Salainen ilmoitusliite

Hesarin välissä tuli tänään paksu ilmoitusliite. Sen kansilehdellä luki: "Älä avaa tätä liitettä". En avannut.

Vanha ihminen = lypsylehmä

Reipas nuori mies soitti ja esitti olevansa siitä ja siitä pankkiiriliikkeestä. Halusi neuvoa, miten voin suojata parin tonnin arvoisen osakesijoituksen. Pitäisi vain tulla heidän konttorilleen ja saisin siellä ilmaista neuvontaa. Vähäsen epäilin, että tarkoituksena oli korjata suojaan enemmänkin kuin pari tonnia. Kuvittelin mielessäni lomaosake-esittelyn tasoista prässäystä. En jaksanut innostua, vaan kiitin ei ja torjuin myös tilannetarkastelun syksymmällä.

Vaikka herkuttelin mielessäni reipashenkisen tilaisuuden näköalalla, todennäköisempänä pidin kahvi-pulla-kalvot-jorina -tilaisuutta. Mutta kappas vaan. Ankara prässääminen onkin todellisuutta. Niin vahvasti, että itse Finanssivalvonta on ärähtänyt. Näin uutisoi YLE. "[Fivan] Tuomisen mukaan [moitittavat] tapaukset liittyvät myyntitilanteisiin, joissa seniorikansalaisille on myyty tuotteita erittäin aggressiivisesti."

Seniori-ikäiset eivät kelpaa YLElle katsojiksi. He eivät kelpaa mainostajille kohderyhmäksi. Onneksi he kelpaavat kusetettaviksi.

Passia hakemassa

Passi vanheni. Anoin siis uuden. Ensin valokuvaamoon. Kuva otettiin digikameralla ja lähetettiin heidän tietokoneeltaan suoraan Poliisille.  Anomuksen tekemiseen piti varata netistä. Lomake oli jotenkin harrastelijamaisen näköinen, mutta homma onnistui. Ensimmäinen aika oli tarjolla vasta parin viikon päästä.

Varattu aika piti minuutin tarkkuudella. Virkailija täytti lomakkeen tietokoneelleen, valkuva netistä, allekirjoitus, sormenjäljet ja maksu kortilla. Se siitä. Passi tulee viikon päästä R-kiskalle. Aika näppärää.

Koskahan passin saa uusittua netissä? Valokuva ja sormenjäljet voi ottaa omalla puhelimella. Poliisin järjestelmä pystyy kyllä varmentamaan, että siinä on sama henkilö vanhempana. Maksaa voi passia kioskilta hakiessa.

Silmälasien myynti - miksi tämä läpeensä sairas bisnes ei koskaan parane?

Pitäisi ostaa uudet silmälasit. Harmittaa. Hintahaitari on satasesta tuhanteen euroon. Miten nämä hinnat korreloivat ostoksen laadun kanssa, havaitsee vasta kun on saanut ostoksensa käteensä, tai siis päähänsä. Koko ajan on kahdet tai kolmet yhden hinnalla -tarjouksia. Siis hinnassa on puolet tai enemmän ilmaa.

Kävimme yhdessä liikkeessä katsomassa noin alustavasti. Ovesta sisään, pitkä käytävä, hissillä ylös ja toinen käytävä. Siellä se oli. Kehyksiä oli telineissä kuten tapana on. Katselimme ja sovittelimme. Puhuimme kovalla äänellä, kuinka tarvittaisiin asiantuntija auttamaan. Myyjä kyhjötti koko ajan tiskinsä takana tuijottaen tiukasti päätettään ja varoen vilkaisemastakaan meidän suuntaamme. Ei tehnyt mieli kysyä, onko hän asiantuntija.

Ostin yhdet lasit pari vuotta sitten Specsaversista. Aivan hirvittävää painostusta. Sinne en mene uudestaan. Sataviiskymppiä piti lasien maksaa ja toiset saisi ilmaiseksi. Mutta minulle kerrottiin, että niillä ei sitten mitään näe. Jos pistää satasen päälle, näkee vähäsen keskeltä. Jos haluaa kunnon lasit, se on sitten 700. Maksoin sen satasen lisää, että pääsin sieltä pois. Lasit ovat sellaiset kuten luvattu oli. Ne ovat hyvät kun katselee tietokonetta. Reunemmalta niiden tuottama kuva on epätarkka ja menee mutkalle. Ilmaiseksi sain aurinkolasit. Ne ovat ihan hyvät.

Pitäisikö ottaa toisenlainen lähestyminen? "Maksan laseista tuhat euroa. Mitä tarjoatte?"
Vai buukkaisiko sittenkin vironmatkan?

Huumorin ja satiirin symposium, Oriveden opisto

Hyvä ohjelma taas kerran. Tähän mennessä mm.
- Kuvataiteilija Erkki Pirtola kertoi Palsasta ja näytti videon, jolla oli sellaisia töitä, jotka eivät ole olleet missään esillä
.- Tutkija Juri Joensuu ja Veikko Huovisen huumorin ominaispiirteet.
- Tutkija Sari Kivistö kertoi, mitä satiiri on ja mitä ei.
- Kuvanveistäjä Anni Laakso.
- Sarjakuvataitelilija Jarno Latva-Nikkola.
- Professori Jarmo Valkola.
- Opistolaisten mainio näytelmä.

Yleisöä on kohtalaisesti, mutta enemmänkin mahtuisi.

Ohhoh noita ruotsalaisia tai ohhoh tuota Hesaria

Tämän päivän Hesarissa luemme:

TIIS­TAI­NA ruot­sa­lai­sen kuor­ma-au­to­jen val­mis­ta­jan Sca­nian hal­li­tuk­sen riip­pu­ma­ton ko­mi­tea tor­jui Volks­wa­ge­nin jul­ki­sen os­to­tar­jouk­sen.   Ko­mi­tean mie­les­tä Volks­wa­ge­nin tar­jous, 200 kruu­nua osa­ket­ta koh­ti, oli liian edul­li­nen.

Eipä uskoisi, että ruotsalaisissa olisi moista kieltäymystä liian hyvästä tarjouksesta. Vai vippaako Hesarilla sanojen merkitykset, taas kerran.

Vanhoja ihmisiä narrataan ostamaan turha tabletti

Viime aikoina on tullut vastaan useampi ikäihminen, joka on kertonut, että hänelle on myyty tablettitietokone väkisin tai harhauttamalla. Kuvio on aina kutakuinkin sama. Asiakas tulee myymälään kysymään neuvoa tietokoneessa tai tietoliikenneyhteydessä olevaan ongelmaan. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin on: tabletti kouraan, rahat pois ja näkemiin. Usein asiakkaasta tulee myös uuden sim-kortin, langattoman yhteyden ja kuukausilaskun omistaja.

Usein asiakas tarvitsisi vain neuvontaa. Sitä ei myyjä tietystikään pysty antamaan. Mutta hän voisi sanoa sen suoraan eikä tunkea asiakkaalle turhaa laitetta. Jos iäkäs asiakas tarvitsee uuden laitteen, sopivin on lähes aina pöytäkone. Halvempi malli riittää, vanhus ei pelaa uusimpia pelejä ja halpamallikin näyttää normaalit videot. Jos asiakas tarvitsee uuden nettiyhteyden, kaksimegainen riittää lähes aina. Vain myyjän provikka tarvitsee satamegaisen.

Tabletti on näppärä vehje nuorelle ihmiselle. Mutta vanhan ihmisen ensimmäisenä ja ainoana koneena se on lähestulkoon käyttökelvoton. Vapiseva käsi osuu lasiin minne sattuu ja laite on ties missä tilassa. Hidas käsi ei osaa tehdä eroa nopealle napsauttamiselle ja jatkuvalle painamiselle. Virtuaalinäppäimistö on liian pieni ja liian herkkä kömpelöille käsille. Kuvioon kuuluu, että tabletin kanssa ei tule minkäänlaista käyttöohjetta. Valmistajan nettisivulla sellainen on tai sitten ei. Varmaa on ainakin se, että tabletin käyttöä osaamaton ei osaa sillä ohjetta hakea.

Hyvä kauppias. Ahneus syrjään kun vanhus saapuu kauppaan.

- Koita selvittää sekavasta puheesta, mikä on asiakkaan TODELLINEN tarve.
- Kerro mitä vaihtoehtoja asiakkaalla on, mitkä ovat niiden hyvät ja huonot puolet.
- Anna asiakkaalle aikaa. Anna hänen mennä kotiin miettimään. Hän tulee kyllä takaisin, jos luottamus on syntynyt.
- Varaudu neuvomaan, hitaasti ja rauhallisesti. Älä kerro liikaa; vain perusasiat, että asiakas pääsee alkuun.
- Kerro asiakkaalle, mistä opastusta saa jatkossa. Sitä on esimerkiksi kirjastoissa.