Passiviteetteja

• Terve Kalle. Mitenkäes loma meni? Harrastitko passiviteetteja?

• Kiitos hyvinhän se. Kyllä oli mahtava passiiviloma. On se ihmeellistä mitä kaikkia passiviteetteja voi harrastaa ihan kotisohvalla.

• Ai? No millaisia sinä...

• Se, että vain makaa sohvalla, ei ole oikeaa passiivisuutta, se on välinpitämättömyyttä. Minä keräsin teatteriohjelmia, elokuva-arvosteluja, museo- ja matkaesitteitä. Valitsin jokaiselle päivälle ja illalle kohteen, johon en mennyt. Sitten nautin valitsemastani passiivisuusaktiviteetista.

• Mites se Lapin loma? Sinä taisit saada sellaisen lahjaksi, ihan vain että aktivoituisit.

• Olihan sinne mentävä, kun työtoverit olivat sen lahjoittaneet. Lentokoneessa panin mustan maskin silmien eteen ja pyysin lentoemännältä tyynyn, että sain nukuttua seinää vasten. Mökissä tilasin ruuat ja juomat perille toimitettuna. Ei tarvinnut mennä ulos koko viikkona. Välillä katsoin kiikarilla mäkeen, että tuotakaan ei tarvitse tehdä.

• Sinä se taitava olet. Olisinpa minäkin.

• Niinkö? Mites sinä Ville? Mitä sinulle kuuluu? Näytät kovin aktiiviselta.

• Huonoa, huonoa. Jouduin naimisiin. Nyt ei ole hetken rauhaa.

• Miten siinä niin kävi?

• Nukuin onneni ohi. En tiedä. Jotenkin vain huomasin olevani naimisissa.

• Ja nyt olet aktiivinen?

• Niin, Herra paratkoon. Ei ole kunnon passiviteetteja koskaan. Mennään sinne, tehdään tätä ja katsotaan tuota. Ei voi passivoitua edes sohvalle, kun rouva katsoo siinä telkkaria. Ja tiedäthän sinä naiset. Ne haluavat aina vain sitä yhtä asiaa. Vaikka minä sanon, että kyllä meilläkin pitäisi jotain passiivisuutta olla, niin eikö mitä, kuunteleeko hän – ei, ei.

• Voi kauhistus sentään. Etkö hae avioeroa?

• Onko se sitten passiivista? Papereiden täyttäminen, sovittelu, oikeudenkäynti. Ei, minä odotan, että vaimo kuolee.

• Onko hän sairas?

• Ei. terve kuin pukki. Tai kuttu tässä tapauksessa. Hän sanoo, että hän kuolee ikävystymiseen.

• Niinpä sitten. Mutta kas, kohta on ruokatunti ja päivälepo. Minun on mentävä. Hyviä passiiviaikoja.