Afrikan kuningatar

Afrikan kuningatar, ohjannut John Huston, mukana mm. Katharine Hepburn ja Humphrey Bogart.

Bogart sai tästä leffasta oscarin ja Hepburn oli edokkaana. Hämmästyttävää. Aika on ajanut tämän elokuvan ohi pahan kerran.

Tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan ensimmäisen maailmansodan aikaan. Saksalaiset tekevät ensin pahojaan. Päähenkilöt päättävät upottaa saksalaisen sotalaivan. Sitten lasketaan jokea pitkin pienellä höyrylaivalla järvelle, jolla laiva seilaa. Luonto vastustaa kerran toisensa jälkeen. On ampiaisia, iilimatoja, kaislikkoa ja tietenkin kauheita koskia yksi toisensa jälkeen. Siinä sivussa rakastutaan pikkasen. Rutiininomaisesti ja kyllästyneesti. Kuka sitä jaksaa rakastua innokkaasti kerran toisensa jälkeen sekä valkokankaalla että todellisessa elämässä?

Lopussa on olevinaan pikku jännitystä, kun sankarit joutuvat saksalaisten vangiksi ja saksalaiset aikovat hirttää heidät. Kohtaus on pikemminkin humoristinen kuin pelottava. Jotta ketään ei hirvittäisi, vähän väliä näytetään, että saksalaisten laiva tulee tuhoutumaan.

Oscarin ansaitsevat virran rannan apinat ja virtahevot.

Auttaako verkostoituminen nousuun? - Käytännön koe

 Herne on velttovartinen kasvi, joka ei pysy pystyssä omillaan, vaan vaatii tuen. Yleensä se tuetaan kepeillä, langoilla tms. Pellossa viljeltäessä tukena käytetään herneiden sekaan kylvettävää kauraa. Tukiin herne tarttuu kärhillään. Siinä on jonkin verran omaakin tukevuuttaa. Muualle tarttuneita kärhiä tarvitsee olla vain harvakseltaan.

Tuli mieleeni, että herneet voivat tukea toinen toisiaan. Kylvin herneitä ympyrän muotoiselle alalle. Nyt ne tarttuvat toisiinsa. Kokonaisuuden pitäisi olla teoriani mukaan tukeva ja kasvaa ylös niin korkealle kuin herneet suvaitsevat kasvaa. Alku ei kerro vielä paljoakaan. Pitää odotella.

Musta joutsen

Anja Vähäaho: Musta joutsen, Pohjonen 1991.

Minulle suositeltiin kirjaa kertomuksena kirjoittamisen opiskelusta. Onhan se sitä, tavallaan. Kirjan takakansi sanoo näin: "Musta joutsen on monikerroksinen ja mustalla huumorilla sävytetty romaani kirjoittamisesta ja kirjoittajaksi kypsymisestä". Sana monikerroksinen on tässä avainsana.

Kirjan päähenkilö etsii kirjalleen aihetta. Aihe pakenee kaiken aikaa. Se esiintyy useimmiten mieshahmossa. Mieshahmot eivät pakene, vaan pikemminkin käyvät päälle. Mitään kirjaa edistävää ei miehistä jää päähenkilöparalle käteen. Kirjoittajan tuska muuttuu matkan varrella kirjoittamisen opettajan tuskaksi. Selvää kypsymistä siis.

Yksinkertainen ja tyhmä tonttuparka ei kirjasta paljon kostunut. Maata lähimmällä tasolla - ainoalla jota tonttu ymmärtää - kirjan kertomus on sekasortoista potaskaa. Niin kai vuonna -91 oli viisainta kirjoittaa. Viisaampi löytää ylemmilta tasoilta kasvukertomuksen.

Kirjan huumorista on aika ajanut osittain ohitse. Pilkan kohteena olevia opettajia ei tunnista. 80-luvun ismit ovat vieraita. Tilannekomiikka sentään on ajatonta.