Uimarannalla

Tässä on uimaranta. Siellä on laituri, jolla ihmiset ennen istuskelivat ja jolta talviuimarit menivät veteen. Nyt  on uudet isännät. Eipä ihmisistuskelijoita enää näin syksyllä olisikaan. Uimarit voivat kahlata rannan leväpuuron kautta.

Rannalla on hiekkaa, tietenkin. Hiekan päällä on kakkaa. Noita inhottavia pötkylöitä. Niitä on vielä vähän, jalka mahtuu väliin. Lisää sotkua tulee. Tässä linnut ovat matkalla rantaan kakkaamaan.

Mitä asialle voi? Ei mitään. Linnut ovat rauhoitettuja. Joskus ne olivat harvinaisia. Nyt niitä on joka paikka täynnä. Eikö rauhoitusta voi poistaa? Lehtijuttujen mukaan ei voi.

Kuolema Ehtoolehdossa

Kuva: Teos

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa, Teos 2013

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Kustantaja esittelee kirjan näin:

Kuka voisi uskoa, että vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, varkauksia, lääkekauppaa? Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asukkaat Siiri ja Irma.

Kuolema Ehtoolehdossa on julmetun hauska ja jännittävä tarina vanhuudesta, ystävyydestä ja elämästä aika tavallisessa palvelutalossa, jossa kuolemaa pahempi kohtalo on joutua lääkityksi dementiaosastolle eikä joka langanpätkästä saa kiinni terävinkään vanhus. Onneksi jotkut nykynuoret ovat sentään avuliaita – vaikka nyt lapsenlapsenlapsen poikaystävä ja moottoripyöräkerholaiset.

Kirja kuvaa yli yhdeksänkymppisten elämää herttaisesti mutta ongelmapaikkoja karttamatta. Vanhusten saamat palvelut joutuvat vähän väliä ankaran satiirin kohteeksi. Lapset ja lapsenlapset ovat kiireisiä eivätkä ehdi koskaan vanhuksia tapaamaan. 

Ehtoolehto ei ole kunnallinen hoitlaitos vaan yksityinen hoitokoti, jonka palvelut kukin on ostanut kovalla rahalla. Lisää nyhdetään joka saumassa käyttäen hyväksi vanhusten ymmärtämättömyyttä. Puuha menee rikollisuuden puolelle. Ongelmia selvittelevä henkilökunnan jäsen kuolee salaperäisesti. Liian uteliaat vanhukset tainnutetaan lääkkeillä dementikkojen osastolle. Päähenkilöt alkavat tutkia juttua apunaan Helvetin enkeleihin kuuluva nuorimies. Loppua kohti juoni löystyy. Pääkonna on se, joka siltä näyttää alusta alkaen. Hän saa hermoromahduksen ja jää sairaslomalle. Hänen apulaisensa saa varhaisiän dementian ja joutuu suljetulle osastolle. Siinä se. Rikosvyyhdin kokonaisuus ja muut osalliset jäävät lukijalta tietämättömiksi.

Erityisen viehättävää kirjassa ovat elävästi kuvatut henkilöt ja heidän elämänsä Ehtoolehdossa, sairaaloissa, hautajaisissa ja raitiovaunuissa. Tapahtumat ja toilailut on kerrottu keveällä otteella huumorin tukemana. Dialogi on elävää.

Kustantamo Teos on tehnyt rohkean liikkeen, kun se on kustantanut kirjan jossa

- aika jatkuu lineaarisena alusta loppuun ilman takaumia tai ennakointeja tai ajassa edes takaisin hyppelyä

- on vain yksi näkökulmahenkilö

- ei ole viittauksia salaisuuksiin, jotka päähenkilö tietää, mutta joita ei kerrota lukijalle

- maahanmuuttaja ei kärsi suunnattomasti

- ei ole järjettömiä kielikuvia.