lauantai 14. syyskuuta 2013

Pitäjänkartat




Arkistolaitoksen tehtävänä on varmistaa kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien asiakirjojen säilyminen ja edistää niiden tutkimuskäyttöä. Tehtäviin kuuluu myös alan tutkimus- ja kehittämistoiminta. Arkistot ovat tietysti pääosin paperilla. Osa on vusien mittaan mikrofilmattu. Tämä siis tarkoittaa, että aineistoihin pääsee tutustumaan vain kansallisarkiston tai maakunta-arkistojen lukusaleissa. Harvinaisille ja huonokuntoisille materiaaleille on vielä eritysrajoituksia. Tavallinen kansalainen ei sinne lähde haahuilemaan, vaan hänellä täytyy olla vahva tarve, ennenkuin sinne menee.

Arkistolaitos on digitoinut viime vuosina kiitettävästi säilyttämiään aineistoja. Nämä aineistot ovat netissä kaikkien käytettävinä ja ladattavina Digitaaliarkistossa. Aineistot ovat (valitettavasti useissa tietokannoissa. Myö hakumekanismeja on useita.

Yksi mielenkiintoinen aihepiiri, josta on paljon digitoitua aineistoa, ovat kartat. Arkistolaitoksen sivulta valitaan aineistot ja sieltä karttahaku. Nimeke-kenttään kirjoitetaan mielenkiinnon kohteena oleva paikkakunta. Tuloksena saadaan luettelo kyseistä paikkaa koskevista kartta-aineistoista. Digitoitujen kohdalla on siitä maininta. Kartan saa esiin klikkaamalla avautunien sivujen linkkejä. Polku on maallikolle käsittämättömän moniportainen. Ehkä käyttöliittymässä olisi viilaamista. Joka tapauksessa lopulta kartta aukeaa ruudulle. Sitä voi lähentää ja loitontaa sekä tallettaa omalle koneelle korkearesoluutioisena kuvana.

Laajoja alueta kattava karttasarja on pitäjänkartat 1840-luvulta.
Toinen samoilta ajoilta on senaatinkartat, joka on tehty alunperin (Venäjän) armeijan käyttöön.
Yksi kartta-aineistojen päähakemisto on täällä.

torstai 12. syyskuuta 2013

suomalainen sääkirja

Juhani Rinne ym. (toim.): Suomalainen sääkirja.  Otava 2005.

Kirjan takakansi kuvaa kirjaa näin:
Suomalaisten asiantuntijoiden vankka tietopaketti säästä, asiasta joka kiinnostaa jokaista ja koskettaa kaikkien elämää. Teoksessa kerrotaan selkeästi ja ymmärrettävästi säästä, ilmastosta ja ilmakehästä sekä niihin liittyvistä moninaisista ilmiöistä. Selvityksensä saavat niin matalapaineet ja säärintamien rakenteet, maapallon eri osien ilmasto, sääennustusten synty, pilvet, hurrikaanit ja trombit kuin kasvihuoneilmiö ja otsonikin - eikä säähän liittyvää perimätietoa ja tilastojakaan ole unohdettu.

Kirja on varsinainen runsaudensarvi. Kaikki mahdollinen säätä ja ilmastoa koskeva on käsitelty. Kieli on hyvää, teksti etenee loogisesti. Mukana on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään maallikolle käsittämätöntä tauhkaa tai turhaa jaaritusta.

Yllä sanotusta huolimatta kirja on sellainen täräys, että sen lukeminen yhdellä kertaa ei onnistu. Erityisesti alun "Perusasioita ilmakehästä" koettelee voimia. Parasta on lukea pätkä kerrallaan ja jättää kirja sitten hautumaan päiväksi tai pariksi.

Kirjaa lukiessa hämmästyy kerran  toisensa jälkeen. Ai näinkö korkeapaine toimii. Kas, ukkospilvi muodostuu näin.

Suomalainen sääkirja on mainio teos jokaiselle, joka haluaa tietää sään muodotumismekanismeista enemmän. Teoksen painovuodesta voi arvata, että sitä ei ole enää kirjakaupoista saatavilla. Poistokirjamyymälöistä ja divareista se kyllä löytyy.