Lastensairaala rakennetaan - väärinkö?

Yksityiset tahot ryhtyivät keräämään rahaa lastensairaalan rakentamiseen. Suomalaiseen tapaan alkoi loanheitto. Näin ei saa tehdä. Sairaalan rakentaminen on yhteiskunnan tehtävä. Yksityiset hävetkööt ja pitäkööt näppinsä erossa asiasta, jossa meillä on on yksinoikeus osoittaa tyytymättömyyttä.

Asiassa on tietysti näkökantansa. Valuuko yhteiskunnan tehtävä hyväntekeväisyyden varaan? Pitääkö pilata toisilta lahjoittamisen ilo? Ja vain siksi, että ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, kun on itse ollut saita.

Tunnustan lahjoittaneeni sairaalahankkeeseen 50 €. Vielä en ole sitä katunut.

Windows alkoi yllättäen v***, siis harmittaa

Meillä on Windows Vista -kone, johon ei ole viiteen vuoteen muutettu mitään, paitsi tehty MS:n päivitykset ja tietenkin käytetty. Tänään putosi usb-hubi lattialle. Yhtään johtoa ei irronnut. Windows riemastui kuitenkin tapahtumasta ja ilmoitti, että on löytänyt uuden laitteen ja asentaa siihen ajuria. Ja sitähän kesti minuuttikaupalla. Onneksi olen jo aikoja sitten ottanut tavan, että käynnistän Windowsin ja varaan muuta puuhaa vähäksi aikaa. Lopulta Windows sai ajurinsa asennettua. (Ei kertonut, mihin se sen vanhan lykkäsi). Hubiin liitetyt oheislaitteet alkoivat taas toimia. Mutta skanneri oli omituinen. Se oli hyvin hidas ja piti kummaa jyrinää. Ongelmasta kuitenkin selvittiin - buuttaamalla kone, tietysti.

Ennestäänkin on harmittanut se, että jos jonkin laitteen lykkää eri usb-porttiin kuin ennen, ajuri asennetaan uudestaan. Ja sehän kestää. Ja kun sitä tehdään, on suurta viisautta olla koskematta koneeseen.

Onko tarpeen mainita, että kirjoittajan omassa koneessa on Linux?

Mielipide oikeuttaa valehtelun ja harhaanjohtamisen

Mielipidekirjoitukset ovat ihania siitä, että kun keksitään perusteluja omalle luutuneelle mielipiteelle, vähäinenkin logiikka unohtuu. Tämänpäivän hesarista luin seuraavaa:

K... ja A... kir­joit­ti­vat (HS Mie­li­pi­de 25. 3.), et­tä tur­kis­tar­hauk­sen vas­tus­ta­mi­nen on muo­tia­sia. He kir­joit­ti­vat, et­tä jos tar­haus lo­pe­te­taan, mik­si ei sa­mal­la lo­pe­tet­tai­si myös kar­jan­hoi­toa ja si­ka­loi­ta.

Tur­kis­tar­haus ei ole elin­tar­vi­ke­tuo­tan­toa. Me tar­vit­sem­me kar­jan­hoi­toa, si­ka­loi­ta ja ka­na­loi­ta syö­däk­sem­me. Tur­kik­sia ei syö­dä ei­kä nii­tä ny­ky­päi­vä­nä edes tar­vi­ta sel­vi­täk­sem­me elos­sa tal­vi­pak­ka­sis­ta. Tur­kis on ih­mi­sel­le sta­tus­sym­bo­li, jol­la pön­ki­te­tään egoa.

Tur­han eläin­rääk­käyk­sen vas­tus­ta­mi­nen ei ole muo­tia­sia, sil­lä se on jat­ku­nut vuo­si­kym­me­niä, syys­tä­kin.

Kirjoituksen varsinainen pointti: Turhaa eläinrääkkäystä pitää vastustaa, mutta tarpeellista eläinrääkkäystä ei saa vastustaa.

Jotkut käyttävät turkiksia, jotkut eivät. Jotkut syövät lihaa, jotkut eivät. Mutta mitä siitä. Minä teen näin, ja muut on pakotettava tekemään samoin.

Kirjatori hupsis kupsis

Kauppalehden mukaan Kirjatori uhkaa kaatua. Kirjatori on aikaisemmin myynyt vuoden parin ikäisiä poistomyyntikirjoja halvalla. Itse he sanovat asian kauniisti näin:

Kirjatorin liikeideana on myydä hinta-laatusuhteeltaan ylivoimaista tarjouskirjavalikoimaa tukkukaupoille sekä kuluttajille maksimoiden valikoiman laadun kattaen esillepano ja sisältö.

Olen ihmetellyt, kun idea näyttää muuttuneen viime aikoina. Myyntiin on tullut uusimpia uutuuksia, eikä suinkaan hinnoiltaan edullisia, vaan vitosen verran yli Suomalaisen hintojen. Alennuskirjoja on vähennetty ja hintoja nostettu. Luulin, että Kirjatorista ollaan kehittämässä tavallista kirjakauppaa. Nyt näyttääkin siltä, että kyseessä on viimeinen epätoivoinen yritys tehdä edes jotain, kun konkurssi uhkaa.

Kun poiketaan liikeideasta, oma väki ei tiedä enää, mitä tehdä ja mitä ei. Pahempaa on, että asiakas ei enää tiedä, miksi tulla tähän kauppaan.

Mutta mitäs tässä. Joutaakin panna puihin koko puoti. Firman visio on nimittäin jo saavutettu tai jäänyt saavuttamatta.

Kirjatorin visio on olla johtava tarjouskirjakauppaketju vuonna 2012 niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Mainonta, markkinointi ja myynti ovat monikanavaisia. Kirjatori-brändi on vahva ja se tunnetaan kautta maan.

Mutta kas. Yllä olevan menneisyyden vision ohella firmalla on myös tulevaisuuden visio.

Tulevaisuuden visioon kuluu ketjun maltillinen kasvattaminen. Suomesta löytyy useita mielenkiintoisia ja riittävän suuria kaupunkeja, joissa on Kirjatorille hyvät toimintaedellytykset.

Miss Farkkusuomi

Kauko Röyhkän kirjaan perustuva elokuva. Mutkaton, siloinen ja hellyttävä teinielokuva. Helppo katsoa, mutta ei pitkästytä. Hesarin arvostelija toteaa: Elokuvallinen volyymi jää puuttumaan, ja vaikka rytmi kulkee, siitä puuttuu huippuja. Kerronta on auttamattoman tasaista. Näinhän se on tavallaan, jos kaipaa enemmän toimintaa. Elokuvassa se toiminta pianottuu aika paljon musiikkiin. Mutta mitähän ne toimittajan kaipaamat huiput olisivat muuta kuin seksiä ja väkivaltaa?

Ja vielä elokuvan esittely (lainattuna ja lyhennettynä.)


Elokuva on humoristinen ja herkkä kuvaus nuoren miehen kasvusta, musiikista ja suuresta rakkaudesta. Samalla se on tarkkanäköinen kertomus punkin ja uuden aallon rockin tulosta pohjoisen pikkukaupunkiin Ouluun 1970-luvun lopulla.

Välde (17) haluaa rakastaa Pikeä, luokan kauneinta tyttöä. Hän nauttii rosoisesta musiikista, Lou Reedin sanoituksista, New York Dollsista ja David Bowiesta. Välde löytää hengenheimolaisen Sasusta. He perustavat yhdessä Torttu -bändin, kuuntelevat samaa musiikkia ja tilaavat musiikkilehdestä uusia levyjä ja lukevat miten punk ja uusi aalto tekevät tuloaan maailmalla. Lehdissä puhutaan sellaisista bändeistä kuin Suicide, Clash ja The Sex Pistols. Mutta Oulun akustisen musiikin iltamissa hämyt laulavat vielä Bob Dylania ja Neil Youngia, kritisoivat jenkkejä, kaupallisuutta ja muotia. Välde haluaa korjata maailman epäkohdat, mutta ensiksi olisi korjattava oman elämän puutteet. Välden muodonmuutos alkaa. Sitten Pike voittaa Suosikin kauneuskilpailun, ja hänestä tulee Miss Farkku-Suomi. Lopulta kaikki ei menekään niin kuin Välde haluaisi…