perjantai 5. elokuuta 2022

Maatalousmuseo Sarka, Loimaa

 Maatalousmuso oli miellyttävä ja positiivinen kokemus. Kaikki oli hyvin järjestettyä ja hyvin rakennettua. Maatalouden kehitys Suomessa tuli hyvin esiin kivikaudesta alkaen nykypäivään asti teksteinä, videoina ja monina havaintoesineinä. Käykääpä katsomassa.

Lisätietoa täällä.

Hyvänä lisänä oli maittava lounas kohtuuhintaan.

Aurojakin oli isompia ja pienempiä

Loimaalla on myös Alpo Jaakolan patsaspuisto. Ainutlaatuinen paikka sekin.



sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Sitä tuulivoimaa

 Tuulivoiman autuutta on hehkutettu kuin kuuta nousevaa. Tehoa on valtavasti ja lisää tulee. Joidenkin tietojen mukaan toteutunut tuotto on noin kolmasosa nimellistehosta. Sitten on päiviä, joina tuulee vain vähän, joskus ei ollenkaan. Alla oleva Fingridin sivulta kaapattu havainnollistus kertoo asian hyvin.


Likaisen keltainen on ydinvoima, sininen vesivoima ja kirkkaan keltainen aurinkovoima. Ohut vispipuuron värinen on tuulivoima sinä päivänä. Tuulivoiman puutosta on kompensoitu luultavasti sähkön tuonnilla. Se maksaa, joskus kohtuullisesti, joskus kauhistuttavasti. Systeemistä puuttuu keino panna tuulivoiman tuottamaa sähköä talteen silloin, kun sitä tulee.

Fingridin mainio seurantasivu on täällä






maanantai 6. kesäkuuta 2022

Siemenkauppa kannattaa ...

 ... kun määrällä tai laadulla ei ole väliä.

Ostin ison pussin kesäkurpitsan siemeniä. Ison pussin sisällä oli pieni pussi ja siinä viisi siementä. Yksi niistä iti. Toisessa pussissa oli oli kaksitoista siementä . Yksikään ei itänyt. Ei liioin kymmenestä krassin siemenestä. Yksi pussi maksaa kahdesta viiteen euroon, joten yhdelle taimelle tulee hintaa. 

Onneksi tulos oli parempi porkkanoiden ja salaatin kanssa.

Oi jospa se kesäkurpitsan pieni taimi kasvaisi. Ottaisin siemenet talteen ainakin yhdestä hedelmästä. Noin sata siementä, 400 euroa.

-----------------------

17. heinäkuuta

Taimia kasvoi pari viikkkoa myöhemmin lisää. Lopulta viidestä siemenestä kasvoi kolme, kahdestatoista kuusi. Uudet taimet kasvoivat hitaasti, niistä ei satoa saada, mutta itivät kuitenkin.



torstai 3. maaliskuuta 2022

torstai 20. tammikuuta 2022

Neiti Liwin


Neiti Liwin, Stiernstedt, Marika, 1927
Alkuteos Fröken Liwin, 1925

Yllä olevassa linkissä on ruotsinkielinen juoniseloste, joten tässä ei siitä sen enempää. Artikkelin käännnöstä suomeksi ei Wikipediassa (ihme kyllä) ole.

Stiernstedtin teos oli aikanaan suuri myyntimenestys ja aiheutti runsaasti keskustelua. Ei ihme, sivusihan se arkaa ja vaiettua aihetta: aviottomien lasten häivyttämistä olemattomiin. Siihen oli toimivat palvelut. Barnmorska (mitä lienee suomeksi) tarjosi tilan ja palvelun piileskellä raskauden loppuajan ja synnyttää kenenkään tietämättä. Änglamakerska otti vastasyntyneen haltuunsa ja huolehti, että tämä kuoli nälkään ja tauteihin.

Stiernstedtin kirjassa ulkopuolinen nainen löytää sattumalta  änglamakerskalla olevan nälkiintyneen lapsen ja ottaa sen kasvatikseen. Suuri osa kirjasta kuvaa tämän lapsen ja kasvattiperheen tapahtumia.

Oikea äiti, neiti Liwin ei pääse teostaan yli. Hän järjestää lopulta niin, että saa
15-vuotiaan tyttärensä kasvattilapsekseen, pitäen todellisen suhteen salassa. No, tästä seuraa tietysti vaikeuksia ja konflikti. 

Neiti Liwinin luonne on ailahtelevainen eikä sovellu lapsen kasvattamiseen. Jää lukijan arvattavaksi esittääkö kirjailija, että vuosien salailu myrkyttää luonteen, vai oliko se vino ankaran lapsuuden kasvatuksen takia. Hän välttää taitavasti kaikenlaisen moralisoinnin.

Sivujuonena rakentuu Liwinin lapsen ystävyys ja yksipuolinen rakkaus pari vuotta vanhempaan poikaan. Lapset kasvavat isoiksi. Toistaako tytär äitinsä erehdyksen? Asia selviää kirjan viimeisillä sivuilla.

Teos on aikansa tuote. Kaikkitietävä kertoja näkee ja kuvaa osapuolten ajatukset ja mielentilan näiden yksin ollessa ja keskustelun repliikkien välissä. Kerronta siirtyy oudosti näkökulmahenkilöstä toiseen kesken kohtausten. Pikku sivujuonia, tapahtumia ja kuvailua on runsaasti. Satakunta sivua voisi huoletta napsia pois.

Kirja on saatavissa divareista suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkielinen versio on tulossa Project Gutenbergiin lähiaikoina.

torstai 23. joulukuuta 2021

Joulun kaksi näkymää

 Joulu on taas, kattiloihin en ole kurkkinut. Mustan ja valkoisen joulun arvuuttelu on menossa, tietysti. Nyt kylläkin laimeilla kierroksilla, on muuta uutissisältöä. 

Mustakin joulu voi tuntua hyvältä. Pimeys on turvallista, suojelevaa. Vesipisarat pehmentävät kovan urbaanin maiseman. Tällaista oli kortintekoaikaan. Nyt maa (asfaltti) on valkoinen, mutta on  myöhäistä saada siitä korttia tähän lähtöön.


Hyvää joulua!  siis, perinteiseen tapaan.


Dystooppinen näkemys menossa olevaan aikaan kiteytyy alla olevaan kuvaan. Mutta eihän se ole totta, eihän!