C.A. Seltzer: Erämaan henkäys

C.A. Seltzer: Erämaan henkäys, WSOY, 1955

Kirja on ns. kioskikirja, roskakirja, länkkäri. Sellainen jonka kanteen hinta on painettu valmiiksi. Tämä oli maksanut sata markkaa. Kansi on mahtava. Siihen aikaan osattiin tehdä kansia, ainakin roskakirjoihin. Kuvan tekijä on ottanut vapauksia, tai luultavammin hän ei ole lukenut kirjaa. Vaaleaa naista kirjassa ei nimittäin ole.

Mikäkö siitä tekee ns. roskakirjan? Selkeät lähes stereotyyppiset henkilöt, jyrkkä hyvä-paha -asetelma, arvattava loppu, omanlaisensa moraali jne. Hyvät ovat hyviä, pahat ovat pahoja ja naiset ovat naisia. Epämääräinen tyyppi kertoo valheita sankarista. Pum ja siitä päästiin. Roisto lyö naista. Pum ja siitä päästiin. Toinen roisto tekee naiselle ehdotuksia. Pum ja siitä päästiin. Toinen pääkonnista tulee pihaansa väärään aikaan. Pum ja se siitä. Välttämätön ja väistämätön ottelu pääsankarin ja pääkonnan välillä on vähän ennen loppua. Sankari pääsee yllättämään konnan. Hän käskee tämän heittää pois asevyönsä ja riisuu omansa. Sitten mäiskitään nyrkeillä niin perusteellisesti. Naiset katsovat sivusta naama kalpeana, eivät ota maassa lojuvaa asearsenaalia käyttöönsä ja pistä hommaa selväksi. Tyhmiähän naiset ovat. Mutta yllätys yllätys. Roisto on pääsemässä niskan päälle. Silloin sankareista vähäpätöisin ampuu hänet puskista.

Surkea teos. Selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Ei sanoilla keekoilua, ei uusia kielikuvia. Ei yhtään sorrettua kansaa tai kansanryhmää, ei edes intiaaneja virolaisista nyt puhumattakaan. Lineaarinen aika, ei takaumia, ei ennakointeja. Ei seksuaalista väkivaltaa, ei seksikohtauksia.  Mikä pahinta, suljettu loppu.

Kirjaa ei löydy Wikipediasta eikä muualtakaan. Ilmeisesti se on julkaistu USAssa vain lehdessä. Miksi sitten kirjana suomessa? Jää salaisuudeksi.

Kotimaisuuden suosimisellakin on rajansa, arvoisa Elmukelmu

Olen yleensä ostanut Elmu-merkkistä tuorekelmua. Se kun on kotimaista ja se ensimmäinen eli alkuperäinen. Viimeksi ostettu rulla oli erilainen kuin ennen. Kelmu oli niin tiiviisti rullalla, että sitä oli todella vaikea saada itsestään irti. S
e venyi oudosti ja sitä oli vaikea saada poikki. Leikkausmekanismi oli erilainen kuin ennen, täydellisen surkea.

Miten laatu voi muuttua näin äkkiä? En keksi muuta selitystä kuin, että Elmu onkin nyt teettetty jollain alihankkijalla jossain kaukana ja kotimaisuus on liimattu päälle kepulikonstilla.

Kun rulla oli lopulta taisteltu loppuun, ei todellakaan tullut mieleen ostaa uutta. Ostin Metsä-Tissuen ties missä teettämän rullan. Kelmu on hyvää, irtoaa rullalta helposti, ei veny ja katkeaa vaivatta. Katkaisumekanismi on paras mitä olen nähnyt. Hyvästi kotimaisuus, hyvästi Elmu. Hyvästi Elmun tekijä. Moskaanne en enää osta.

Aristoteleen runousoppi

Timo Heinonen ym: Aritoteleen runousoppi. Teos 2012. Aristoteleen tekstin ovat kääntäneet Kalle ja Tua Korhonen.

Tekisi mieli melkein sanoa, että teoksessa on kaikki, mitä Runousopista on tarpeellista kirjoittaa. Kirjassa on sivuja yli neljäsataa. Itse Runousopin käännös vie siitä noin kymmenesosan. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäine osa on "Aloittelijoille". Siinä annetaan runsaasti taustatietoa Aristoteleestä itsestään ja sen aikaisesta Kreikasta, yhteiskunnasta, teatterista ja runoudesta. Toisessa osassa on Runousopin suora käännös ja Runousoppi parafraaseina eli 'mitä tämä tarkoittaa' tekstin luku luvulta. Kolmas osa on "Edistyneille". Siinä pohditaan mm. Runousopin vaikutusta ja tulkintoja myöhempinä aikoina.

Kirjasta ei voi sanoa muuta kuin hyvää. Se on tehty huolella ja asiantuntemuksella. Erityisesti osa "Aloitteljoille" on hyödyllinen, jos sattuu olemaan aloittelija muinaisen Kreikan ja sen kirjallisuuden suhteen. Sitä lukematta jää Aristoteleen teksti roikkumaan ilmaan.