sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pissausfriikeille kunnon työkalut

Ihmiset, jotka ovat halunneet tarkkaa tietoa ja tilastoa pissaamisistaan ovat olleet tähän asti paperilappusten tai vessaan raahatun tietokoneen ja excelin varassa. Muinaista.

Nyt apu on tullut. Kunnon mobiilisovellus, jonka avulla kuseminen käy suih vain. Tämä sovellus hoitaa homman, lähes kokonaan.
Kuulutko niihin, jotka joutuvat miettimään WC-käyntejä tarpeettoman usein? Mietitkö, ehditkö vessaan ajoissa, käytkö turhan usein tai tuleeko kerralla liian vähän?
Ahdistavaa. Oli, mutta ei ole enää.

Kirjaa sovellukseen kaikki juomis- ja kusemistiedot, ja kas:Näet sovelluksesta yhteenvedot ja tilastot vessapuuhistasi.

Ja sokeri pohjalla. Voit lähettää tiedot sähköpostilla. Itsellesi, kavereille, sukulaisille. Tai Facebookiin. Pitäisikö perustaa FB-ryhmä?

Jos sattuu, että et ole vielä oppinut kusemaan, sovellus opettaa.

Ei muuta kuin pissalle.


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kotiseudun tarinoita

Lauri Simonsuuri (toim): Kotiseudun tarinoita, SKS 1951 (2006)

Simonsuuri tunnetaan paremmin toisesta teoksestaan: Myytillisiä tarinoita. Se sisältää kansalta koottuja tarinoita suomalaisista uskomusolennoista, tontuista, maahisista ym. Kotiseudun tarinoita on myös koottu Suomalaisen kirjallisuuden seuran keräämistä muistiinpanoista lähinnä 1900-luvun alkupuolelta. Tämän teoksen tarinat koskevat todellisia tapahtumia. Tosikertomuksia ne eivät ole vaan muuntuneita ja värittyneitä sukupolvien siirtäessä niitä seuraaville.

Teos on vain pieni rahtunen kaikesta kerätystä aineistosta, mutta sinälläänkin merkittävä yli 400-sivuinen lukupaketti. Kaikki tarinat eivät jaksa kiinnostaa, varsinkaan jos ei satu asumaan kyseisellä paikkakunnalla. Monista on vielä useita toisintoja. Jotkut taas ovat oikein kiinnostavia hyvin kerrottuina tarinoina, pieninä novelleina.

Entisten aikojen arkielämä välittyy teoksesta paremmin kuin historiakirjoista. Kerrotaan mitä tapahtui, pohtimatta oliko se oikein tai kohtuullista, oliko oikein että rikollinen ruoskittiin tai mestattiin, oliko oikein että ihmiset nääntyivät nälkään. Suuri osa kertomuksista koskee onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä. Toiset taas sisältävät onnistumisia. Ne esitetään yleensä sankaritekojen muodossa.

torstai 18. helmikuuta 2016

Säästämisen rajat

Kuvassa ovat Laaksolahden uimarannan palvelurakennukset. Tästä on vaikea sen enempää säästää.



tiistai 9. helmikuuta 2016

Pässit



Yllä on elokuvan perustiedot Finnkinon sivulta kaapattuna. Sitä luonnehtii Kino Engel seuraavasti:
Islannin karulla maaseudulla, kaukaisen laakson perukalla asuu kaksi veljestä, jotka eivät ole puhuneet toisilleen 40 vuoteen. Nyt mykkäkoulun on pakko loppua sillä heidän on pelastettava kaikkein kallisarvoisin omaisuutensa, rakkaat lampaansa. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalisuosikki ja Islannin Oscar-ehdokas.
Jouni menee eteenpäin verkkaisesti, antaen kaikelle aikansa. Näyttelijät ovat mainioita ja kuvaus loistava. Maisemat eivät voisi olla matkailumainoksessa sen parempi.

Kerta kaikkiaan, kannattaa katsoa.


lauantai 6. helmikuuta 2016

Teemestarin kirja

Paljon huomiota saanut Emmi Itärannan kirja on Teoksen kustantama. Kustantaja itse sanoo näin:
"Emmi Itärannan esikoisromaani Teemestarin kirja on harvinaisen uskottava ja pelottava kuvaus mahdollisesta tulevaisuudestamme. Samalla Itärannan kieli on kuitenkin kuulasta, tarkkaa ja paisuttelematonta. Esikoiskirjailijalta todellinen taidonnäyte! Teemestarin kirja voitti Teoksen suuren fantasia- ja scifikirjoituskilpailun, johon osallistui yli 350 käsikirjoitusta."
Kustantajan teosesittely, kirjailijaesittely ja kustantajan arvostamat arvostelut ovat täällä. wikipediassa on laajempi henkilöesittely ja runsaasti linkkejä. Kirjailijan omat sivut ovat täällä. Päiväkirja on nukahtanut lokakuulle, kuten niin moni muukin blogi, mitä kuuluu ja ajankohtaista -palsta.

Uskottavuudesta ja mahdollisuudesta voi olla montaa mieltä, kuten fantasiakirjoista yleensäkin. Mutta kielestä ja taidonnäytteestä olen samaa mieltä kuin kustantaja. Itäranta hallitsee tekstinsä, ei syyllisty klisesiin, ei mässäilyyn eikä tavanomaisiin juonenkulkuihin.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Räiske- ja mäisketekstien kaipaajalle voi olla puuduttavaa. hitaan tekstin nautiskelijalle sitäkin parempi.


lauantai 30. tammikuuta 2016

Tapporauta

Joskus kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten sattui onnettomuus, jossa henkilö kaatui oven aukipitämiseen tarkoitettuun metallitappiin. Hetikohta tuli määräys, jossa määrättiin sellaiset poistettaviksi tai varustettavaksi paksunnoksella. Ei ole tähän mennessä tehonnut.

Kuvassa on sentin paksuinen ja parikymmentä senttiä pitkä tappi Kallion suunnalta. Saman näköisiä tappeja näkee kaupungilla useissa paikoissa. Ennemmin tai myöhemmin joku kaatuu taas sellaiseen. Se on sitten kanttuvei sitä mukaa.

Haloo Helsingin kaupunki!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Norma

Sofi Oksanen: Norma, Like 2015
Kuva liken sivulla

Liken sivulla on oikeastaan sanottu jo kaikki tarpeellinen, noin arvostelumielessä. Kirjalla on myös oma nettisivu, sopii erityisesti fanittajille.

Kirja etenee kahdessa tasossa. On verkkaisesti kulkeva juoni tapahtuma-ajassa. Päähenkilö ja samalla lukija saavat vähän väliä lisää tietoa tapahtuneesta muilta kyselemällä ja erityisesti äidin jättämistä videoista. Normassa aika kulkee lineaarisesti.  Se on lukijalle helpompaa kuin Puhdistus-kirjan ratkaisu, jossa vastaava on toteutettu poukkimalla ajassa sinne tänne ja vaihtamalla taajaan näkökulmahenkilöä. Epäilemättä useat kirjailijat seuraavat tulevien kirjojensa rakenteessa Oksasta.

Normassa näkökulmahenkilöitä on kaksi. Norma ei piilottele juuri mitään lukijalta, muttaMarion tietää ja tekee asioita, joita ei lukijalle kerrota. Tapa on kai pakollinen nykyaikana.

Oksanen osaa asiansa. Teksti on sujuvaa. Jännite säilyy kirjan läpi. Kerronta etenee verkkaisesti. Loppu on yllättävä paitsi juonen myös toteutustavan näkökulmasta. Oksanen on tehnyt sellaisen kirjan kuin on halunnut.

Alussa esitellään useita henkilöitä. Nämä kannattaa opetella, koska he ovat mukana koko kertomuksen ajan. Tässä pientä apua. Juonta ei seuraava luettelo paljasta.

Elli Naakka, höperö mummo.

Anita Ross, Ellin tytär, kuollut.

Reijo Ross, Anitan ex mies.

Norma Ross, päähenkilö.

Albiino, tytär Reijo Rossin uudesta avioliitosta.


Helena, Anitan ystävätär, "hullu".

Max Lambert, Helenan ex mies.

Marion, näiden tytär.

Alvar, näiden poika.

Alla, Max Lambertin uusi vaimo.

Sitten on vielä Eva, jonka asemaa lukija joutuu miettimään.