Kotikaljaa

Kas, kotikalja-automaattihan se siinä. Havainnollista.

Perinteinen joulutervehdys epäperinteisen kuvan kera

Autot ajelulla

Kypsät perunat

Että näin. Perunat kypsyivät pellossa. Vai mitä, Helsingin sanomat?

Halkaistu varakreivi

Italo Calvini: Halkaistu varakreivi, Tammi 2004, alkuperäinen teos 1952

Lainasin vihdoin tämän kirjoittamisen opettajien ylistämän teoksen. Jonoa ei enää ollut, vaan kirja nökötti hyllyssä. Olipa vanha halpa paperi saanut jo tunkkaista hajua itseensä.

Teoksen avaus on tehokas. Varakreivi lähtee mukaan keisarin sotaretkelle. Hänet ammutaan tykillä kappaleiksi. Lääkärit saavat parsittua kokoon ja pelastettua elämään puolikkaan hänestä. Tuo puolikas palaa kotiseudulle jatkamaan elämäänsä, linnansa ja sen ympäristön hallitsemista. Osoittautuu että takaisin on tullut varakreivin paha puoli, hyvä on jäänyt taistelukentälle. Pahat teot seuraavat toistaan. Syyttömiä hirtetään, rakennuksia sytytetään tuleen. Kukaan ei ole turvassa.

Calvinon kerronta on nautittavaa. Ei ihan tiedä, onko kyseessä komedia vai tragedia. Ilmaisu on koreilematonta ja helppolukuista. Kertojan, varakreivin sisarenpojan elämänpiiriä avataan vähitellen, sitä mukaa kun varakreivin tuhotyöt ottavat uusia alueita.

Eteenpäin tätä tekstiä lukekoot ne, jotka ovat lukeneet teoksen ja ne, jotka eivät aio sitä lukea.

Varakreivin hyvä puoliskokin on parsittu kokoon. Se palaa myöhemmin näyttämölle. Puolikkaiden välille syntyy tietenkin konflikti ja ne (tietenkin) yhdistyvät tiimellyksessä. Tässä vaiheessa kirjailijan ote väsähtää. Hyvyyden töiden keksiminen ei ole yhtä nautinnollista kuin pahuuden. Varakeivin osien konfliktista olisi saanut paljon enemmän irti. Loppu tuntuu äkkiä kokoon parsitulta, kuin varakreivi itse konsanaan. Kirjailija lienee kyllästynyt ja halunnut saada tekstin äkkiä pois käsistään. Pieniä harvaan präntättyjä sivujakin on vain vähän toistasataa.

Näin huolehdimme, että terveet ruokailutottumuukset eivät tartu lapsiin

Lapsuus on aikaa, jolloin ruokailutottumukset muodostuvat.

Alla on eräänkin lapsille suunnatun paikan lasten menu. Punaista lihaa sen olla pitää ja valtava määrä kärvennettyä rasvaa.

Hyvästi terveysihanteet.

Ensiksikin ja toiseksi

Daniil Harms: Ensiksikin ja toiseksi, Gummerus 2002. Alkuperäistekstit ovat 1930-luvulta.

Harms nimetään kirjan takakannessa avangardistiksi. Suuri osa teksteistä on ilmeisesti saduiksi tarkoitettu, eivätkä ne paljon poikkea lennokkaimpien satujen maailmoista. Aikuisille tarkoitetut tekstit ovat lennokkaita ja yllättäviä käänteitä sisältäviä nekin. Jutuissa lienee kätkettyjä viittauksia neuvostotalouden ongelmiin. Ne jäävät suomalaisen nykylukijan saavuttamattomiin.

Kirjoittamisen harrastajan kannattaa tutustua teokseen jo yksin tekstien lopetusten vuoksi. Muutamat palaavat itseensä, esimerkiksi joku jutun henkilö onkin sen kirjoittaja. Joissain loppu tulee yllättäen ja jättää lukijan hölmistyneenä odottamaan jatkoa. Opimme että lopusta ei kannata tehdä suurta draamaa. Keromus loppuu, kun on lopun aika, tai sitä ennen.

Oikein mukava pikku kirjanen iltapäivän välipalaksi.