Koko jazz club

Hesarissa oli juttu Helsingin jazzklubeista, mukana Koko jazz club. Sattui mukavasti, että olin kaupungissa torstaina, joka on soittoilta siellä. Joten piti mennä katsomaan. Paikka ei ole varsinainen ravintola vaan teatterin yläaula. Seinillä on mustat verhot, samoin näyttämö on täysin musta. Baari sentään oli, joten suu kuivana ei tarvinnut istua. Järjestelyt toimivat, isännät olivat ystävällisiä. Kaikki oli siistiä. Tilapäisjärjestely toi tilapäisyyden tunnun. Tuli sellainen olo, että tänne tullaan kuuntelemaan tiettyä orkesteria, ei istumaan klubilla. Näin varmaan olikin. Vaikutelmaa vahvisti vielä se, että ihmisten puhe hukkui mustiin verhoihin, kaikua ei juuri ollut.

Esiintymässä oli Mirja Mäkelän juhlaorkesteri. Häntä arvioikoot ne, jotka osaavat.

Mihin se riittää ...

Olen korjannut portaita ja kaidetta, vaihtanut osan laudoista uusiin ja lakannut vanhoja. Kun harrastelija puuhastaa, nyrkkisäännöt eivät pidä. Ammattimies ostaa materiaalia kymmenen prosenttia yli lasketun työvaraksi. Harrastajalla parempi luku on sata prosenttia. Tarkka mittaaminen kuuluu ammattilaisen osaamiseen. Harrastajan ei kannata juuri mitata. Se menee kuitenkin väärin. Parempi tehdä yksi kappale sinne päin ja seuraava vähän sopivampi. Näin iteroiden oikea koko löytyy lopulta. Lakkapurkki kannattaa kaataa heti alkuun paikkaan, jossa siitä on vähiten vahinkoa. Se kaatuu nimittäin kuitenkin jossain vaiheessa. Kaikkia työvälineitä pitää olla monta ja ne sirotellaan pitkin asuntoa. Silloin on toivoa, että edes yksi löytyy, kun sitä tarvitaan. Urheilutermit pätevät myös harrastamiseen: - Pelataan vain omaa peliä = ei välitetä viisaampien neuvoista. - Keskitytään omaan tekemiseen = mä teen nyt tätä, en mä voi tiskata. - Panostetaan 110% = liikaa lakkaa ja se valuu pitkin. - Nollataan tilanne = kaikki tehty kannetaan pihalle ja aletaan alusta. - Katotaan mihin se riittää = kun on valmista, mietitään annetaanko sen olla vai ostetaanko uutta tilalle.

Keisarin vaatteet

Lehdessä oli juttu ihmeaine grafeenista. Se on määrättömän ohutta, mielettömän lujaa mutta samalla joustavaa. Lisäksi se on läpinäkyvää. Artikkelissa esitettiin käyttökohteiksi autoja, lentokoneita, tietokoneita ja muita insinöörien leluja. Tylsää. Ajatelkaa vaikka lasiovea, jota päin lapset saavat juosta eikä se mene rikki, vaan lapset poukkaavat takaisin. Ikkunoihin törmäävät linnut eivät kuole, vaan ne heitetään hellävaraisesti luonnon puolelle. Tervetuloa takaisin maitopussi. Nyt se ei repeä, ja näyttää kuin asiakas nostaisi pelkän maitoköntin kärryynsä.

Entä vaatteet. Aluksi grafeenivaatteet ovat tietysti kalliita ja niihin on varaa vain kunikaallisilla. Kun keisari porhaltaa uusissa saappaissaan ja uudessa sadetakissa, kansa nauraa, että hahhah, taas se on mennyt vanhanaikaiseen. Mutta kun alkaa sataa, keisari senkun polskuttaa, ja kansa kastuu villapaidoissaan.

Omakustantajan perusopas

Heikki Savola: Omakustantajan perusopas, 2011

Netissä on ladattavissa Omakustantajan perusopas, joka on täysin nimensä mukainen, oikeastaan perus -alku on nimessä turhaa, sillä opas on varsin kattava. Teksti on hyvää, loogista ja ymmärrettävää. Tätä on kerta kaikkiaan pakko suositella jokaiselle, joka harkitsee omakustanteen tekemistä. Riski ei ole sen hankkijalle suuri, sillä teoksesta voi maksaa haluamansa hinnan.

Teoksen voi ladata tältä sivulta.

On olemassa myös:
Omakustantajan opas, Kai Vakkuri, Loimaa 1994, ISBN951-96075-4-4
Kai Vakkuri: Omakustantajan käsikirja
Niitä minulla ei ole ja taidan vältellä investointia. Vakkurin "Sinä kirjoitat kirjan" ei nimittäin vakuuttanut.

Ja sitten on tällainen:

Omakirja. Omakustantajan cd-rom
Valmistaja: Lasipalatsin Mediakeskus Oy, www.lasipalatsi.fi
Vaatimukset: Windows 95, 486-suoritin, selain Netscape tai In-
ternet Explorer 4, MS Word 6, cd-asema.
Hinta: 16,65 euroa.

On vuodelta 2002. MikroPC:n artikkelista saa käsityksen, että se olisi varsin köyhä.
Lienee samalta porukalta kuin Kirja kerrallaan -palvelu, joka meni hiljan kanttuvei.

Hidas nälkä

Nuori mies seisoi Eläintarhanlahden rannassa. Hänellä oli muovikassi, jossa oli vaatteita ja kahdenkymmenen purkin olutpakkaus puolillaan. Mies käveli edes takaisin ja puhui puhelimeen.

... Tuun varmaan sunnuntaina käymään. Jos olis jotain syömistä. Alkaa olla nälkä. ...

Silloin oli perjantai puolenpäivän aikaan.

Vanha mies

Pienessä ravintolassa istui vanha mies. Tyytymätön, mitä muuta hän olisi voinut olla. Ikä luo tyytymättömyyttä. Muut eivät olleet samaa mieltä, eivät keskustelleet hänen kanssaan, eivät välittäneet, eivät kunnioittaneet. Mitä tehdä? Enää niitä ei voinut vetää turpiin, ei lyödä sanan miekalla, siihen ajatus oli liian hidas. Voi vain istua, katsella punaviinilasiaan ja puhua turhaan niille, jotka eivät kuunnelleet.