Vieras

Sain sen Riikka Pulkkisen kirjan vihdoin loppuun. Välipaloina meni yksi Zane Grey ja pari muuta vähemmän vaativaa. Tällaiselle vanhalle tontunhöppänälle se oli liian taiteellinen. Ajassa ja paikassa poukittiin kolmen juonen välillä, aivan kuten nykyään kuuluukin tehdä. Mutta miksi? Eikö yksi juoni kestä jatkuvaa lukemista? Onneksi näkökulmahenkilö pysyi samana, mikä helpotti. Salaisuuksia piiloteltiin niin pitkään, että tonttu hermostui ja ajatteli, että olkoon mitä ovat. Langanpäitä jäi runsaasti roikkumaan. Kai se oli kirjailijan tietoinen tarkoitus. Suosittelen niille, jotka jaksavat lukea kekittyneemmin ja sen perään itse pohtia kirjassa avattuja näkökulmia.