminen ajassa ja paikassa ja palasten sekoittaminen.  Kukapa seuraavina vuosina olisi uskaltanut kirjaansa muuten rakentaa. Tapahtumat ovat voimakkaita, raakoja ja ne sisältävät paljon kärsimystä. Oksanen osaa kuitenkin välttää taitavasti verellä ja tuskalla mässäämistä.
Normassa asiat ovat toisin. Teos on usean genren sekoitus, millaisesta jo alkeisoppikirjat osaavat varoittaa. Vain yksi kuolee (paitsi ehkä ihan lopussa), hänkin ilman erityistä kärsimystä. Väkivallalla uhataan, mutta väkivaltaiset tapahtumat puuttuvat, myös muut 'voimakkaat' tapahtumat. Kirjan sisällöstä osa on fantasiaa, kevyttä ja rajallista. Juoni on jännäri, lapsellinen sellainen. On myös lyhyt ja epäuskottava rakkaustarina. Aika kulkee lineaarisesti. Menneisyyden paljastukset on tuotu esiin ovelasti äidin tekeminä nauhoitteina. Henkilögalleria on suppea. Melkein kaikki ovat mukana alusta loppuun. Teksti on selkeää ja helppolukuista. Kiemuraiset kielikuvat puuttuvat.
Norma herättää kaksi kysymystä. Miksi Oksanen teki tällaisen? Ja, mitä tästä seuraa?
Lienee oikein olettaa, että Sofi Oksanen on tehnyt kirjansa tarkoituksella ja tietäen, millainen siitä tulee. Hänellä jos kenellä on varaa kirjoittaa kuten huvittaa, kustantajista tai edes yleisöstä välittämättä. Miksi tällainen? Sen tietää Oksanen yksin.
Mitä seuraa. Perässäjuoksijoita riittää varmasti. Puhdistus asetti vahvan normin korkeakirjallisuudelle. Norma tehnee sitä myös, vaikka ei yhtä vahvasti. Ennustan osan seuraavista ominaisuuksista nousevan valtavirtaan:

- Ajassa lineaarinen kerronta tulee taas hyväksytyksi.
- Genrejen sekoittamisesta tulee trendi.
- Fantasiaelementit tulevat hyväksytyiksi ja ehkä jopa yleistyvät korkeakirjallisuudessa.
- Jotkut erehtyvät luulemaan, että lapsellinen juonikuvio sopii muillekin kuin Oksaselle.
- Alkaa ilmestyä rakkausromaaneja tai ainakin rakkaus-sivujuonia.
- Kärsiminen ei ole enää välttämätöntä, paitsi tietysti lemmen tuskaa ennen onnen saavuttamista.

Ja sitten kriitikot. Näin Etelä-Suomen sanomat:

Romaanien Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat jälkeen Oksasen uusi teos hämmästyttää ensi alkuun tyylillisesti, tavoitteellisesti ja taiteellisesti. Siirtymä aiempien kirjojen maailmanpalosta ja kansakuntien eloonjäämistaisteluista pienen suvun outoihin kuvioihin vaikuttaa tarinoimisen sisäänpäin kihartumiselta. Sitten Norman mysteeri alkaa ottaa ilmaa alleen, tuulta tukkaan. -- Kertomuksen moraaliseksi ongelmaksi viriää myös sukupuoliero. Hiusala ja kauneusbisnes ovat sukupuolittuneet pitkälti sille linjalle, että naiset tekevät, tuottavat ja ostavat, ja miehet käärivät rahat. Tänä päivänä tämä on osittain menneen maailman kärjistys mutta vain osittain. Oksaselle ominainen melodramaattinen kärjistely pääsee täyteen vauhtiin sitä mukaa, kun lukijalle avautuvat Tukkataian vaaralliset kiharat kuin myös Norman taikatukkainen mysteeri. Tuoreeltaan romaanin lukukokemus on hengästyttävä ja vähän pyörryttävä. Liittyneekö siihen, että kirjassa ei ihan vähän vedetä mielentiloja muuttavia kemikaaleja?

Entä Hesari?

Perinteinen, valju ja vaivaannuttava – muun muassa näillä sanoilla HS:n kriitikko Suvi Ahola arvioi Sofi Oksasen uutuusromaania Norma.