Aristoteles ja Reino Helismaa

Aristoteles esitti runousopissaan rakenteen, jota tragedia parhaimmillaan noudatti. Mallia viilasi saksalainen kirjailija Gustav Freytag. Freytagin malli elää edelleen kirjoittamisen opettamisessa ja käytännön kirjallisten teosten rakenteessa.

Reino Helismaa ei ehkä lukenut Aristotelesta, mutta paljon muuta kuitenkin. Hän sovitti Freytagin juonenrakenteen lyhyeen lauluun mestarillisesti. Kas näin:

Balladi villistä lännestä

Aloitus

Oli Kolmisormi-Smythe, oli Reikärauta-Brown
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.
Oli neito, Mary-Lou, hän niin kaunis ol' ou, ou!
Oli hänen vuokseen pyssyt usein panneet pau ja pou.
Niin Brown ja Smythe he katkerasti vihas toisiaan,
Kun Mary-Lou ei tiennyt, kumman suostuis ottamaan.
Oli Kolmisormi-Smythe, oli Reikärauta-Brown,
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.

Nouseva toiminta

Hoiti Hooker saluunaa
Tavattoman kuuluisaa:
Siellä joka ilta tehtiin pari kolme vainajaa.
Siellä kortit selattiin,
Pokeria pelattiin,
Ja sananpurut hurmeiset vaihdettiin puhtaisiin.
Niin Reikärauta-Brownkin kerran saapui saluunaan
Ja sattumalta Smythen siellä osui kohtaamaan.
Ilta oli alussaan,
Pari peluria vaan
Oli hihaässän vuoksi vasta päästy ampumaan.

 Konflikti

Siellä whisky virtas, oi!
Siellä sähköpiano soi,
Kun huono tuuri vihamiehet vastatusten toi.
"Olet hevosvaras, well!"
Sanoi Brown. "Oh, go to hell!"
Tuumi siihen Smythe - Ei sitä voinut painaa villaisell.

Laskeva toiminta

Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään.
Ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin - all right -
Kuoli vahingossa kait.

Loppuratkaisu

Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Mary-Lou - hän suri niin,
Itsensä joi juovuksiin,
Ja putkaan jouduttuaan hän rakastui sheriffiin.
Mutta Smythe ja Brown - no niin -
Heidät heti haudattiin,
Ja kansa whiskylekkereineen tulvi peijaisiin.

Epilogi

Nyt vierekkäin he lepäilevät yhteishaudassaan,
Ja suuri, puinen coltin kuva kohoo kummullaan.
Oli Kolmisormi-Smythe,
Oli Reikärauta-Brown,
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.

Happy days are here again

Klubi 7 oli suosittu savuke aikanaan. Sen tuotanto lopetettiin sota-aikana. Lapsuuteni Klubi oli Klubi 77, niinsanottu Pilliklubi. Klubi 7:ää yritettiin lanseerata uudelleen 50-luvun lopulla. Tarkoitukseen tehtiin mainoslevy. Sen sai myös tuttu kauppias. Hänellä ei ollut levysoitinta, joten hän tuli meille kuuntelemaan levyään. Kuunneltuaan hän antoi sen minulle. Se oli ensimmäinen äänilevyni. Muitan edelleen hyvin, kuinka siinä laulaa luritettiin "Klubi seeitsemän piiristää".

Tänään kuulin saman melodian radiosta. Kappaleen nimeksi ilmoitettiin "Wochenende und Sonnenschein". Siis etsimään. Ja outubesta se löytyi naps naps. Täällä. Kas, se oli tuttu "Happy days are here again" vuodelta 1929. Here. 

Vähän suuremmalla työllä löytyi myös suomenkielinen (jos niin voi sanoa) versio. Tässä versiossa on eritysen miellyttävää video, jota ei ole silputtu tuhanneksi pätkäksi, kuten yleensä tehdään. Kamera ei liioin vaella esittäjästä toiseen, eikä senpuoleen muuallakaan.

Kivi kaulassa

Jeesus sanoo näin (Mark 9/42):

"Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa."

Lapsena ihmettelin, miten pää saadaan läpi kiven pienestä reiästä. Kuvasta saa idean, että narua voi käyttää apuna. Minua myös harmitti, että hyvä myllynkivi joutuu hukkaan. Kuvan myllynkivet ovat ei-niin-hyviä, joutavia upotettaviksi. Alasinkin voisi käydä samaan tarkoitukseen.

Toivottavasti Jeesus tarkoitti rangaistusta vain periaatteelliseksi eikä käytönnössä toteutettavaksi. 

Johannes Lohilammen museo

Lohjan Sammatissa on Johannes Lohilammen museo. Esittelyteksti sanoo näin:

Lohilammen museo on vanha rusthollitila 1700-luvulta. Kaksikerroksinen päärakennus joka on alkuperäisellä paikallaan on ilmeisesti 1770-luvulta. Museossa on laaja talonpoikaisesineiden kokoelma, jonka maanviljelijä, talousmies ja kulttuurivaikuttaja Johannes Lohilampi (1866-1938) on kerännyt, ja josta pääosa on Länsi-Uudeltamaalta. Esillä on myös muutamia Elias Lönnrotille kuuluneita esineitä sekä kirkkohuone ja kiertokouluhuone.

Rakennus on 1700-luvulta ja sen huomaa. Esite ei sano, kuinka kauan talo on ollut rappiolla. Muutamaa paikkaa on kunnostettu, mutta yleisesti vaikutelma on aivan toinen kuin esittelykuvissa. Talo on ollut luultasti Lohilammen kuolemasta (1938) asti ollut lämmittämättä ja ajoittain visivuotojen vaivaama. Homeen haju on vahva. Pinnat näyttävät sään kuluttamilta. Sisällä on pimeää ja ankeaa.

Talonpoikaisesineistö on suppea ja tuttu muista museoista. Monet esineet olivat kärsineet pahasti kosteudesta. Onneksi niihin ei saanut koskea. Kouluokka oli kiinnostavin paikka.  sellaisia neljän hengen pulpetteja en ole muualla nähnyt.

Miksi Suomessa pitää olla museo joka korvessa? Täältäkin voisi viedä parhaat palat Lohjan museoon. Siellä ne olisivat asiallisessa säilytyksessä ja hoidossa. Mörskän voisi myydä  sitä hoitamaan halukkaalle kesäasukkaalle.

Kirjoittajaryhmä Hups

Kirjoittajaryhmä Hups julkaisee antologian "Rihman kiertämää". Käykääpä katsomassa blogista. Blogi päivittyy jatkuvasti. Seuratkaa.

Pysy poissa koira

Koira, älä tule tupakalle minun roskikseeni.

Rautalangasta

Joskus se on sitten vaan väännettävä rautalangasta. Jokohan käsittivät, tollot.

Vai laittaisiko vielä yhden kilven: "Ei asiakkaille"?