Vahvaa väkeä

Merja Leppälahti: Vahvaa väkeä, 2012.

Teos on uusi yhteenveto kansanperinteestä, haltioista, peikoista, maahisista jne. Sellaisiahan on julkaistu useita viime vuosinakin. Tämä teos erottuu massasta sillä, että siinä käsitellään kansanperinteen lajien ja olentojen esiintymistä suomalaisessa ja ulkomaisessa fantasiassa. Kirja ei sisällä juurikaan yksittäisiä kansanperinteen muistiinpanoja, vaan teksti on analysoivaa ja luokittelevaa. Tieteellisestä vivahteesta huolimatta se on mukaansa ottavaa ja helppoa lukea ja ymmärtää. Viittauksia kansanperinteen ja kirjallisuuden lähteisiin on runsaasti sekä tekstissä että lopun luetteloissa.

Kannattaa lukea.

Lumihiutale

Kenneth Kibbrecht, Patricia Rasmussen: Lumihiutale - Talven salainen kauneus, 2008. Koko kirja on juttua lumihiutaleista, niiden muodoista, synnystä ja tutkimuksesta. Teksti kertoo perusteellisesti mutta kansantajuisesti sen, mitä lumihiutaleiden synnyn teoriasta tiedetään. Varmastikin se on mielenkiintoinen niille, jotka haluavat todella tietää. Katselijalle teksti on vähän puuduttavaa. Vika ei tietenkään ole kirjailijan, vaan teoria nyt on puuduttavaa, jos se ei kiinnosta. Kirjaa kannattaa katsella kenen tahansa sen loistavan kuvituksen tähden. Upeita lumihiutaleiden värikuvia on runsaasti. Aivan hämmästyttävä on tuo maailma, joka on kovin usein silmissämme, mutta jota emme näe, koska lumihiutaleet ovat pikkasen pieniä paljaalla silmällä katseltavaksi.

Itsenäisyyspäivä

Itsenäsiyyspäivä. Satoi lunta. Harjalle riitti töitä. Lämpö oli lähellä nollaa, eli lumisohjo luisti mukavasti. Positiivista oli se, että ei tullut räntää. Eikö sen itsenäisyyspäivän voisi siirtää vaikka elokuulle. Poliitikot kyllä keksisivät perustelut. Sen verran taitavia ne ovat keksimään perusteluja mille tahansa.

Linnut

Hain kaupasta auringonkukansiemeniä ja kaivoin lintualaudan esiin. Tiaiset lentelivät ohitse, kuin sitä ei olisikaan. Iltapäivällä alkoi ruoka kelvata. Jonkun muun tarjoamat pähkinät olivat kai loppuneet.

Vieras

Sain sen Riikka Pulkkisen kirjan vihdoin loppuun. Välipaloina meni yksi Zane Grey ja pari muuta vähemmän vaativaa. Tällaiselle vanhalle tontunhöppänälle se oli liian taiteellinen. Ajassa ja paikassa poukittiin kolmen juonen välillä, aivan kuten nykyään kuuluukin tehdä. Mutta miksi? Eikö yksi juoni kestä jatkuvaa lukemista? Onneksi näkökulmahenkilö pysyi samana, mikä helpotti. Salaisuuksia piiloteltiin niin pitkään, että tonttu hermostui ja ajatteli, että olkoon mitä ovat. Langanpäitä jäi runsaasti roikkumaan. Kai se oli kirjailijan tietoinen tarkoitus. Suosittelen niille, jotka jaksavat lukea kekittyneemmin ja sen perään itse pohtia kirjassa avattuja näkökulmia.

Perässähiihtäjien planeetta

Lumi peitti maan ja siihen maalatut tiemerkinnät. Vähitellen ne tulivat näkyviin ajolinjojen kohdalla. Joissain kohdissa oli ajettu reunaviivan toisella puolella pahimmillaan asfaltin reunan yli. Mutta kas, vaikka viiva oli nyt näkyvissä, melkein kaikki ajoivat toisten jälkeä myöten, eikä siitä, mistä olisivat ajaneet sulalla kelillä. Toisten esimerkki on vahvempi auktoriteetti kuin tieliikennelain määräys.

Payoff

Takavuosina yrityksillä ja yhteisöillä oli tapana liittää nimeensä ns. payoff, tyyliin Nokia - Connecting people. Sitä voisi vieläkin suositella Espoon kaupungille. Totuus reilusti esiin: Espoo - lentomelukaupunki.