Vapaa markkinatalous

Yritysjohtajat kannattavat vapaata markkinataloutta - niin kauan kuin se tuo voittoa yritykselle ja muhkeat tulot johtajille. Jos näin ei käy, valtion pitää tulla apuun. Tämän päivän lehdessä sahanomistaja haikailee, että valtion pitäisi pakottaa metsänomistajat myymään, jotta hän saisi puuta halvemmalla.

Linja-autoliikenne on yksi harvoja aloja, joissa valtio on taannut voitot säätelemällä kilpailua. Nyt valtio haluaa vapauttaa alan terveelle kilpailulle. Linja-autoliiton vastaehdotus: Valtio takaa bussifirmoille kymmenen prosentin vuosivoiton.

Windows

Windows 8 koneissa, joissa ei ole kosketusnäyttöä on saanut aikaan runsasta kommentointia. Microsoftilla on houkuttimena tarjous, jolla saa apgreidattua kasin pro-versioon kolmellkaympillä.  Pitihän minunkin sitä kokeilla. Asennus meni loistavasti, täysin ilman ongelmia. Se uusi työpöytä on kieltämättä vähän kummallinen hiiren kanssa. Mutta menettelee, kun järjestää ne palikat ja opettelee mistä mikäkin toimii. Ikävintä on, että hiiren oikealla näppäimellä ei aukea mitään. Poru uudesta aloitusnäytöstä on muutenkin varsin turhaa. Seiskan työpöytään pääsee yhdellä klikkauksella.

Kasi on selvästi seiskaa nopeampi ja muitakin parannuksia on. Yhden kivan löysin jostain syvältä sen uumenista. Järjestelmän varaamaa levypartitiota voi pienentää. Otin pois 30 gigaa ja asensin siihen Windowsin rinnalle Linux Mintin.

Artikkeli vai mikä?

Wikipedia määrittelee artikkelin näin: "Kieliopissa artikkeli on substantiiviin kiinteästi liittyvä sana, joka kertoo sen viittaussuhteesta. Artikkeli voi ilmaista esimerkiksi käytetäänkö substantiivia yleisessä vai erityisessä merkityksessä".

Suone kielestä se toteaa: "Suomen kielessä ei esiinny varsinaisia artikkeleita, mutta pronomineja eräs, yksi ja se käytetään toisinaan artikkelin tapaan, varsinkin puhekielessä".

Näin substantiivien suhteen, mutta entä lukusanat, numeraalit?

Jopa. Epämääräinen artikkeli. Kertoo, että seuraava luku on epämääräinen. "Tämän laajakaistayhteyden nopeus on jopa kahdeksan megabittiä sekunnissa." Ilmaus tarkoittaa, että nopeus saattaa olla kahdeksan, mutta se saattaa olla jotain muutakin, yleensä vähemmän. Toisissa käyttötilanteissa "jopa" tarkoittaa vain, että seuraava sana on lukusana. Alunperin jopa-sanaa käytettiin ilmoittamaan, että perässä seuraa jotain ihmeellistä. "Tässä matkapuhelimessa on jopa 16 megatavun muisti." Pahimmillaan ison mainoksen kaikki kymmenet luvut oli jopatettu.

Yhteensä. Määräävä artikkeli. Tässä on kaikki. Nämä on laskettu, ja tässä on tulos. Ei yhtään enempää eikä vähempää. Käytetään myös pelkästään ilmoittamaan, että seuraava sana on lukusana. Joskus muinoin sanaa "yhteensä" käytettiin ilmoittamaan yhteenlaskun lopputulosta. "Pihassa oli kaksi poikaa ja yksi tyttö, yhteensä kolme lasta."

Eri. Sanalla ilmastaan, että edeltävä sana oli lukusana. Korostaa myös luvun ilmaisemien kohteiden erillisyyttä. "Pihassa oli kolme eri poikaa". Tällä varmistetaan, että lukija ei erehdy luulemaan, että pihassa oli kolme samaa poikaa.

Yhteensä eri. "Pihassa oli yhteensä kolme eri poikaa". Pihassa oli kolme poikaa. Ketään ei jäänyt huomaamatta, eikä ketää ole laskettu kahteen kertaan. Käytetään myös ilmaisemaan, että seuraava sana on ihan varmasti lukusana.

Sana ja numero. "Pihassa oli kolme (3) poikaa." Aivan loistava lyhyt ja naseva ilmaus. Luetaan näin: tämän tekstin kirjoittaja ei ole sanallisen ilmaisun jättiläisiä.

Liha tottelee kuria

Taija on kehunut jo pari vuotta Miina Supisen kirjaa "Liha tottelee kuria". Sain sen vihdoin hankittua ja luettua. Kannessa sanotaan, että se on inhimillinen komedia perheestä, jossa kaikki on hyvin. Sellainen se on. Kuten arvata saattaa, onni ei säily ihan rakoilematta. Teksti alkaa hauskasti ja pysyy sellaisena. Aina kun puutumus uhkaa, tapahtuu jotain uutta. Loppu on komediassa vaikea paikka, mutta Supinen hallitsee sen mestarillisesti. Kakunheittoa vanhojen leffojen tapaan siinä ei ole, mutta lähestulkoon.

The Rainbow Trail

Lukaisinpa vaihteeksi yhden Zane Greyn. Tämä oli irrallinen jatko "The Riders of the purple Sage" -kirjalle. Vaan kovin oli erilainen. Suosittelen kaikille, jotka eivät pidä liiasta toiminnasta lännekirjoissa vaan enemmänkin oman sieluntilan mietiskelystä ja maisemien kuvaamisesta. Kirjassa on neljä henkilötyyppiä: Hyvät, pahat, naiset ja tyhmät. Hyvät ovat läpikotaisin hyviä. Pahat ovat kuin varjoja taustalla ja ne saadaan nujerrettua yhdellä kiväärinlaukauksella. Naiset ovat kauniita ja herkkiä. Tyhmät ovat mukana, koska muutakin porukkaa tarvitaan kirjan rakentamiseksi.

Metsän tarina

METSÄN TARINA on koko perheen elokuva ainutlaatuisesta suomalaisesta metsästä, sen värikkäästä ja monimuotoisesta elämästä. Elokuvan pääosissa ovat metsän lukuisat asukkaat: karhut ja hirvet, käärmeet ja pöllöt, muurahaiset, sammakot ja liito-oravat, muinaiset sielulinnut kuten kuukkeli, palokärki ja monet, monet muut.

Näinhän se on. Kuvaus on erittäin onnistunutta ja ykstyiskohdissa suorastaan hämmästyttävää. Sitä kannattaa mennä katsomaan. Elokuva antaa paljon niille, jotka eivät ole oleilleet metsässä joka kelillä ison kiikarin kanssa tai katsoneet päätään kipeäksi luontodokumentteja. Mitää erityistä juonta siinä ei ole, pätkä sieltä, toinen täältä. Siis mikä on tarina? Kertojan ääni juttelee mukavia metsästä ja sen menneisyydestä. Ihan hyvä, mutta kertomusta siitäkään ei oikein synny.

Kaikki vanhenee

En tarkoita itseäni enkä puhelintani, vaan teknisen infran kokonaisuutta.

Lähtiessäni hiihtämään otin mukaan kaiken varalta pitämäni vanhan puhelimen,
jos vaikka sattuisi hankeen putoamaan, niin ei niin paljon harmittaisi. Maisema oli niin
kaunis, että teki mieli ottaa siitä kuva. Hyvin kävi. Sitten tökki kun yritin siirtää kuvaa
tietokoneelle. Nokian suite ei suostunut tuntemaan niin vanhaa puhelinta. En keksinyt
mitään muuta tapaa kuvan siirtämiseen kuin lähettää se itselleni tekstiviestinä.
Onnistui, mutta puhelin skaalasi sen 11 kB:n kokoiseksi. No, onhan se katseltavissa
sellaisenakin, ainakin ruudulla.