Aristoteleen kantapää alkaa homehtua

Ylen radion ykköskanavalta tulee kerran viikossa ohjelma Aristoteleen kantapää. Ohjelma keskittyy suomen kielen käyttöön ja sen ongelmiin. Se on kovin hyödyllinen ohjelma. Esimerkiksi tänä aamuna siellä oli viisas professori haastateltavana aiheesta ymmärtäisikö Agricola nykysuomea. Oikein hyvä haastattelu.

Kuva: YLE

Mutta mitä varten Aristoteleen kantapään täytyy muilta osiltaan olla ihmeellistä pelleilyä? Osien alut (mitä ihmettä ovat nimeltään ne aina samanlaisina toistuvat alkuosat?) yrittävät olla jotain huumoria. Juontaja puhuu kummallisella rytmillä. Tämä kaikki kävisi hyvin yhdenkerran vitsinä. Mutta kun se toistuu kerrasta toiseen, vuodesta toiseen.

Nyt jo joutuin uudistamaan, ennen kuin amputaatio on tarpeen.

Blogimarkkinointi-kirjan markkinointiblogi

Blogimarkkinointi-kirjassa viitataan useaan otteeseen kirjoittajien yhteiseen blogiin blogimarkkinointi.fi. Kirjan luettuani tuli mieleen käydä tsekkaamassa, mitä tuo blogi sisältää. Postaukset ovat osia kirjan tekstistä. Ilmeisesti ne on pantu blogiin sitä mukaa kuin ne ovat valmistuneet. Rohkea teko, mutta varmasti viisas sellainen. Blogin lukija pystyy vakuuttumaan kirjan laadusta. Hän oppii jotain postauksista, mutta arvaa kyllä, että kaikki ei ole blogissa, joten kirja on kuitenkin viisasta ostaa.

Merkintöjä on runsaan puolen vuoden ajalta. Kirjan ilmestymisen jälkeen on maininta kirjan saamasta palkinnosta: ""Blogimarkkinointi pokkasi Kultasulan". Minkä minä sille voin, että mieleeni tuli lapsuuteni Kultasula-margariini. Markintä oli toukokuulta 2012. Ei sitten muuta. Blogi oli täyttänyt tehtävänsä ja sai mennä. Facebook-sivu on kituuttanut pidempään.

Blogin lukija on jätetty oman onnensa varaan. Ei merkintää, että tämä on loppu nyt. Ei ohjetta siirtyä lukemaan fb-sivua tai muita blogeja.

Mitäpä blogimarkkinointi-blogille voi muuta sanoa kuin: Loput palasessa (rest in piece).

Blogimarkkinointi

Katleena Kortesuo ja Jarkko Kurvinen: Blogimarkkinointi, blogilla mainetta ja kunniaa. Talentum 2011.

Kuvalähde: Talentum

Kirjan nimi kertoo sen sisällön ytimen, miten käyttää blogia hyväksi tuotteensa tai palvelunsa markkinoinnissa. Kokonaisuudessaan se kattaa paljon laajemman alueen. Nimi voisi olla vaikkapa "Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää blogeista liiketoiminnassa". Sellainen nimi taas olisi tylsä, eikä kukaan jaksaisi sitä edes muistaa.

Kirja kattaa laajalti eri tietämystasoja blogeista ja niiden hyödyntämisestä. Se alkaa blogin perustamisesta, sen nimeämisestä, teknisestä perustamisesta, kirjoittamisen vaikeudesta ja kaikesta, mitä aloitteleva bloggaaja kohtaa. Jatkosse edetään syvälle blogin lukijankunnan analysointiin ja blogin kävijämäärän lisäämiseen. Tämän skaalan tekijät hallitsevat taitavasti. Teksti pysyy koko ajan luettavana vähemmänkin taustatietoa omaaville. Toisaalta perusasiat on kirjoitettu niin sujuvasti, että niiden lukeminen ei kyllästytä, vaikka asiat jo tietääkin.

Kirjan näkökulma on pääosin sen kirjoittajien näkökulma, itsenäisten konsulttien, jotka markkinoivat itse palvelunsa. Viimeinen lyhyt luku käsittelee blogeja isommissa organisaatioissa. Se maistuukin jo puisevammalta. Saattaa tietysti johtua siitä, että kaikki isoja organisaatioita koskeva maistuu puulta.

Parasta teoksessa on sen antama tietoaines. Se on riittävän kattava, jotta pääsee eteenpäin, mutta ei masenna liioilla yksityiskohdilla. Blogien vaikutuksia ja hyötyjä koskevat pitkin koko tekstiä sijoitellut maininnat koettelevat lukijan uskomiskykyä. Vähempi ja paremmin perusteltu ylistäminen olisi riittänyt.

Blogimarkkinointi on mainio kirja jokaiselle, joka hyödyntää tai harkitsee blogia liiketoimintansa tukena. Siitä on paljon hyötyä myös harrastelijabloggaajalle, jolla ei ole liiketoimintatavoitteita.

Huonot jauhot pussissa

Minä teen leivän pari kertaa viikossa. Teen sen leipäkoneella. Olen tehnyt niin jo suunnilleen kolmekymmentä vuotta. Yritän saada leivästä paitsi hyvän makuisen myös mahdollisimman terveellisen. Lisään leipään runsaasti terveellisiä ainesosia: tuottajamyynnistä ostettuja grahamjauhoja, ruisjauhoja, pellavansimeniä, auringonkukansiemeniä jne. Kaikille näille on ominaista huono nousukyky. Sen kompensoimiseksi käytän taikinan perusosana erikoisvehnäjauhoja. Ne nousevat paremmin kuin tavalliset ja kantavat ison kuorman nousukyvytöntä tavaraa. Esimerkiksi tällainen resepti toimi aikaisemmin hyvin

- 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
- 1 dl tuottajatorin grahamjauhoja
- 1 dl kaupan kokojyvävehnäjauhoja
-1dl ruisjauhoja
- 3/4 dl mysliä tai hiutaleita
- 1,5 rkl rypsiöljyä
- 2 rkl leipäsiirappia
- 1 tl suolaa
- 2,5 dl vettä.

Tämä toimi siis hyvin. Leivästä tuli riittävän korkea ja yläpinnaltaan kauniisti kaareutuva. Mutta ei toimi enää. Leipä lässähtää keskeltä syvälle kuopalle, on liian tiivistä ja maistuu vähäsen raa'alta.

Epäilin, että mukana oli liian paljon nousematonta tavaraa. Lisäsin erikoisvehnäjauhojen osuutta. Ei parantunut. Tulin siihen tulokseen, että ongelma onkin erikoisvehnäjauhoissa. Ostin uuden pussin. Ei muutosta. En keksi muuta selitystä kuin että Sunnuntai-erikoisvehnäjauhot eivät nouse. Päätin ostaa jotain muuta merkkiä.

S-marketissa oli jauhoja kahta merkkiä: Sunnuntai ja Rainbow. Muistin, että Rainbow-jouhot valmistaa Helsingin myllyt. Ne saivat Hesarin testissä hyvän arvosanan. Tarkistin kuitenkin pussista. Jauhot tekeekin nyt Ravintoraisio, se sama jonka tuote Sunnuntai on. S-ryhmä on siis vaihtanut toimittajaa. Mitäpä sen on väliä, nousevatko jauhot vai eivät, kunhan saa halvalla.

Perunamaalla

Syksy on hyvä vuodenaika, ainakin silloin, kun ei sada. Tänään ei satanut. Oli kiva kaivaa esiin valtavan suuria puhtaan kellertäviä perunoita kuohkeasta mullasta. Ne eivät olleet siellä sattumalta, vaan seurausta siitä, että olin keväällä istuttanut siemenperunat; kuokalla kovan ähinän ja puhinan säestyksellä.

Pari vuotta sitten kaadoin pusikon paikasta, jossa on ollut peltoa joskus sata vuotta sitten. Koska se on ollut peltoa, siinä ei ole kiviä. Koska siinä on ollut epämääräistä pusikkoa vuosikymmenet, maassa on paksulti puoliksi lahonnutta eloperäistä ainetta. Perunat kasvavat siinä hyvin ja sitä on helppo käsitellä, istuttaa ja kaivaa kuokalla. Kantoja ja juuria on tietysti paljon, mutta mitäs niistä. Aika hoitaa ne. Sillä välin kasvatan perunat kantojen välissä.

En käytä apulantaa. Maa köyhtyy, jos ravinteita ei lisätä, koska peruna on melkoinen ravinteiden kuluttaja. Lisään niitä niittämällä heinää viereiseltä niityltä ja laittamalla ne perunapenkkien väleihin. Ne maatuvat ja antavat perunoille ravinteita. Seurauksena niitty köyhtyy. Sekin on tarkoitus. Tavoittelemani kukkaniityn pitää olla ravainteista köyhä.

Omenahilloa leipäkoneella

Ostin jokin aika sitten Panasonic-merkkisen leipäkoneen. Siinä on ohjelma myös hillon tekoon. Olen kokeillut ohjelmaa pari kertaa ja se näyttää toimivan.

Ohje

Pesen omenat. Leikkaan siemenkodat ja huonot kohdat pois. Raastan omenat yleiskoneella karkealla terällä. Laitan raasteen ja sokerin koneeseen. Tunnin ja neljänkymmenen minuutin jälkeen on valmista. Purkit pitäisi kuumentaa uunissa tai kiehuvassa vedessä. Tällä kertaa laistoin sen vaiheen. Säilynevät näinkin, koska hillo on tarkoitus syödä lähiviikkoina. Aika näyttää.

Raaka-aineet ja tarvikkeet

Omenoita niin että niistä saa 800 g raastetta
Hillosokeria 150 g
Taloussokeria 250 g
hillopurkkeja

Työvälineet

Pieni veitsi
kolme muovikulhoa
Yleiskone
Panasonic 2500 -sarjan leipäkone
Pieni muovikauha


Kone auttaa hillon teossa, mutta ei niin paljon kuin luulisi. Suusi osa työstä on omenoiden leikkaaminen ja raastaminen. Kone ei liioin osaa purkittaa hilloa. Mutta vieressä kyttäämisestä se vapauttaa.

Hilloa koneella tulee surkean vähän kerrallaan. Se onkin paikallaan lähinnä, kun haluaa kokeilla uutta reseptiä.

Meillä oli aikaisemmin muistaakseni Wilfa-merkkinen leipäkone, joka myös väitti osaavansa tehdä hilloa. Lopputulos oli kuumennettua omenamössöä. Mitään säätövaraa ei ollut. Panasonicissa voi määrätä, kuinka kauan se kuumentaa hilloa.

Bloginpitäjä kertoo itsestään

Netissä seikkaillessa sattui vastaan blogi, josta ei ihan päässyt käsitykseen, mitä siellä oli taustalla. Niinpä nappasin esiin tietoja kirjoittajasta -välilehden. Johan selvisi. Tätä mieltä oli bloggaaja lukijoistaan.

Tällä tavalla sitä tuli erehdyttyä kyyläämään ja varsin tarkoitusena saada tietoa bloggaajasta. Sanamuodoista tuli sen verran paha mieli, että en sitten edes kirjoittanut anteeksipyyntöä blogin kommenttikenttään.

Jäin mietteisiin, ovatko kyylääjät kansanryhmä.