keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Yle vuorostaan kieltä tuhoamassa

Yle kirjoittaa artikkelissaan näin:


Kustannus on tähän asti tarkoittanut rahan menettämistä, mutta eipä näin ole enää. Ja se tapahtuu kielen ymmärrettävyyden kustannuksella.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Sähkökaapit joutuivat veden varaan

Hesari on kunnostautunut usein sillä, että sanojen tai ilmaisujen merkityksiä ei tiedetä. Ja taas kerran:

Sepä onnkin vaarallinen tilanne


Toivottavasti meripelastajat kutsuttiin hätiin.




sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Marko Pulkkinen: Syntax error

Marko Pulkkinen: Syntax error, Tammi 2019

Pulkkisen kirjan henkilöt elävät nettiaikakaudessa. Kaikkeen somessa tapahtuvaan on reagoitava heti. Kaikki omat asiat on pantava näkyviin välittömästi. Teos kertoo tästä maailmasta mainiolla huumorilla.
Toinen juonilinja on päähenkilön ja hänen isänsä rakkaudeton suhde ja sen aiheuttamat kivut. Nämä osiot on kirjoitettu toisenlaisella otteella, ilman huumoria ja koskettavasti.

Vanhempi lukija putoaa välillä kyydistä ja joutuu etsimään lukemiseen uutta alkua. Mutta se löytyy ja lukeminen maistuu taas.

Tammi itse luonnehtii Pulkkisen teosta näin:
Röyhkeää naurua aikamme suurimmalle nälälle – huomionkipeydelle!
Popparit esiin! Kaikkien tunteman mediapersoonan Harry S. Turusen hervottoman hauska syöksykierre menestyksestä tuhon partaalle. Harryn ura on kuin mikropopparit – se alkaa lupaavasti poksahdellen, kiihtyy tasaiseen rätinään ja hiipuu, kunnes jäljellä on vain kasa käryävää hiillosta. Alussa kaikki on hyvin: Elämäntapavalmentaja Harrya revitään puhujakeikalta toiselle, hän hurmaa yleisönsä ja firma kukoistaa. Vierellä on edustava nuori puoliso. Harryn firman hallitus pursuaa mediamaailman julkkiksia. Isän kuoleman myötä mopo karkaa käsistä: alkavat harkitsemattomat ja yli-itsevarmat irtiotot jotka johtavat someraivoon. Maine on vaakalaudalla, bisnes sakkaa
Myös Hesarin arvostelu kannattaa vilkaista. 
Marko Pulkkisen satiiri sosiaalisen median tyrannisoimasta Suomesta osuu ja riemastuttaa.
Suosittelen kaikille!

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Oletko rodullistaja?

Pari päivää sitten tuli Hesarissa vastaan minulle uusi termi : rodullistaminen. Lehti kirjoittaa Oscar-juhlista näin:
"Oscareita on viime vuosina syytetty siitä, ettei ehdokasvalinnoissa ole huomioitu monimuotoisuutta. Vuoden 2015 gaalan jälkeen Twitterissä #OscarsSoWhite-tunnisteiset viestit levisivät laajalti, kun muun muassa kaikki pää- ja sivuosapalkintojen ehdokkaat olivat valkoihoisia.
Sittemmin tilanne on sentään hieman parantunut. Tämän vuoden gaalaa myös iloittiin siksi, että voittajien joukossa oli enemmän rodullistettuja ihmisiä kuin koskaan aiemmin: esimerkiksi näyttelijöistä palkitut Rami Malek, Regina King ja Ali, parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin saanut Lee, ohjaaja Alfonso Cuarón ja pukusuunnittelija Ruth Carter."
Täytyi oikein katsoa Wikipediasta, mitä rodullistaminen tarkoittaa. Wikipedia määrittelee näin:
Rodullistaminen tarkoittaa sitä, että ihmisiin liitetään esimerkiksi ihonvärin, uskonnon tai etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja.
Rodullistaminen syntyy siitä ajatuksesta, että tietyt piirteet omaavat ihmiset ovat perustavanlaatuisesti erilaisia verrattuna "oikeaan ihmiskuvaan" tai että he ovat jopa syntyneet palvelemaan "oikeiksi valkoisiksi" ihmisiksi rodullistettuja yksilöitä.
No nyt alkoi valkenemaan. Helsingin sanomat iloitsee siitä, että Oscar-voittajien joukossa on enemmän ihmisiä, joihin on liitetty esimerkiksi ihonvärin, uskonnon tai etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja.


keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Hugo Simberg - Pirut ja enkelit

Helena Ruuska: Hugo Simberg - Pirut ja enkelit, WSOY 2018

Teos on Hugo Simbergin massiivinen elämäkerta, sivuja 0n yli 400. Tekijä on tehnyt valtavan työmäärän tutustuessaan Simbergin ja hänen sukulaistensa kirjeenvaihtoon ja muihin dokumentteihin, taiteilijan teoksiin ja niiden maalaamisen paikkoihin.

Tekijä pitäytyy varsin tiukasti käytössään olevaan materiaaliin. Teoksessa on arvailuja taiteilijan mielialoista ja aikomuksista, mutta ne kaikki pohjautuvat käytössä olleisiin dokumentteihin. Fiktion puolelle tekijä ei harhaudu.

Kirja vie lukijan mukanaan. Se avaa Simbergin maailman. Syitä miksi hän maalasi jonkin teoksen ei useinkaan löydy, mutta vaikuttimet ja olosuhteet tuodaan esille. Simbergin koko elämänkaari aukeaa lukijalle.

torstai 31. tammikuuta 2019

Linnaisten kartanon viheriä kamari

Sakari Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari

Topeliuksen klassikkokartanoromaani on saatavissa Gutenbergista, vaikkakin se on vähän piilossa. Se on sijoitettu Talvi-iltain tarinoiden ykkösosan loppuun.

Etsin jo pariin kertaan luetun kirjan käsiini vain vähän vilkaistakseni, mutta jotenkin se tuli luettua kokonaan. Teksti onkin hyvin helppolukuista ja juoni voisi nykyisin kirjoitettuna olla lähellä kioskikirjallisuutta. Tällä kerralla huomio kiinnittyi sisään leivottuun yhteiskunnalliseen sanomaan. Ajan tapa oli, että aateliset menevät naimisiin vain aatelisten kanssa. Muttapa kirjan  aatelittoman sankarin teki mieli ottaa vaimo aatelissuvusta ja siinä hän onnistuukin. Hän tosin on lapsivaihdoksen takia itse aatelinen ja  aateliseksi luultu ei niinkään. Näistä aineksista saadaan soppa keitettyä, eikä romanttista pöhinää tarvita juuri lainkaan.

Voisi ajatella, että "epäsäätyinen" avioliitto on vain romantiikan polttoainetta, mutta teksissä tulee kyllä moneen kertaan ilmi, mitä kirjailija moisesta säätynirsoiluista ajattelee. Vähän yllättävää Berteskiöldien kirjoittajalta.