torstai 31. joulukuuta 2015

Reitzin säätiön taidemuseo


Reitzin taidemuseo sijaitsee Helsingin Töölössä. Museo on yksityisen säätiön ylläpitämä. Se ei saa yhteiskunnan rahoitusta eikä niin muodoin myöskään yhteiskunnan ohjausta.

Museo sijaitsee kerrostalon ylimmän kerroksen huoneistossa. Se on miellyttävän kokoinen. Teoksia on riittävästi esillä, mutta tavallista museoähkyä ei pääse syntymään. Aukioloajat ovat suppeat, kaksi tuntia parina päivänä viikossa.

Teosten tekijät hämmästyttävät kerta kaikkiaan. Edelfelt, Ferdinand von Wright, Werner Holmberg, Schjerfbeck, Aukusti Uotila ja niin edelleen. Museosta on heikosti tietoa julkisuudessa. Samoin sen teokset näyttävät usein puuttuvan luetteloista.

Vierailun arvoinen paikka, ehdottomasti. Yhteystiedot ja teosten esittelyjä on museon sivuilla.



Osterinpoimijoita Bretagnen rannikolla, 1880
Aukusti Uotila (1858-1886)
Linkki museon sivulle


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Haluatko tietää, mitä tukkusähkö maksaa?

Mediassa oli uutinen sähkön hinnoista pohjoismaissa ja baltiassa. Nämä tiedot ovat reaaliaikaisina näkyvissä sähköpörssin nettisivulla.

Välilehdillä näkyy myös siirtokapasiteetit, siirron suunnat ja määrät. Tätä kirjoitettaessa Ruotsista tuodaan Suomeen niin paljon kuin johtoon mahtuu. Osa menee edelleen Viroon. Venäjältä tuontimäärä ei selviä, Venäjä kun ei (vielä) kuulu samaan pörssiin. Sivustolla on taulukkomuodossa runsaasti tietoa hetkellisestä markkinatilanteesta ja historiasta.


lauantai 26. joulukuuta 2015

Lauri Simonsuuri: Myytillisiä tarinoita, Kansa tarinoi

Risingshadow sanoo Simonsuuresta näin:

Lauri Simonsuuri (vuoteen 1945 Laiho, 1910–1964) oli suomalainen kansanrunouden tutkija ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkiston amanuenssi vuodesta 1936 alkaen ja arkistonhoitaja 1962–64.
 Pekka Laaksosen mukaan Lauri Simonsuuri oli ”suomalaisten tarinoiden paras tuntija”, jonka suurtyö oli uskomustarinoiden tyyppiluettelo.


Samantyyppinen teksti on myös Wikipediassa.

Simonsuuri on tehnyt paljon tieteellistä työtä suomalaisten uskomustarinoiden parissa, kuten lainaus yllä mainitsee. Tavallisen kansalaisen ja erityisesti fantasiasta kiinnostuneen onneksi hän on kirjoittanut ja toimittanut teoksia myös suurelle yleisölle.

Myytillisiä tarinoita, SKS 1947. Liki 500-sivuinen teos koostuu kansantarinoista, jotka Simonsuuri on valikoinut ja toimittanut. Tarinoita ei selitetä eikä kommentoida, vaan ne on otettu kirjaan SKS:n keräämistä arkistoista. Sitä missä määrin Simonsuuri on toimittaessaan muokannut tekstejä luettavammiksi, ei pysty sanomaan menemättä katsomaan alkuperäisiä arkistokortteja.

Myytillisiä tarinoita on ehdoton perusteos jokaiselle, joka haluaa tututua entisten suomalaisten uskomusolentoihin ja niistä kirjoitettuihin tarinoihin.




Kansa tarinoi, WSOY 1950. Kansa tarinoi -kirjassa Simonsuuri kertoo tarinoiden taustoista, niiden synnystä ja levinneisyydestä. Monen tarinan tausta on mielenkiintoinen ja hämmästyttävä. Lukija saa tietää, että tarinat eivät ole pelkästään suomalaista juurta, vaan monissa niistä on kansainvälinen kertomus sovitettu suomalaiseen ympäristöön. Kansa tarinoi on hyvin opettavainen teos. Samalla se on helppo ja hauska lukea. Tummasävyinen kuvitus on Veikko Vionojan käsialaa.



Kummastakin kirjasta on otettu uusintapainoksia hiljattain. Kirjakaupoista ei niitä välttämättä enää saa, mutta divareissa ja huutonetissä niitä on hyvin tarjolla.

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulun joulukortti

Kyllä, luit oikein. Tämä on joulun joulukortti. Ei siis esimerkiksi uudenvuoden joulukortti tai pääsiäisen joulukortti.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulun mietelause


Einstein oli oikeassa.

Mitä  nopeammin aika kuluu,
sitä hitaammin ihminen liikkuu.



torstai 17. joulukuuta 2015

Kauhistus sentään, pitäisikö minun maksaa veroja?



Jos nyt ihminen ansaitsee vaikka miljoonan vuodessa, niin mitenkä siitä pystyisi veroja maksamaan? Espanjassa on päässyt vähemmällä ja Portugalissa vallan ilman veroja. Entä nyt? Voi itku ja hammasten kiristys. Edessä on nälkävuodet, lähtö mierontielle ja pukeutuminen rääsyihin. 

maanantai 14. joulukuuta 2015

Hakaniemen torilla

Kaunis talvipäivän keskipäivä. Hakaniemen tori on lähes tyhjä. Yksi myy perunoita, toinen joulukuusia, pari muuta kojua jotain muuta. Miten käy nälkäisen? Siinä se on keskellä toria: ruokapaikka. Eikä listan kanssa tarvitse pähkäillä. Riisipuuroa, ota tai jätä. Otin, tietysti.



Hakaniemen halli loisti auringonpaisteessa. Tuntia myöhemmin satoi, tietysti.