Pyttypannu

Tässä se on. Pyttypannu.


Mitä se tarkoittaa? Tehdäänkä ruokaa pytystä pannulla? Vai tehdäänkö ruokaa pytyn muotoisella pannulla? Vai tekevätkö sitä vankiparat pytyssä?

Uuden kirjan päivät, Orivesi

Opistolla oli Uuden kirjan päivät taas kerran. Ja taas kerran ne olivat hyvät. Ohjelmaa en lähde refereroimaan. Sen löytää Opiston sivulta, ken osaa. Esityksistä kommentointi taas antaa vain kalpean haamukuvan todellisuudesta. Jos olette kiinnostuneita, tulkaa itse päiville ensi vuonna.

Uutta ja hämmästyttävää oli Hups-kirjoittajien esittely, antologian julkistus ja myyntipöytä.

Lampi oli salaperäisempi kuin koskaan. Uiminen siellä on sallittu. Mikä tunne, kun vesihiisi tarttuu nilkkaan tahmeallä kädellään.

Mihin tuotekehitys unohtui Minigrip?

Kuva on Amerplastin sivulla.

Amerplast mainostaa Minigripiä näin:

Minigrip on klassikko. Minigripit ovat jo yli 40 vuotta säilöneet herkulliset kesän ja syksyn maut suomalaisten pakastimissa turvallisesti ja tilaa säästäen.

Totta kuin mikä. Tuo tarkoittaa myös, että tuote on pysynyt samanlaisena tuon 40 vuotta. Muu maailma on kehittynyt, Minigrip ei. Pussin saa eka kerralla kiinni aika helposti, seuraavilla huonommin ja huonommin. Sulkijanauha nuljuu eikä mene kiinni.

Homma on tietysti kaksipiippuinen. Jos tekee parempia pusseja, niitä menee vähemmän kaupaksi.

Mutta, mutta ... Ikeasta saa parempia uudelleensuljettavia pusseja halvemmalla.

Minigripin aikoihin tuli markkinaan myös Sinipiika. Mitä Sinituote on nyt? Minigrip on haaskannut mahdollisuutensa.

Elina Tiilikka fiktion maailmassa

Elina Tiilikka: Myrsky, Gummerus 2011.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Kustantaja luonnehtii teosta näin:

Villi tarina maanisdepressiivisestä tytöstä

Myrsky on nuori taideopiskelija, joka ajautuu vaarallisiin tilanteisiin. Hän sairastaa maanisdepressiivisyyttä ja käyttäytyy arvaamattomasti. Hän ei ole tarkoituksella paha, mutta kylläkin holtiton eikä ota vastuuta tekemisistään. Pohjimmiltaan hän on vain eksynyt tyttö, joka ei sopeudu minnekään. Myrsky ottaa hatkat koulusta ja tapaa tien päällä Marekin, puolalaisen prätkämiehen, jonka kyytiin hän lähtee. Myrsky ja Marek ovat kuin Pohjolan Bonnie ja Clyde. He elävät vallatussa talossa, ryöstelevät kioskeja ja polttelevat aamupalaksi jointtia. Elämä veitsenterällä on rankkaa, ja usein seuraukset ovat rumat.

Elina Tiilikka herätti omakohtaisella esikoisteoksellaan Punainen mekko valtavan huomion. Myrsky on fiktiivinen tarina, raju kuvaus todella levottomista ihmisistä. Kerronta on paljasta ja koskettavaa, mikä tekee romaanista oudolla tavalla aidon ja puhuttelevan.

Tiilikan huorauskirjaa mainostettiin elämäkerralliseksi.  Tässä tapauksessa korostetaan fiktiivisyytä. Syytä onkin. Päähenkilö tappaa sivullisen ja antaa syyn valua miesystänsä kontolle. Eipä kannattaisi kehua sellaista omaelämäkerralliseksi. Mutta fiktiiviselle henkilölle homma kannattaa. Murha ja miesystävän saaminen sitä lusimaan parantavat kaksisuuntaisen mielialahäiriön.

Kustantaja puhuu paljaasta ja koskettavasta kerronnasta. Mainitsematta jää puuduttava selittäminen.

Valheet ja viettelijät

Ryhmäteatterilla on ollut
suuri teatteriesitys Suomenlinnan Hyvä omatunto -linnakkeessa monena
kesänä. Niin tänäkin vuonna. Kesän näytelmä on Juha
Kukkosen sovitus Choderlos de Laclos'n romaanista.

Näytelmän - ja sen takana olevan romaanin - teksti on jostain kaukaa
muinaisuudesta eikä jaksa innostaa nykyajan katsojaa.

Näyttämötoteutus on hyvä ja näyttelijöiden suoritukset mainioita.
Erityisesti mieleen jäivät näytelmän seassa olevat lyhyet
tanssiesitykset.

Oriveden uudet opit

Reijo Virtanen (toim.): Oriveden uudet opit, Kansanvalistusseura 2003.

Tämä kirja on ollut minulla hyllyssä vuodesta 2007. Nyt se tuli luettua, pitkän ajan kuluessa tosin, koska innostus vaihteli artikkelista toiseen.

Kirja on kokoelma Oriveden opistossa opettaneiden henkilöiden tekstejä, sanottakoon esseitä, novelleja, aineita tai purkauksia. Tehtävänanto on ilmeisesti ollut väljä, siinä määrin tekstin laji ta tarkoitus vaihtelee. On lyhyitä taiteilijaelämäkertoja, kokemuksia pidetyistä kursseista, oman opetusmenetelmän kuvauksia. Suurmies kärsii elämän tuskaa. Runoilija on katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa myös asiatekstin maallikolle käsittämättömäksi.

Opettajan näkökulma on kirjoittamisen opiskelijalle ajoittain mielenkiintoinen. Hyvä tietää, mitä sillä puolella ajatellaan. Varsinaista oppia ne eivät sisällä. Elämäkerrat - hohhoijaa, niitä on kuultu ja nähty.

Aristoteles ja Reino Helismaa

Aristoteles esitti runousopissaan rakenteen, jota tragedia parhaimmillaan noudatti. Mallia viilasi saksalainen kirjailija Gustav Freytag. Freytagin malli elää edelleen kirjoittamisen opettamisessa ja käytännön kirjallisten teosten rakenteessa.

Reino Helismaa ei ehkä lukenut Aristotelesta, mutta paljon muuta kuitenkin. Hän sovitti Freytagin juonenrakenteen lyhyeen lauluun mestarillisesti. Kas näin:

Balladi villistä lännestä

Aloitus

Oli Kolmisormi-Smythe, oli Reikärauta-Brown
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.
Oli neito, Mary-Lou, hän niin kaunis ol' ou, ou!
Oli hänen vuokseen pyssyt usein panneet pau ja pou.
Niin Brown ja Smythe he katkerasti vihas toisiaan,
Kun Mary-Lou ei tiennyt, kumman suostuis ottamaan.
Oli Kolmisormi-Smythe, oli Reikärauta-Brown,
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.

Nouseva toiminta

Hoiti Hooker saluunaa
Tavattoman kuuluisaa:
Siellä joka ilta tehtiin pari kolme vainajaa.
Siellä kortit selattiin,
Pokeria pelattiin,
Ja sananpurut hurmeiset vaihdettiin puhtaisiin.
Niin Reikärauta-Brownkin kerran saapui saluunaan
Ja sattumalta Smythen siellä osui kohtaamaan.
Ilta oli alussaan,
Pari peluria vaan
Oli hihaässän vuoksi vasta päästy ampumaan.

 Konflikti

Siellä whisky virtas, oi!
Siellä sähköpiano soi,
Kun huono tuuri vihamiehet vastatusten toi.
"Olet hevosvaras, well!"
Sanoi Brown. "Oh, go to hell!"
Tuumi siihen Smythe - Ei sitä voinut painaa villaisell.

Laskeva toiminta

Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään.
Ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin - all right -
Kuoli vahingossa kait.

Loppuratkaisu

Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Mary-Lou - hän suri niin,
Itsensä joi juovuksiin,
Ja putkaan jouduttuaan hän rakastui sheriffiin.
Mutta Smythe ja Brown - no niin -
Heidät heti haudattiin,
Ja kansa whiskylekkereineen tulvi peijaisiin.

Epilogi

Nyt vierekkäin he lepäilevät yhteishaudassaan,
Ja suuri, puinen coltin kuva kohoo kummullaan.
Oli Kolmisormi-Smythe,
Oli Reikärauta-Brown,
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.