Kurkistelija lumihangessa

Yhtenä aamuna tällä viikolla oli sen verran pakkasta, että pääsi hiihtämään. Muutaman metrin päässä ladusta jokin pienin ja valkoinen vilisti hangella. Se meni lumessa olevaan reikään, kurkisteli sieltä, juoksi toiseen reikään ja taas takaisin. Uudelleen ja uudelleen.

Kamerassa on kymmenkertainen zoom. Silti olento jäi vain pieneksi pilkuksi kuvan keskellä. Onnneksi kuva oli niin terävä, että siitä voi leikata 1:1 -palasen.

Lumikko lienee tuo vipeltäjä.

Raw-kuva ja jpg-kuva

Kameran kuvankäsittelyohjelma on tehty, jotta sillä kuvattaisiin hymyileviä ihmisiä aurinkoisella hiekkarannalla. Hyvissä olosuhteissa sen tuottama kuva on harrastelijalle riittävä. Kamera saattaa erehtyä sille oudoissa olosuhteissa pahan kerran. Yksi hankala paikka on lumi. Maa on valkoinen, taivas harmaa. Sitä ei kamera käsitä. Ongelma ratkeaa parhaiten tallettamalla kuva kamerassa raw-muotoon ja korjaamalla se tietokoneessa.

Tässä kuvassa on talvinen maisema kuvattuna Canon Powershot S120 -kameralla pilvisenä iltapäivänä.

Autamaatti arvaa pahan kerran väärin ja vetää koko kuvan siniseksi. Valkotasapaino olisi pitänyt kertoa sille etukäteen. Useimmissa kuvaustilanteissa sellainen söhlääminen ei ole mahdollista.

Alla on sama kuva korjattuna Gimp'illä korjaamalla valkotasapaino.

Parannusta syntyy, mutta kuva on edelleen sininen.

Tässä on tehty sama korjaus Windowsin Valokuvat-ohjelmalla.

Lopputulos on ehkä vähäsen parempi mutta ei hyvä.

Viimeisenä kuva, joka on talletettu kamerassa raw-muodossa ja  valkotasapaino korjattu Canonin Digital Photo Professional -ohjelmalla.

Raw-kuva antaa ylivoimaisesti paremman mahdollisuuden korjauksiin kuin jpg-kuva. Sen tekee ilmeiseksi jo tiedostokoko. Raw-tiedosto 13 MB, jpg-tiedosto 3 MB.

Canonin ohjelma on ilmainen. Kameran tuotenumero on annettava. Kameran pitää osata tallettaa raw-tiedosto. Kannattaa tallettaa sekä raw- että jpg-tiedosto, jos kamera sen mahdollistaa. Muistikortilla pitää olla riittävästi tilaa kohtalaiselle määrälle kuvia.

Markku Saiha: RAW

Markku Saiha: RAW, Lightroom, Photoshop & Elements, Docendo 2014

Kirja käsittelee RAW- eli raakakuvien ottamista kameralla ja niiden käsittelyä tietokoneella. Ensin esitetään raw-kuvan perusasiat. Sitten kuvaaminen ja siinä oleelliset huomioonotettavat seikat. Seuraava vaihe on raw-kuvan käsittely tietokoneella. Tästä esitetään teoria ja käytännön toteutus Adoben työvälineillä. Teos tuo esiin sekä perustehtävät että hienostuneen viimeistelyn. Lopuksi käsitellään välineitä, näyttöjä ja muita välineitä sekä värienhallintaa siirrettäessä kuvaa laitteesta toiseen.

Kuvankäsittely on niin laaja aihepiiri, että siitä voisi kirjoittaa metrikaupalla. Saiha onnistuu rajaamaan käsittelemänsä alueen ja esityksen syvyystason hyvin. Teos on harrastelijakuvaajan helposti ymmärrettävissä. Se antaa riittävän teoriapohjan nimensä mukaisesta alueesta: raw-kuvien käsittelystä. Ohjelmistoista käsitellän vain Adoben tuotteita. Rajaus on järkevä, koska muita ohjelmistoja on kymmeniä. Vastaavat toiminnot löytää niistä niiden käyttöoppaiden avulla. Photoshop tosin sisältää sellaisia toimintoja, jotka puuttuvat useimmista muista välineistä.

Saihan teosta voi suositella lämpimästi kaikille harrastajakuvaajille. Hyödystä ammattilaisille en pysty sanomaan. Yksi edellytys raw-kuvaamiselle on. Kameralla pitää voida tallettaa kuvat raw-muodossa. Useimmat pokkarit eivät anna tätä mahdollisuutta.

Vuoden takainen Finlandia-voittaja irtoaa nyt edullisesti

Akateemisen kirjakaupan alennuspöydässä oli Riikka Pelon kirja Jokapäiväinen elämämme, vuoden 2013
finlandiavoittaja. Sen hinnaksi oli merkitty yksi euro. Kysyin myyjältä, saako sen todella eurolla. "Siihen tulee alennukset", hän vastasi iloisesti. Kun kaikki alennukset oli laskettu hinnaksi jäi 36 senttiä. Ei paha. Halvaksi kauppareissu ei kuitenkaan tullut.

Kirsti Ellilän blogi on palannut

Kaappas vain, se on tullut takaisin. Täällä se on. Ellilä on nimennyt bloginsa työpäiväkirjaksi. Saapa nähdä pysyykö se kauankin tässä raamissa. Ellilän blogi oli aikanaan mielenkiintoista luettavaa. Aina uusia ideoita, joskus loistavia joskus vähän pöhköjä. Lukekaa ja nauttikaa.

Joulun toivotukset

Uimarannalla, näytös 4

Eletään joulukuun jälkipuolta Herran vuonna 2014. Eikö näistä olennoista pääse ikinä eroon, ei edes talveksi? Jos eivät itse mene, niin ei pääse. Ne ovat rauhoitettuja, vaikka niitä on paikat täynnä kymmenin ja sadoin tuhansin. Olemmeko me ihmiset tyhmiä? Epäilemättä.

Mitä pahaa siinä on, jos pienet (ei vaan suuret) söpöt linnut tassuttavat rannalla? Mahtuuhan sinne sekaan. Kas, missä lintu käy, siihen kasa jää. Siinä se odottaa kevättä ja pientä lapioijaa, joka iskee sormensa santaan, tarkoitan sontaan.