perjantai 23. elokuuta 2013

Korteniemen perinnetila Liesjärven kansallispuistossa

Korteniemi on vanha metsänvartijan tila. Se on säilynyt jokseenkin muuttumattomana 1910-luvulta lähtien.
Käsikivet eli leipämylly
Nykyisin tilaa ylläpitää Metsähallitus. Pihapiiriin kuuluu asuinrakennus, navetta, talli, riihi, savusauna ja pienempiä rakennuksia. Keskellä pihaa seisoo vinttikaivo. (Jos kaivosta voi sanoa, että seisoo. Ainakin kaivon vintti seisoo keskellä pihaa.)

Tila ei ole pelkkä museo, vaan siellä on kesäisin lehmiä, lampaita ja muutama kana. Vanhanaikaisia viljely- ja viljankorjuumenetelmiä käytetään pienessä mittakaavassa ja niitä esitellään, kun ne ovat ajankohtaisia vuodenkierrossa. Myös vierailijat saavat osallistua. Myöhästyin rukiinpuinnista päivällä. Henkilökuntaa on läsnä ilmeisesti koko päivän. He puuhailevat talon töissä ja opastavat vierailijoita.

Kukko ja yksi sen kanoista
Korteniemi on erinomaisen mukava vierailukohde rauhaa rakastaville. Ainakin jos sattuu olemaan kaunis ilma. Myös lapset voi ottaa mukaan. Omat eväät on hyvä olla mukana, jos viipyy pidempään. Mitään myyntiä tai tarjoilua ei ole.

Lisätietoa ja ajo-ohjeet ovat luontoon.fi -sivulla.

torstai 22. elokuuta 2013

Rakkautta ennen keskiyötä

 Rakkautta ennen keskiyötä (Before Midnight), ohjannut Richard Linklater.

Linklater ohjasi elokuvan Rakkautta ennen aamua vuonna 1995. Siinä kaksi nuorta tapaa toisensa ja viettää yhdessä yhden päivän ja yön. Elokuva sai jatkoa 2005. Siinä samat henkilöt tapaavat uudestaan sattumalta yhdeksän vuotta myöhemmin. Jälleen aikaa on vain muutama tunti. Uusimmassa kuvassa nämä henkilöt ovat naimisissa ja ja ovat olleet sitä jo varsin pitkään.

Miehen poika edellisestä avioliitosta lähtee takaisin äitinsä luokse. Sitten seuraa hulluttelua, älykästä keskustelua ja riitelyä.

Elokuva on huolella tehty ja näyttelijät osaavat tehtävänsä. Suosittelen ihmissuhdejutuista kiinnostuneille. Actionin ystävät älkööt vaivautuko.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Omenahillo

Tein tänään omenahilloa. Pienen määrän pienessä kattilassa. Resepti on seuraava.

- Omenoita 1900 g
- Pihlajanmarjoja 100 g
- Sokeria 1300 g, josta puolet hillosokeria

Leikkaan omenoista siemenkodat ja huonot kohdat pois. Raastan ne ja marjat yleiskoneella aika karkealla terällä. Sitten mössö kattilaan ja levy ihan pienelle, kunnes vettä kertyy kattilan pohjalle. Kun keitos on jonkin verran lämmennyt, lisään sokerin. Kuumennan vähän isommalla teholla ja hämmennän välillä. Kun keitos alkaa kiehua, annan sen kypsyä kevysesti kuplien puolisen tuntia.

Laitan purkit ja kannet kunkin vuorollaan kiehuvaan veteen ja annan olla siellä pari minuuttia. Sitten vain hillo kauhan ja suppilan avulla purkkeihin yksi kerrallaan. Pidän pari purkkia kiehumassa yht'aikaa. Otan yhden kerrallaan ja täytän heti kuumana.

Kun purkit ovat jäähtyneet, seuraa hankalin vaihe: nimilappujen teko.

Hillo kannattaa tehdä ulkona. Saa loiskuttaa vesiä mielin määrin. Eikä ole väliä, vaikka roskia putoaa "lattialle".

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Slomith Rimmon-Kenan: Kertomuksen poetiikka, SKS 1999

Slomith Rimmon-Kenan: Kertomuksen poetiikka, SKS 1999.
Suomennus Auli Viikari.

Kirjan takakansi sanoo:

Kertomuksen poetiikka esittelee selkeästi, suppeasti ja kriittisesti narratologian moniaalle haarovan tutkimuskentän. Huomio kiinnitetään kerronnan osatekijöihin, tapahtumiin, aikaan, näkökulmaan ja tekstin lukemiseen. 

Siinäpä se. Siis kirjassa on kyseessä, mitä fiktiivinen teksti, lähinnä romaani on. Mitä tutkimus sanoo tuosta epäkiitollisesta kohteesta, josta löytyy aina esimerkkejä, jotka eivät sovi mihinkään teorioihin. Kun kohde on moninainen, sitä ovat myös tutkijoiden kehittämät teoriat. Rimmon-Kenan esittelee tämän kentän järkevästi, näyttää radikaalejakin käsityksiä, mutta pysyttelee enimmiltään perinteisimmissä, niissä joista harrastelijoille on eniten hyötyä, ja jotka tietelijänkin on tunnettava.

Kirja on ehdottoman hyvä, vaikka onkin jo aika vanha. Alkuperäinen teksti on vuodelta 1983. Raskalukuinen se on. Kaikki on esitetty lineaarisena tekstinä, vaikka sen kohde muodostaa rakenteita, joita olisi voinut havainnollistaa kaavioina. Ahkera lukija piirtää itse nuo kaaviot ja oppii sen myötä paremmin, kuin jos ne olisivat valmiina.

Luin muutaman sivun päivässä. Näin tekstin sulattaminen kävi hyvin. Vielä parempi olisi, jos hutera pää muistaisi edes jotain.