Finavia, entinen Ilmailulaitos hallinnoi Suomen lentokenttiä ja Suomen ilmatilaa. Se lennättää lentokoneita missä huvittaa. Hirvittävä jylinä saa ihmiset stressaantumaan, tuhoaa yöunet, nostaa verenpainenetta ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Missään ei ole turvassa. Finavia voi muuttaa lentoreitit milloin haluaa minne haluaa.
Tämäkään ei riitä. Finavia haluaa lisää terminaaleja, lisää matkustajia, lisää lentokoneita, lisää stressiä, lisää sairaita ihmisiä. Kymmeniä prosentteja lisää muutaman vuoden aikana. Miten tähän saisi holttia? Että ajateltaisiin muidenkin kuin yhden yrityksen hyvinvointia.
lauantai 17. elokuuta 2013
torstai 15. elokuuta 2013
Markkinatalouden perusperiaate ...
... on ahneuden logiikka.
Useat ihmiset ovat taivastelleet minulle tavaroiden kalleutta ja arvelleet syyksi raaka-aineiden hintoja tai tuotantokustannuksia. Läpi paistaa oletus, että tuotteen hinta kaupassa on kustannukset plus joku kiinteä, kohtuullinen lisä. Näinhän se ei ole, vaan hinta on korkein hinta, jonka asiakas suostuu maksamaan. Pohjan asettavat tietenkin kustannukset ja rajoittavana tekijänä toimii kilpailu. Silloin kun toimii.
Entä jos tuotteet olisivat myyjälle ilmaisia ja ne tuotaisiin myymälään ilmaiseksi? Mitä tuotteet maksaisivat? Sen verran kuin asiakas sietää, ei enempää ei vähempää. Kierrätyskeskus on tällainen paikka. Usein se on kunnan ylläpitämä tai tukema. Ei vaikutusta asiaan. Esimerkki: Vein kierrätyskeskukseen pienen vanhan vaatekaapin. Tuli asiaa keskukseen pian uudestaan. Sillä välin kaappi oli hinnoiteltu. Neljäkymppiä! Kukaan ei siitä maksaisi enempää, oli se missä myymälässä tahansa.
Useat ihmiset ovat taivastelleet minulle tavaroiden kalleutta ja arvelleet syyksi raaka-aineiden hintoja tai tuotantokustannuksia. Läpi paistaa oletus, että tuotteen hinta kaupassa on kustannukset plus joku kiinteä, kohtuullinen lisä. Näinhän se ei ole, vaan hinta on korkein hinta, jonka asiakas suostuu maksamaan. Pohjan asettavat tietenkin kustannukset ja rajoittavana tekijänä toimii kilpailu. Silloin kun toimii.
Entä jos tuotteet olisivat myyjälle ilmaisia ja ne tuotaisiin myymälään ilmaiseksi? Mitä tuotteet maksaisivat? Sen verran kuin asiakas sietää, ei enempää ei vähempää. Kierrätyskeskus on tällainen paikka. Usein se on kunnan ylläpitämä tai tukema. Ei vaikutusta asiaan. Esimerkki: Vein kierrätyskeskukseen pienen vanhan vaatekaapin. Tuli asiaa keskukseen pian uudestaan. Sillä välin kaappi oli hinnoiteltu. Neljäkymppiä! Kukaan ei siitä maksaisi enempää, oli se missä myymälässä tahansa.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
David Safier: Huono karma, Bazar 2012
Teoksen alkuperäinen nimi on Mieses Karma. Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Tiina Hakala.
Kolmekymppisellä Kim Langella menee lujaa: hänellä on rakastava aviomies (jota hän pettää), ihana tytär (jolle hänellä ei ole aikaa) ja loistokas ura televisiossa (ja alaisia joille kiukutella). Hänelle myönnetään Saksan tv-alan merkittävin palkinto, ja kaikki tuntuu menevän putkeen. Mutta silloin Kim kuolee.
Kim jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle, kuolee ja syntyy uudelleen – muurahaiseksi. Hän saa kuulla keränneensä roppakaupalla huonoa karmaa, ja nyt hänen on aloitettava hyvän karman hankkiminen muurahaisen ruumiissa. Pian hän tapaa kohtalotoverin, kuuluisan Casanovan, joka on viettänyt jo useamman vuosisadan muurahaisena.
Kim ja Casanova yhdistävät voimansa ja onnistuvat lopulta tekemään sen verran hyvää, että he syntyvät uudelleen – marsuiksi. Sitten koiraksi ja kissaksi. Lopulta Kim syntyy nakkikioskin tädin pyylevään ruumiiseen ja pääsee toteuttamaan suunnitelmaansa. (Lainaus Risingshadow)
Tämä huumoriteos on levinnyt pariinkymmeneen maahan suurina painoksina. Se on saanut runsaasti ylistystä hauskuudestaan myös Suomessa. Esimerkiksi Risingshadowssa sitä ylistetään näin:
Huh, tämä oli kyllä hyvä. Täytyy nostaa hattua kirjoittajalle, joka sattuu olemaan vielä mies! Kirjan juoni oli todella kekseliäs ja tarina soljui eteenpäin melko kivuttomasti. Tuli hymyiltyä useaan otteeseen ja hirnuttuakin muutaman kerran mm. ajatukselle Hitleristä suolistobakteerina. Vaihtuvat tapahtumat ja Kimin ärhäkkä luonne lisäsivät hauskuutta sekä hurmaava Casanova, joka odottaa kovasti saavansa hyvää karmaa ja pääsevänsä nisäkkääksi, jotta voisi harrastaa taas lemmenleikkejä.
Mutta kun ihmisellä ei ole huumorintajua, niin sitä ei sitten ole. Siis ei minulla. Hitler suolistobakteerina. Tosi hauskaa - hah! Onneksi tuota tajua on miljoonilla muilla. Jollekin saattaa tulla mieleen jopa kirjoittaa itse huumorikirja. Autan vähän.
Kolmekymppisellä Kim Langella menee lujaa: hänellä on rakastava aviomies (jota hän pettää), ihana tytär (jolle hänellä ei ole aikaa) ja loistokas ura televisiossa (ja alaisia joille kiukutella). Hänelle myönnetään Saksan tv-alan merkittävin palkinto, ja kaikki tuntuu menevän putkeen. Mutta silloin Kim kuolee.
Kim jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle, kuolee ja syntyy uudelleen – muurahaiseksi. Hän saa kuulla keränneensä roppakaupalla huonoa karmaa, ja nyt hänen on aloitettava hyvän karman hankkiminen muurahaisen ruumiissa. Pian hän tapaa kohtalotoverin, kuuluisan Casanovan, joka on viettänyt jo useamman vuosisadan muurahaisena.
Kim ja Casanova yhdistävät voimansa ja onnistuvat lopulta tekemään sen verran hyvää, että he syntyvät uudelleen – marsuiksi. Sitten koiraksi ja kissaksi. Lopulta Kim syntyy nakkikioskin tädin pyylevään ruumiiseen ja pääsee toteuttamaan suunnitelmaansa. (Lainaus Risingshadow)
Tämä huumoriteos on levinnyt pariinkymmeneen maahan suurina painoksina. Se on saanut runsaasti ylistystä hauskuudestaan myös Suomessa. Esimerkiksi Risingshadowssa sitä ylistetään näin:
Huh, tämä oli kyllä hyvä. Täytyy nostaa hattua kirjoittajalle, joka sattuu olemaan vielä mies! Kirjan juoni oli todella kekseliäs ja tarina soljui eteenpäin melko kivuttomasti. Tuli hymyiltyä useaan otteeseen ja hirnuttuakin muutaman kerran mm. ajatukselle Hitleristä suolistobakteerina. Vaihtuvat tapahtumat ja Kimin ärhäkkä luonne lisäsivät hauskuutta sekä hurmaava Casanova, joka odottaa kovasti saavansa hyvää karmaa ja pääsevänsä nisäkkääksi, jotta voisi harrastaa taas lemmenleikkejä.
Mutta kun ihmisellä ei ole huumorintajua, niin sitä ei sitten ole. Siis ei minulla. Hitler suolistobakteerina. Tosi hauskaa - hah! Onneksi tuota tajua on miljoonilla muilla. Jollekin saattaa tulla mieleen jopa kirjoittaa itse huumorikirja. Autan vähän.
- Kirjaan (muuhunkin kuin huumoriin) pitää ottaa mukaan kuuluisa historiallinen henkilö. Se lisää myyntiä. Parempi olisi ottaa elävä henkilö, mutta siitä voi seurata oikeusjuttu tai muita hankaluuksia. Suomalaiset kirjailijat ovat siitä onnellisessa asemassa, että aina voi ratsastaa Mannerheimilla, oli kyse sodasta tai rakkaudesta. Saksalainen ei ymmärrettävästi ratsasta Aatu-sedällä pikku suolistoheittoa enemmän. Safier on ottanut ratsukseen Casanovan, hyödyntäen mahdollisuuksia kuitenkin aika heikosti.
- Käytä konservatiivista arvomaailmaa. Kim Lange ymmärtää heti kuoltuaan, että perhe olikin kaikki kaikessa.
- Lisää mausteeksi syrjähyppyjä. Kirjan loppupuolella päähenkilö tietysti kieltäytyy syrjähypyistä.
- Jätä seksi yleiselle tasolle, mutta ylistä vuolaasti sen ihanuutta.
- Viljele puolirasvaisia pikkuheittoja. Aina päteviä aiheita ovat miehen elimen koko ja mahdollinen impotenssi tai naisen rintojen riippuminen. Myös ulosteet ja vatsan sisältö toimivat.
- Pyöritä samaa kaavaa kirjan läpi. Pidä huoli, että lukija ymmärtää, missä ollaan menossa.
- Tee onnellinen loppu. Kun Kim Lange kuolee ja syntyy uudelleen muurahaiseksi, hän alkaa kaivata perhettään, jota laiminlöi ihmisenä. Mitähän tapahtuu lopussa? Tottakai hän saa perheensä takaisin.
tiistai 13. elokuuta 2013
Tylsät miehet netissä
Siihen aikaan, kun netti oli uusi, törmäsin tylsien miesten sivustolle. Jostain tuli tänään mieleeni tuo paikka ja tarkistin, onko se jäljellä. Ja olihan se. Oikea paikka miehille, jotka eivät kavahda tylsyyttä. Pientä rakoilua on havaittavissa, esimerkiksi yhtä videota sanottiin hauskaksi.
Aikoinaan naisilla ei ollut asiaa klubiin eikä sivuille. Syyksi sanottiin, että naiset eivät ole lainkaan tylsiä. Sen jälkeen on vähän joustettu. Jäseneksi pääsevät naiset, jotka ovat kiinnostumeita tylsistä miehistä.
Tylsiä alasivuja on sopivan masentava kokoelma. Yksi niistä on puistonpenkkien kuvien kokoelma. Helsinkikin on päässyt kartalle.
Aikoinaan naisilla ei ollut asiaa klubiin eikä sivuille. Syyksi sanottiin, että naiset eivät ole lainkaan tylsiä. Sen jälkeen on vähän joustettu. Jäseneksi pääsevät naiset, jotka ovat kiinnostumeita tylsistä miehistä.
Tylsiä alasivuja on sopivan masentava kokoelma. Yksi niistä on puistonpenkkien kuvien kokoelma. Helsinkikin on päässyt kartalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)