keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Hugo Simberg - Pirut ja enkelit

Helena Ruuska: Hugo Simberg - Pirut ja enkelit, WSOY 2018

Teos on Hugo Simbergin massiivinen elämäkerta, sivuja 0n yli 400. Tekijä on tehnyt valtavan työmäärän tutustuessaan Simbergin ja hänen sukulaistensa kirjeenvaihtoon ja muihin dokumentteihin, taiteilijan teoksiin ja niiden maalaamisen paikkoihin.

Tekijä pitäytyy varsin tiukasti käytössään olevaan materiaaliin. Teoksessa on arvailuja taiteilijan mielialoista ja aikomuksista, mutta ne kaikki pohjautuvat käytössä olleisiin dokumentteihin. Fiktion puolelle tekijä ei harhaudu.

Kirja vie lukijan mukanaan. Se avaa Simbergin maailman. Syitä miksi hän maalasi jonkin teoksen ei useinkaan löydy, mutta vaikuttimet ja olosuhteet tuodaan esille. Simbergin koko elämänkaari aukeaa lukijalle.

torstai 31. tammikuuta 2019

Linnaisten kartanon viheriä kamari

Sakari Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari

Topeliuksen klassikkokartanoromaani on saatavissa Gutenbergista, vaikkakin se on vähän piilossa. Se on sijoitettu Talvi-iltain tarinoiden ykkösosan loppuun.

Etsin jo pariin kertaan luetun kirjan käsiini vain vähän vilkaistakseni, mutta jotenkin se tuli luettua kokonaan. Teksti onkin hyvin helppolukuista ja juoni voisi nykyisin kirjoitettuna olla lähellä kioskikirjallisuutta. Tällä kerralla huomio kiinnittyi sisään leivottuun yhteiskunnalliseen sanomaan. Ajan tapa oli, että aateliset menevät naimisiin vain aatelisten kanssa. Muttapa kirjan  aatelittoman sankarin teki mieli ottaa vaimo aatelissuvusta ja siinä hän onnistuukin. Hän tosin on lapsivaihdoksen takia itse aatelinen ja  aateliseksi luultu ei niinkään. Näistä aineksista saadaan soppa keitettyä, eikä romanttista pöhinää tarvita juuri lainkaan.

Voisi ajatella, että "epäsäätyinen" avioliitto on vain romantiikan polttoainetta, mutta teksissä tulee kyllä moneen kertaan ilmi, mitä kirjailija moisesta säätynirsoiluista ajattelee. Vähän yllättävää Berteskiöldien kirjoittajalta.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Jack London: White Fang

Jack London: White Fang 1906, suomennos (luultavasti) nimellä Susikoira, Gutenberg-kokoelma

Teos kertoo koirien elämästä, kuten aiempi Londonin kirja Erämaa kutsuu. Tämän kirjan juoni on käänteinen edelliselle. Suden ja koiran pentu syntyy vapaudessa ihmisistä tietämättä. Se joutuu ihmisten haltuun ja alistuu näiden palvelijaksi. Maantieteelisestikin kulku on päinvastainen, Alaskan erämaasta Kalifornian aurinkoon ja sivistykseen.

Muutoin kirjoissa on paljon samaa. Kuvauksen kohde on uskomattoman vahva ja sankarillinen koira. Se joutuu kokemaan kauheita vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä.

Londonia on kiittäminen tarkoista havainnoista koirien käyttäytymisestä. Eroa ihmiseen ja intuitiivista käyttäytymistä korostetaan niin moneen kertaan, että alkaa puuduttaa.

Teksti on kirjoitettu vetävästi. Lukija odottaa malttamattomana, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Londonia on syytetty kopioinnista, eikä varmaan ilman aihetta. Tässä tapauksessa Curwoodin Kazan-kirjat ovat saaneet paljon ainesta Londonilta.


tiistai 1. tammikuuta 2019

Kun erämaa kutsuu

Jack London: Kun erämaa kutsuu (The Call of the Wild), 1922
Elisa Kirjan ilmaisteos

Tämä ei ole varmaankaan aivan Londonin parasta antia. Päähenkilö on koira. Hän on kaikissa ominaisuuksissaan aivan ylivoimainen, vertasipa häntä muihin koiriin tai susiin. Häntä ylistäviin ylisanoihin kuluukin paljon tekstiä. Kirjan juoni on yksinkertainen ja suoraviivainen. Ensin kaikki on hyvin. Sitten tulee vastoinkäymisiä, aina suurempia ja suurempia. Välillä on suvantokohtia ja päähenkilön loistavia sankaritekoja. Lopussa kaikki on uudella ja paremmalla tavalla hyvin.

Alussa oleva sisällysluettelo on hyvä juoniseloste



Yksinkertaisuudestaan ja hölmöydestään huolimatta kirja vie mukanaan ja se on aivan pakko lukea loppuun saakka.

Menikö Ylessä ytimet sekaisin?


torstai 27. joulukuuta 2018

Pimeyden vasen käsi

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi, WSOY 1986 (alkuteos 1969)

Kirjan takakansiteksti sanoo näin:

Genly Ai, Maan lähettiläs on saapunut Talvi-planeetalle neuvotellakseen planeettojen välisestä yhteistyöstä. Mutta hänen kohtalonsa on joutua Talven sisäisten ristiriitojensa pelinappulaksi, ja hänen ylevä tehtävänsä muuttuu painajaismaiseksi koettelemukseksi Talvi-planeetan ainaisessa hyytävässä kylmyydessä.
Tätä jännittävää romaania on mielikuvituksen loistossa verrattu Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta. Se ylittää tavanomaisen science fictionin rajat myös psykologisena kuvauksena Talvi-planeetan ihmisistä, joiden elämän, tavat ja kulttuurin sanelee eräs ainutlaatuinen perustekijä: he ovat kaikki samaa sukupuolta.
Ursula K. LeGuin, Kaliforniassa 1929 syntynyt kirjailija voitti tällä romaanilla Amerikan kaksi arvostetuinta Science Fiction -palkintoa, Hugo Awardin ja Nebula Awardin.
 Niinpä hyvinkin. Päähenkilön koettelemukset ovat niin kovia, kuin vain kirjailijan mielikuvituksesta irtoaa. Kärsimyksillä revittely ei liene kirjailijan päätarkoitus, vaan ihmisten erilaisten käyttäytymismuotojen ja erilaisten yhteiskuntajärjestysten pohdinta. Niissä on myös kirjan varsinainen anti. Scifi-elementit ovat aika vaatimattomat ja lähinnä mahdollistavat edellä mainitut pohdinnat.

Tapahtumapaikkana on valovuosien etäisyydellä sijaitseva planeetta. Melkein kaikki on samanlaista kuin maapallolla vuonna 1980. Se tuntuu ajoittain kiusalliselta. Kirjan olisi voinut sijoittaa varsin pienin muutoksin 1800-luvun afrikkakuvitelmiin, kuten Kuningas Salomon kaivokset.

Planeetan asukkaat poikkeavat maan ihmisistä lähinnä siinä, että he ovat kaksisukupuolisia ja kiimassa vain kerran kuussa. Tähän viitataan ahkerasti tekstissä, mutta siitä ei saada paljon irti.

Ihmislaatujen ja yhteiskuntien kuvailut ovat mielenkiintoisia, juonenkuljetus nykylukijan silmissä jotenkin laahaavaa ja kärsimysten kuvailut turhia. Loppuratkaisu lässähtää päälle äkkiä ja löysästi.