torstai 1. toukokuuta 2014

Kerttu Juva: Leppiluodon leiriläiset

Kerttu Juva: Leppiluodon leiriläiset,
Nuorten toivekirjasto 3, WSOY 1951

Reippaat partiotytöt lähtevät viikoksi leirille saareen. Teos kuvaa heidän elämäänsä leirillä ja päivien kulkua siellä. Leskiäiti on pulassa lähistöllä. Tytöt käyvät häntä auttamassa. Kartanon lapset joutuvat merihätään myrskyssä. Tytöt pelastavat. Ilkeä kartanonherra parantaa tapansa.

Viisikymmenluvulla pystyi kirjoittamaan ja saamaan julkaistuksi tyttökirjan ilman dramaattisia tapahtumia, ilman väkivaltaa ja ilman seksiä. Saman aikakauden poikakirjoissa taistellaan rikollisten kanssa, osoitetaan käsittämätöntä sankaruutta ja ruumiita tulee. Roistoista tietysti.

Kun Juva ei ole laittanut kirjaansa erikoisuuksia, sen pystyy vieläkin lukemaan hämmästelemättä. Nykykirjallisuuden paaduttamasta se tuntuu vähäsen tyhjältä. Olisiko parempi jos kaikki leiriläiset eivät olisi täydellisen hyviä ja oppivaisia?

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Talvivaara - uskon asia ...

... tai lähes uskonnon. Siltä näyttää yrityksen pörssikurssin kehitys. Kun firman omistus oli vielä normaalilla
pohjalla, osakkeen arvo valui ja valui alaspäin. Vähitellen yritysomistajat liukenivat ja jäljelle jäivät lähinnä valtio ja suomalaiset yksityishenkilöt. Sen jälkeen kurssi on kulkenut ylös alas kymmeniä prosentteja päivästä toiseen. Pieninkin positiivinen uutinen - luokkaa "firma ei kaatunut vielä" - riittää kurssinousuun.

Tänään tuli mutaa naamalle oikein kunnolla. Saatiin kyllä lupa uraanin rikastamiseen. Jotain tuottoa siitä voi odottaa vasta vuosien jatkokäsittelyiden ja valistuskierteen jälkeen. Mutta, mutta ... Uutta kaivosta ei saa avata. On talletettava 70 miljoonaa lisää takuita ympäristötuhon varalle. Kaksi vanhempaa liuotuskasaa on lakannut toimimasta. Ja sitten se viime vuoden tulos. Liiketoiminnan tappio on 140 prosenttia liikevaihdosta. Tulot 78 miljoonaa, menot 108 miljoonaa. Lisäksi on havaittu, että yritys on kuvitellut omistavansa rahanarvoista tavaraa 600 miljoonan arvosta enemmän, kuin on todellisuus. Tämä virhe on oikaistava eli alaskirjattava. Vuoden tulokseen tulee lisää tappiota tuo 600 miljoonaa. Koko tappio on 700 miljoonaa, 905 prosenttia liikevaihdosta. Normaali firma on kriisissä, jos tappio on yli kymmenen prosenttia. Lainaa on Talvivaaralla riittävästi. Siitä pitäisi maksaa takaisin tai kattaa uudella lainalla 250 miljoonaa vuonna 2015.

Mitä tekee firman osakekurssi tänä murheen päivänä? Pyörii samalla tasolla pitkin päivää, vajoaa vähän ennen päivän päätöstä neljä prosenttia miinukselle. Omistajien usko on vahva. Miksi? Valtio ei voi myydä 15% osuuttaan. Kyse on sadoista työpaikoista ja osakkeiden myynti olisi huono signaali valtion suunnasta. Ykstyiset ilmeisesti uskovat saavansa sijoituksensa takaisin. Talvivaara menee yrityssaneeraukseen. Silloin sen velkoja annetaan anteeksi niin paljon, että yritys voi jatkaa. Jos velat armahdetaan, nikkelin hinta nousee ja uusista kasoista heruu metallia paremmin kuin vanhoista, firma alkaa kannattaa. Osakkeen hinta nousee, nousee moninkertaiseksi, kymmenkertaiseksi, satakertaiseksi ...


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Tyhjät kuoret

Pääsiäinen on mennyt. Pääsiäispupu on luonut nähkansa. Nyt siitä on jäljellä tyhjät kuoret. Pelkäänpä, että vappupullolle käy pian samoin.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mihin me tarvitsemme tällaista puhelimen tiedonsiirtonopeutta? Emme niin mihinkään.

Hesarissa oli taas kerran juttu, jossa ihannoidaan tiettyjen älypuhelinten teknisiä ominaisuuksia. Nyt puhutaan tiedonsiirtonopeudesta. Nopein vehje siirtää yli 120 megabittiä sekunnissa. Artikkelissa on pitkä lista puhelinten tiedonsiirtonopeuksista. Lukijalle luodaan kuva, että vain huippumallit ovat hyviä, muiden siirtonopeus on surkea.

Artikkeli ei ota kantaa, mihin käyttäjä tarvitsee moisia nopeuksia. Normaali käyttäjä ei tarvitse mihinkään. Hesarin jutun lopussa todetaan, että 5 megabittiä sekunnissa riittää hyvälaatuisen videokuvan katselemiseen. Siis 4% huippumallin nopeudesta. Artikkelissa luetelluista 75 puhelimesta vain yksi ei yllä tähän nopeuteen.

Hesarin toimittajalta on unohtunut sekä kriittinen tarkastelu että puhelimen käyttäjän näkökulma tekniikkaa ihailtaessa. Taas kerran.