InkPad3 -lukulaite

 Luen usein sähkökirjoja, myös myöhään illalla. Kirkkaan ruudun tuijottelun vaikutuksesta uneen on varoiteltu. Kuvaruudun valo käy myös rasittavaksi päivän mittaan. Hankin kirjojen lukemiseen tarkoitetun laitteen, InkPad3:n. Sen näyttö on kuin paperia. En tiedä millä teknologialla se toimii, mutta teksti on näkyvissä myös ilman valoa ja silloinkin kun laite on sammutettu. Laitteessa on myös valo, jonka avulla sen näkee kirkkaammin ja myös pimeässä. Valmistaja puhuu etuvalosta, joten se poikkeaa jotenkin tabletin taustavalosta.

Teksti on mustaa pokkarinkeltaisella tai vaaleanruskealla säädöistä riippuen. Kontrasti ei ole yhtä vahva kuin paperikirjoissa mutta kuitenkin riittävä. Joku saattaa kokea tekstin turhan haaleaksi. Kun valon pitää himmeähkönä, mitään häikäisyn tai valorasituksen tunnetta ei ole. Laitteen etuna on myös se, että kirjainten kokoa ja riviväliä voi säätää. Säädettävyys on suurta epub-teksteissä, jotka laite rivittää uudestaan säädettäessä. Esimerkiksi pdf- tekstien rivinvaihto on kiinteä, mikä asettaa rajoitteensa.

Laite on lukulaite ja siinä käytössä täysin toimiva. sivun vaihto käy ilman viivettä toisin kuin viisi vuotta vanhassa tabletissani. Siinä on lukemisen lisäksi useita apuohjelmia, niistä hyödyllisin on nettiselain. Selaimen avulla voi ostaa kirjoja tai ladata kirjastosta lainattuja laitteeseen luettavaksi. Muuhun nettisealailuun laitteesta ei ole, koska selain on todella hidas ja mustavalkoinen ruutu ei näytä kunnolla väreistä rakennettuja nettisivuja. Myös kosketusnäytön reagointi on hidasta. Sormea saa pitää pinalla liki sekunnin, ennen kuin kosketuskohta mustuu toiminnan merkiksi.

Kirjoja voi siirtää laittesseen selaimen lisäksi muutamilla muilla tavoilla. Itse kokeilin sen liittämistä kaapelilla tietokoneeseen. Laite näkyy tietokoneella ulkoisena levyasemana, jolle voi helposti kopioida kirjatiedostot.

Laitteen oma massamuisti on 8 GB. Siihen voi laittaa max. 32 GB SD-kortin. Kuvattomia kirjoja mahtuu kerralla noin 5000 kappaletta. Akun latauksen luvataan kestävän jopa viikkojen mittaiseen käyttöön. Hinta oli Powerissa 180€, muistikortti 20€ ja muutama euro kuljetuksesta. 

Muut InkPadin laitteet ja uset toisten valmistajien ovat vähän kapeampia ja siten kätevämpiä pitää kädessä. Rivin pituus on vastaavasti pienempi. Kolmosen ruudun leveys on n. 12 cm. Ulkomitat ovat 14 x 20 cm.

Larin-Kyösti: Tuuliajolla

 Larin-Kyösti: Tuuliajolla, ilmestynyt 1940, Kansallisarkisto

Alla oleva postaus on oikea juonipaljastusten äiti tai ainakin morsian.

Teos on ilmestynyt 1900-luvun alkupuolella ja edustaa sen aikakauden kirjallisia trendejä ihan mukavasti. Ydinkertomus kuvaa kahden nuoren suhdetta. Teksti on vahva moraliteetti puettuna kaunokirjalliseen muotoon.

Nuoret ovat kasvaneet yhdessä. Aikuisuuden kynnyksellä hormonit heräävät. He ryhtyvät esiaviolliseen seksiin. Paha virhe. Ensin kaikki on hyvin ja ihanaa, tietysti. Nainen tulee raskaaksi, tietysti. Hänet lähetetään piiloon synnyttämään. Tulee keskenmeno. Kaikki ei ole kuitenkaan hyvin, vaan välit viilenevät. Nainen keskittyy hoitamaan vanhaa isäänsä. Mies lähtee veneellä ulkomaille, mutta kohtalo puuttuu peliin. Nousee myrsky, purje repeää ja hän kaatuu tajuttomana veneen pohjalle.

Nuorten isät ovat tehneet läpi elämänsä kaikenlaista pahaa ja ovat vihoissa keskenään. Lopulta he tekevät sovinnon ja muut pahuudet unohtuvat. He ovat jo valmiit hyvksymään nuorten avioliiton, mutta myöhäistä, ah niin myöhäistä. Vain kuolema voi sovittaa heidän syntinsä.

Tuuliajolla on aikansa tuote. Ei ole tapahtumaa ilman syytä. Ei seksiä ilman heikkoutta. Nainen on muita saarelaisia tummempi ja eloisampi, intohimoisempi. Huhutaan että joku hänen esi-isänsä on haaksirikkoutunut espanjalainen merimies. Mies on luonteeltaan ailahtelevainen ja äkkipikainen, siis ei luotettava sulhasena eikä puolisona. Ja niin siinä sitten käy.

Ihan mukiinmenevää saaristolaiselämän kuvausta ja pikkutapahtumia "kauheuksien" välissä.

Kyllä Larin-Kyösti osaa hehkuttaa, kun on rauta kuumana:

He hapuilivat, hehkuivat, syttyivät, leikkivät, puristautuivat kokoon suloiseen syleilyyn, muuttuivat kuin yhdeksi vereksi, ruumiiksi ja sieluksi, silmät silmissä palaen, povi povella läikkyen, yhtyen kuin kaksi lämmintä meren aaltoa, virran vieminä, edes ja takaisin, syventyen ja soiluen, loiskahtaen lopulta vavahtavaan vaahtoon.

Ihan vertailun vuoksi ote Marja Kankaan 80 vuotta myöhemmin ilmestyneen kirjan "Miestä näkyvissä" alusta, siis ihan alusta. Turhat lemmenleiskeet ohitetaan ja ollaan jo syvällä arjessa.

– MÄ EN RAKASTA sua enää.

Vedän Jalon lantiota lähemmäs. Haistan hänen hikensä. Tunnen, miten Jalon äsken vielä jäykkä elin muuttuu etanaksi. Ei Jalolla mikään metrinen mela ole, mutta reilusti normaalimitoissa ja suhteellisen suora. Olen tyytyväinen aviomieheni strategisiin mittoihin. Ainakin silloin, kun hänellä seisoo. Sellainen hyvä, luotettava peruspenis.

 En halua, että sisälläni on nilviäinen. Työnnyn vasten Jaloa.

– Mä haluan, että sä siität mut.

Larin-Kyösti avaakin vähän perinteisemmin:

Meren saaressa oli yhdeksäs tiima aamulla. Nikodemus Matinpoika Hokka kiipesi kevätvarhaisena hetkenä kiertoportaita pitkin ihan talon kylkiäisestä suoraan ylös vanhalle tähystyspaikalleen.

Siis aloitetaan sivuhenkilöistä. Mutta kyllä päähenkilötkin esitellään muutaman sivun päästä. Hieman kärsivällisyyttä, pyydän.

Satumaassa 2 - Totta ja tarua

 

- Puolueemme on päättänyt että pääministerillä ei ole johtajuutta.

- Mutta pääministerihän on johtanut maata ja hallitusta aivan tehokkaasti.

- Pääsemmekö me halliutkseen, jos pääministeri on johtanut tehokkaasti?

- Emme, kai.

 - Siis ...

- Pääministerillä ei ole johtajuutta.

-----------------------------------

- Puolueemme on päättänyt että pääministeri on valehdellut.

- Mutta eihän se ole totta. Siitähän on uusi selvitys.

- Pääsemmekö me hallitukseen, jos pääministeri ei ole valehdellut?

- Emme, luultavasti.

- Siis ...

- Pääministeri on valehdellut.

-----------------------------------

- Puolueemme on päättänyt että köhä-ministeri on erotettava.

- Miksi?

- Että saamme hallituksen hajalle ja pääsemme hallitukseen.

- Mitä ministeri on tehnyt?

- Ei mitään.

- Hänhän tekee työtä yöt ja päivät.

- Me valehtelemme, että hän ei ole tehnyt mitään. Ja valehtelemme, että hän on väärentänyt raportin.

- Eikö valehteleminen ole väärin?

- Ei. Iso Setä valehtelee joka päivä kymmenen kertaa.

- Emmehän me kannata Isoa Setää.

- Kyllä kannatamme. Toisen puolueen puheenjohtaja on alkanut kannattaa Isoa Setää. Meidänkin on pakko. Sitä paitsi Iso Setä on saanut paljon ääniä valehtelemalla.

- Jos me saamme valehdella niin miksei pääministeri saa valehdella?

- Miten sinä voit olla noin rasittava.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

 Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys, Siltala 2020

Pienen hauen pyydystys on kielellisesti virtuoosimainen romaani, yhtä aikaa rakkausdraama ja myyttinen fantasia, kansankomedia ja ympäristötuhoa edistävän elämäntapamme säälimätön kritiikki.

(Siltalan esittelytekstistä)

On helppoa olla samaa mieltä.

Pienillä sivutarinoilla pippuroidun rikkaan romaanin sisältämä myyttisten olioiden tykitys ihastuttaa, mutta vielä paremmin toimii paikallisten asukkaiden lempeän ironinen kuvaus.

(Toni Jerrman, HS)

Samaa mieltä tästäkin.

Pienen hauen pyydystys” on ensinnäkin tajuttoman hauska kirja. Siinä on kielellistä taituruutta, absurdia huumoria ja brittiläistä lakonista kuivaa, ja mustaa huumoria. Jokainen sivuhahmo on hämmästyttävällä tavalla mielenkiintoinen, ja heistä toivoo lukevansa pian lisää. Toiseksi se on koskettava kirja. Se onnistuu kertomaan jotain olennaista ihmisten kasvamisesta ja rakkauden kehittymisestä, sekä ihmisen suhteesta myös omaan itseensä. Kolmanneksi se vaalii luontosuhdetta ja suomalaisia (lappilaisia) kansanperinteitä.

(POIKA LUKEEKIN -blogi)

Kyllä vain, näinkin.

Ja sitten vielä mielenkiintoinen ilmoitus Siltalan nettikaupan sivulta

TILAPÄISESTI LOPPU

Kuten totesin yllä, olen kokolailla samaa mieltä kriitikoiden kanssa teoksesta ja sen arvosta. Nykymaailmassa voi olla iloinen jo siitäkin, että kirja ei ala yksityiskohtaisella seksi- tai väkivaltakohtauksella. Haukikirjasta puuttuu paljon muutakin nykykirjan pakkopullaa, lähes kaikki. Raastava rakkausdraama sentään on, mutta sellainen onkin paljon vanhempaa kirjallista perua. 

Kun alkaa lukea, ei kannata heittää kirjaa nurkkaan ensimmäisten sivujen aikana. Kyllä se siitä paranee.

Ei muuta kuin ostamaan. Esikerkiksi Elisan kaupasta saa sähkökirjan hintaan 11,92.

Kannustaako Stockmann vastuulliseen kuluttamiseen?

 No ei ihan. Onneksi ostohysterian luominen ei onnistu kuten ennen.

Satumaassa tapahtunutta - isänmaan etu

 

Olipa kerran Satumaa. Satumaa oli demokratia. Se tarkoittaa, että Satumaata hallitsi hallitus ja hallitusta vallitsivat puolueet. Oli myös puolueita, jotka eivät vallinneet hallitusta vaikka ne olisivat halunneet vallita hallitusta.

Eräs puolue oli hallituksessa. Kaikki puolueen kannattajat eivät siitä pitäneet. Siksi puolue oli ja eli, kuin se ei olisi hallituksessa. Toisin kuin puolue, puolueen puheenjohtaja ei oikeasti ollut hallituksessa, vaikka luuli olevansa.

Puolueella oli taustavoimana aate. Tuo aate oli, että puolueen piti olla suurempi kuin mikään muu puolue. Tuota aatetta kutsuttiin sikiöläisyydeksi. Kukaan ei muistanut, mistä tuo nimitys tuli. Aatteessa oli joustovaraa. Hätätilassa kävi sekin, että puolue oli suurempi kuin jokin muu puolue. Nyt ei ollut hätätila. Pienempiä puolueita oli ainakin kaksi. Puolueen kannatusta mitattiin puolueen kannatusmittauksessa. Trendi oli suoraviivainen. Viimeinen kannattaja luopuisi puolueen kannattamisesta kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Puolueella oli ohjelma. Se kertoi keinot, joilla puolue toteuttaa aatetta. Tähän asti aatetta ei oltu pidetty esillä, mutta nyt pidettäsiin.

Sattuipa niin, että puolueella oli puoluekokous. Puoluekokouksen tarkoitus oli valita puolueelle puheenjohtaja. Tuota valitsemista kutsuttiin puheenjohtajan kukittamiseksi.

Sattuipa myös niin, että puolueella oli puoluekokouksen jälkeen kaksi puheenjohtajaa. Oli vanha puheenjohtaja ja uusi puheenjohtaja. Uusi puheenjohtaja oli vanhempi kuin vanha puheenjohtaja.

Sattui vielä peräti niin, että puoluekokoukseen matkusti toimittaja, oikeastaan toimittajaharjoittelija, siloposkinen ja isänmaallinen.

Toimittaja: Arvoisa Uusi puheenjohtaja. Miten aiotte toimia jatkossa?

Uusi puhenjohtaja: Minun tehtäväni on nostaa puolueen kannatus kaikkein suurimmaksi.

Toimittaja: Nythän on kriisi. Eikö pitäisi ajatella isänmaan etua?

Uusi puheenjohtaja: Kyllä pitäisi. Sitä ajatellaan sitten, kun puolueemme on suurin puolue.

Toimittaja: Arvoisa Vanha puheenjohtaja. Miten aiotte toimia jatkossa?

Vanha puheenjohtaja: Ensin on vaihdettava puheenjohtajaa. Vanhasta puheenjohtajasta tulee uusi uusi puheenjohtaja ja uudesta puheenjohtajasta tulee uusi vanha puheenjohtaja tai vanha uusi puheenjohtaja. Kuinka vain haluatte. Sitten laitan asiat reilaan.

Toimittaja: Kuinka se tapahtuu? Reilaan laittaminen.

Vanha puheenjohtaja: Ensin otan koulutusta. Sitten nostan puolueen kannatuksen kaikkein suurimmaksi.

Toimittaja: Nythän on kriisi. Eikö pitäisi ajatella isänmaan etua?

Vanha puheenjohtaja: Kyllä pitäisi. Sitä ajatellaan sitten, kun minä olen uusi uusi puheenjohtaja ja puolue on suurin puolue.

***

Satumaassa oli myös Eräs toinen puolue. Toisin kuin Eräs ensimmäinen puolue, se ei ollut hallituksessa. Eräs toinen puolue kuitenkin luuli, että se oli hallituksessa, vaikka se ei ollut. Sen puheenjohtaja määräsi, mitä hallituksen oli tehtävä, mutta hallitus ei totellut.

Sattuipa niin, että myös eräällä toisella puolueella oli puoluekokous. Sen vanha puheenjohtaja kukitettiin uudeksi puheenjohtajaksi. Oli siis uusi vanha puheenjohtaja tai vanha uusi puheenjohtaja. “Aivan kuten haluatte”, tuo puheenjohtaja totesi toimittajalle, toimittajaharjoittelijalle, siloposkiselle ja isänmaalliselle.

Toimittaja: Arvoisa puheenjohtaja, mikä on puolueenne tavoite?

Puheenjohtaja: Kaataa hallitus.

Toimittaja: Mutta maahan on sekasorrossa. Hallituksen kaataminen lamauttaa hallinnon puoleksi vuodeksi. Eikö pitäisi ajatella isänmaan etua?

Puheenjohtaja: Kyllä tietenkin. Mutta isänmaan etua saa ajatella vain, kun me olemme hallituksessa.

Toimittaja: Eikö isänmaa ole teidän tunnuslauseessanne?

Puheenjohtaja: Saattaa olla. Mutta ensin on koti ja uskonto.

Toimittaja: Missä on teidän kotinne?

Puheenjohtaja: Hallituksessa.

Toimittaja: Mihin te uskotte?

Puheenjohtaja: Hallituksen kaatumiseen.

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

 Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella, Bazar 2020

Kustantaja vetää yhteen näin: Nainen parvekkeella on Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen tiheätunnelmainen taidemysteeri, jonka vaiheikas tarina vie mukanaan Helsingistä Turkuun ja Berliinistä Pariisiin.

Kirjan keskiössä on Edelfeltin teos Nainen parvekkeella. Teosta intohimoisesti tavoitellut taiteen kerääjä on viimein saanut sen haltuunsa. Yllättäen Ranskasta on löytynyt sen luonnoksia. Niiden omistus ja olinpaikka ovat epäselviä. Toimittaja ryhtyy selvittämään kumpaakin johtolankaa Edelfeltin ajatuksiin. Kummallisia asioita alkaa tapahtua. Pahikset ovat teoksen ja luonnosten perässä. Syntyy vauhdikas tapahtumien ketju. Väliin on leikattu Edelfeltin ja häntä ympäröivien ihmisten elämää.

Nainen parvekkeella on vatavirrasta eroava dekkari. Paljon painoa annetaan ihmisten, heidän elämänsä ja heidän suhteidensa kuvaamiseen. Taiteen näkökulmat ovat myös mukana. Kirjoittajat osaavat kirjoittaa. Teksti on luettavaa, tapahtuvat vievät mukanaan.

Juoni kulkee sujuvasti. Tapahtumia tapahtuu, asioita paljastuu. Loppuhässäkkä on todella vauhdikas. Kun pahikset ja heidän motiivinsa paljastuvat, stoorin uskottavuutta joutuu jonkin verran uskottelemaan itselleen.