Selma Lagerlöf: Charlotte Löwensköld,
julk. 1925, lataus Project RunebergistaTässä kirjassa toisin kuin Jerusalemissa (kts. edellinen bloggaus) kaikki on kohdallaan. Sekä juoni että tekstin sisältö on kirjailijalla hallinnassa. Vaikki kirja on liki sata vuotta vanha, se kelpaisi hyvin rakkausromaaniksi tänäkin päivänä. Ehkä sen genren teokset eivät yleensäkään happane nopeasti, ajatellaan vaikka Jane Austenin teoksia.
Päähenkilö on nuori, kaunis, älykäs ja sanavalmis nainen. Hän on rakastunut apupappiin, joka on tiukasti pietistinen, haluaa elää köyhyydessä, eikä ottaa vastaan hyvätuloista virkaa. Nainen haluaa tietysti naimisiin ja perustaa perheen. Syntyy ristiriita. Mukaan ilmestyy toinen kosija, rikas ruukinomistaja.
Sitten juonipaljastusta.
Päähenkilö ajautuu monien käänteiden jälkeen vastoin tahtoaan ja rakkauttaan naimisiin ruukinomistajan kanssa. Lukija ymmärtää, että tämä mies on paljon sopivampi aviomieheksi kuin kuin äkkipikainen, ennakkoluuloinen ja epäsatbiili apupappi.
Juonen monet käänteet on rakennettu taitavasti. Mukana kuvioissa ovat Charlotten ja apupapin lisäksi papin äiti ja isä sekä sisaret, rovasti rouvineen, kanttorin salakiero vaimo, hölmöilevä mutta hyväntahtoinen ruukinomistaja ja Charlotten köyhä sisar. Kullakin on omat pyrkimyksensä ja ne suuntaavat toisten kohtaloita kerran toisensa jälkeen.
Kirjasta on useita painoksia ja käännöksiä monille kielille. Niin on myös monenlaisia kansikuvia. Tässä virolaisen kustantajan käsitys. Voi vain arvailla, miten se liittyy kirjan tekstiin.
