Kirsti Ellilän blogi on palannut

Kaappas vain, se on tullut takaisin. Täällä se on. Ellilä on nimennyt bloginsa työpäiväkirjaksi. Saapa nähdä pysyykö se kauankin tässä raamissa. Ellilän blogi oli aikanaan mielenkiintoista luettavaa. Aina uusia ideoita, joskus loistavia joskus vähän pöhköjä. Lukekaa ja nauttikaa.

Joulun toivotukset

Uimarannalla, näytös 4

Eletään joulukuun jälkipuolta Herran vuonna 2014. Eikö näistä olennoista pääse ikinä eroon, ei edes talveksi? Jos eivät itse mene, niin ei pääse. Ne ovat rauhoitettuja, vaikka niitä on paikat täynnä kymmenin ja sadoin tuhansin. Olemmeko me ihmiset tyhmiä? Epäilemättä.

Mitä pahaa siinä on, jos pienet (ei vaan suuret) söpöt linnut tassuttavat rannalla? Mahtuuhan sinne sekaan. Kas, missä lintu käy, siihen kasa jää. Siinä se odottaa kevättä ja pientä lapioijaa, joka iskee sormensa santaan, tarkoitan sontaan.

Hesari laittaa vanhusten kodin liuskoilla kuntoon.

Tällä kertaa Hesari ei kunnostautunut sekoittamalla prosentit ja prosenttiyksiköt tai kilowatit ja
kilowattitunnit, vaan luiskat ja liuskat.

Suosittelen lämpimästi, että Hesari järjestää toimittajilleen "kirjoita ainakin nämä asiat oikein" -kurssin.

Selvää tietysti on, että kun lehden talous laahaa, mihinkään välineisiin ei ole varaa. Mutta nyt sitä saa ilmaiseksi. Kielitoimiston sanakirja on kaikkien - myös toimittajien - ilmaiseksi käytettävissä. Sieltä olisi löytynyt apu myös liuskan merkitykseen.

Fortum ja pikajääkaappi

Kas, lamppu ei syttynytkään yhtenä aamuna. Kun se ei palanut, arvelin että se on palanut. Mikään
muukaan lamppu ei palanut, joten arvelin, että ei tule sähköä. Sähköä toimittava yhtiö kertoikin pari tuntia myöhemmin tekstiviestillä asiaintilan olevan näin.

Onneksi ulkona oli sopiva jääkaappilämpötila.

Fortum myi jokin aika sitten sähkönjakelutoimintansa. Kuulosti hullulta. Luopua nyt takuuvarmaa kahdeksan prosentin tuottoa takovasta liiketoiminnasta. Saadun rahapotin lisäksi kaupalla on toinenkin hyötypuoli. Kun tulee sähkökatko, kaikki kiravat jakeluyhtiötä. Kun sähköä tulee, kukaa ei sitä muista saati kiitä. Fortum pääsi tästä badwilliä tuottavasta asiasta eroon. Nyt se voi rauhassa keskittyä Venäjän vesivoimalaitoksiin, Suomen ydinvoimahankkeiden pelastamiseen ja muihin koko kansan rakastamiin tehtäviin.

Hyvä Fortum. Teillä kun sitä rahaa piisaa, ostakaa tuo Talvivaara ja laittakaa se kuntoon!

Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa

Lähde: Karisto

Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa, Karisto 2011.

Ellilä kirjoittaa kevyellä kynällä vaikeista aiheista. Sanan säilästä saavat sekä papit että maallikot, varsinkin papit. Kirja vei mukanaan. Se oli pakko lukea kutakuinkin yhtä kyytiä.

Kustantaja luonnehtii sitä näin.

Tragikoominen tarina siitä, miten periaatteellisen miehen usko, toivo ja rakkaus joutuvat keskenään sotatilaan.

Kirkon sisäiset asiat puhuttavat mediaa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Erään lukijakommentin sanoin: ”Ihmiset haluavat tietää mitä kirkon sisällä OIKEASTI tapahtuu.” Kirsti Ellilän ”kirkkotrilogia” on saavuttanut lukijoiden suosion yhdistämällä mediassa esillä olevat nykykirkon ongelmat, kuten sukupuoli-vähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvokysymykset, humoristiseen ihmissuhdedraamaan. Ellilä kirjoittaa pilke silmässä, asioiden vakavuutta kunnioittaen.

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita, Teos 2005.

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita - novellikokoelma koostuu Johanna Sinisalon aiemmin julkaisemista novelleista. Lisäksi mukana on yksi kertomus, joka on kirjoitettu tätä kokoelmaa varten, sanoo kustantaja.

Aiemmin olin lukenut vain esikoisen "Ennen päivänlaskua ei voi". Se on mainio kirja, vaikka ehkä vähän liian täydellinen, tarkasti oppikirjan mukaan tehty. Siinä on todellinen ja fantasiamaailma yhdistetty taitavasti. Kädettömät kuninkaat sisältää novelleja, jotka nekin ovat enemmän tai vähemmän fantasian puolella. Ihailin kirjailijan kykyä uusien maailmojen luojana. Myös juonet olivat vetäviä. Niiden loput olivat ainakin osittain avoimia. Niin kai sen täytyy tänä aikana olla. Luin ensimmäiset 300 sivua suurella innostuksella. Loppua kohti into hiipui. En osaa sanoa, muuttuiko tarinoiden kiinnostavuus, vai hiipuiko vain innostus.