Henni Ilomäki: Loitsun mahti, Suomalaisen kirjallisuuden seura (SKS) 2014.
"Loitsun mahti johdattaa lukijan salaperäiseen ja rikkaaseen maailmaan, jossa vuosisatojen ajan on sanan voimalla parannettu vaivoja, nostatettu lempeä, varmisteltu kala- ja metsästysonnea sekä haettu voimaa syntymän ja synnytyksen hetkellä."
"Loitsun mahti esittelee kalevalamittaisten loitsujen muotoa ja kieltä, loitsujen käyttäjiä ja kuulijoita sekä loitsujen heijastamia käsityksiä, joista monet ovat kansainvälistä perua."
Näin sanotaan teoksesta SKS:n verkkokaupassa. Totta kaikki. Sen lisäksi teos tekee tämän esittelyn erittäin hyvin. Loitsuja tuodaan esiin monipuolisesti niiden käyttötilanteiden mukaan jaoteltuna. Kirja sisältää myös johdannon loitsuihin ja niiden tutkimukseen. Teksti on selkeää, sopivaa maallikonkin luettavaksi. Tiettyä harrastuneisuutta sen lukeminen vaatii, jos aikoo päästä loppuun asti. Loitsuja on nimittäin kirjassa todella monta. Puoliväliinkin lukija saa paljon tietoa ja mukavan lukukokemuksen.
lauantai 24. toukokuuta 2014
tiistai 20. toukokuuta 2014
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, WSOY 2011.
Sain rämmittyä lopultakin parin vuoden takaisen superbestsellerin läpi. Yhteenveto: tylsää, tylsää, tylsää.
Kaikkien muiden mielestä ei ole. Näin WSOY lainaa Helsingin Sanomia:
”Nyt tuli tänka på! Kuinka monta superlatiivia kriitikko kehtaa käyttää menettämättä uskottavuuttaan?
Jonas Jonassonin esikoisromaani Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on hulvattomin lukuelämys aikoihin, absurdin huumorin juhlaa.”
Irma Stenbäck, Helsingin Sanomat
Jonassonin romaanin rönsyily muistuttaakin Paasilinnaa, mutta tämän hersyävää kerrontaa Jonasson ei tavoita. Satavuotiaan seikkailut jää pukerretun tuntuiseksi ylipitkäksi kertomukseksi.
Sain rämmittyä lopultakin parin vuoden takaisen superbestsellerin läpi. Yhteenveto: tylsää, tylsää, tylsää.
Kaikkien muiden mielestä ei ole. Näin WSOY lainaa Helsingin Sanomia:
”Nyt tuli tänka på! Kuinka monta superlatiivia kriitikko kehtaa käyttää menettämättä uskottavuuttaan?
Jonas Jonassonin esikoisromaani Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on hulvattomin lukuelämys aikoihin, absurdin huumorin juhlaa.”
Irma Stenbäck, Helsingin Sanomat
Minulla on ehdotus Irma Stenbäckille: "Ei yhtäkään!" Mutta minkäs teet. Hesari ei bestsellerin perään sylkäise.
Jotkut muut ovat kriittisempiä, vaikkapa näin:
Jonassonin romaanin rönsyily muistuttaakin Paasilinnaa, mutta tämän hersyävää kerrontaa Jonasson ei tavoita. Satavuotiaan seikkailut jää pukerretun tuntuiseksi ylipitkäksi kertomukseksi.
Linkin takana on myös lyhyt juoniseloste, kuten kymmenissä muissakin blogeissa. En lähde tekemään omaa versiota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)