Otava esittelee teoksen näin:
Ida Eriksson, kolmetoistavuotias paimentyttö Sipoon Karhusaaresta, päätyy dramaattisten vaiheiden jälkeen Björkuddeniin Topeliusten pikkupiiaksi. Idan lähtökohdat ovat kaukana vireän kulttuurisuvun elämänmenosta, mutta vähitellen hän saa tutustua vanhenevaan, vatsavaivoista kärsivään kirjailijaan ja oppii ylittämään kieli- ja säätyrajoja.
Aikakauden ympäristön, töiden ja tapojen kuvaus on tarkkaa ja mielenkiintoista, ainakin kirjan alkuvaiheissa. Teksti on helppolukuista. Vaikka tapahtumat ovat alussa järkyttäviä, kirjailija esittää ne ilman tunnekuohuja ja dramatiikkaa. Kirjan henkilöt pysyvät hyvin rooleissaan. Herrasväki on herrasväkeä ja piikatyttö on ja pysyy palvelusväkenä.
Teoksen alkupuoli keskittyy päähenkilön elämään. Loppua kohti aletaan elää Topeliuksen ja hänen perheensä elämää, vaikkakin päähenkilön näkökulmasta ja rooleissa pysyen. Lukija alkaa väsyä. Loputtomat Topeliuksen suvun jäsenten tulemiset ja menemiset, ylioppilaiden tervehdykset ja kuorolaulut toistuvat ja toistuvat.
Päähenkilön oma elämä ja kasvu hallitsee alussa sisältöä, lopussa se jää maininnoiksi. Hänen pitkäpiimäinen rakkaustarinansa unohtuu lopulta tyystin.
Loppusivuilla Topelius kuolee, tietysti. Päähenkilö saa paikan Sibeliusten luona. Sitä rataa mennään jatkoteoksessa.
Jos pitää television kartanosarjoista, pitää myös tästä kirjasta.
