Aurinko paistoi - nopeille

Oli mitä ihanin talvisää. Aurinko paistoi, pakkasta oli juuri sopivasti. Ja sitä kesti - pari tuntia. Jos silloin ehti ulos, sain nauttia. Jos ei ehtinyt, saa nauttia pilvistä ja pimeästä. Jokaiselle jotakin.

Mitäpä sanoista

Aivan mainiota muinaiskalevalaista jazzia soittava Tuigu-yhtye esiintyi Juttutuvassa. Parin kappaleen verran oli yhtyeen vieraana kuubalainen räppäri. Hymypoika posmitti jotain espanjaksi, minulla ei ole aavistustakaan, mistä asiasta hän oli huolestunut. Itsekin hän tunnisti, että jotkut saattaisivat epäillä kieliongelmaa. Hän ilmoitti englanniksi, että ette tainneet ymmärtää, mutta se ei merkitse mitään, koska musiikki on universaalia. Nyt se on kuultu suoraan hevosen suusta. Rap-musiikissa sanoilla ei ole merkitystä.

Kuittia

Uudet asiat tuovat joskus yllättäviä sivuilmiöitä. Kauppoihin tuli maksupäätteet, joihin näpytellään itse pin-koodi. Sen myötä kassanhoitajat alkoivat pantata kuitin antamista asiakkaalle. Ennen kuitti annettiin käteen sen kummemmitta. Nyt kasssahenkilö jäykistyy kuitti kädessään ja kiekaisee kimeällä loppua kohti nousevalla äänellä "kuittia". Sitten hän katsoo asiakasta pelokkaana, josko se vaatisi kuitin itselleen.

Tuo kiekaisu on ärsyttävä kuulla, kysymys "kuittia" älytön ja on vaikeaa ymmärtää, miksi se kuitin antaminen on niin vastenmielistä. Toivottavasti tämä on ohimenevä ilmiö ja sitä seuraava vähemmän ärsyttävä.

Eihän tässä ketään pakoteta

Taas soitti yksi puhelinmyyjä. Sanoin kärkeen että turha jatkaa, koska minä en kuitenkaan osta mitään. Mutta eihän hän mitään ollut myymässä, olisi vain kutsunut tilaisuuteen, jossa he hyvän hyvyyttään olisivat opettaneet minua kilpailuttamaan pankkipalveluni. Sanoin, että ei edelleenkään kiinnosta. Kun ei tehonnut, sanoin, että lopetetaan nyt, minä en sinne missään tapauksessa tule, eikä muutenkaan kiinnosta. "Eihän tässä ketään pakoteta", sanoi myyjä nyreällä äänellä ja mutisi vihaisena lopputoivotuksensa. Minä huokasin syvään helpotuksesta. Onneksi ei pakotettu.

Tallinnassa

Kävimme Tallinnassa pitkästä aikaa. Niin helppoa. Ei rajatarkastuksia, sama valuutta, pavelua sai suomeksi joka paikassa. Niin mukavaa. Kaikki on lähellä. Kaupoissa oli siistimpää ja parempi esillepano kuin Suomessa. Mukavia ravintoloita oli paljon ja ruoka hyvää. Ooppera oli pieni ja kotoisan oloinen. Hinnoissa ei sitten entisaikojen eroa juuri huomannut.