Lehdessä oli juttu ihmeaine grafeenista. Se on määrättömän ohutta, mielettömän lujaa mutta samalla joustavaa. Lisäksi se on läpinäkyvää. Artikkelissa esitettiin käyttökohteiksi autoja, lentokoneita, tietokoneita ja muita insinöörien leluja. Tylsää. Ajatelkaa vaikka lasiovea, jota päin lapset saavat juosta eikä se mene rikki, vaan lapset poukkaavat takaisin. Ikkunoihin törmäävät linnut eivät kuole, vaan ne heitetään hellävaraisesti luonnon puolelle. Tervetuloa takaisin maitopussi. Nyt se ei repeä, ja näyttää kuin asiakas nostaisi pelkän maitoköntin kärryynsä.
Entä vaatteet. Aluksi grafeenivaatteet ovat tietysti kalliita ja niihin on varaa vain kunikaallisilla. Kun keisari porhaltaa uusissa saappaissaan ja uudessa sadetakissa, kansa nauraa, että hahhah, taas se on mennyt vanhanaikaiseen. Mutta kun alkaa sataa, keisari senkun polskuttaa, ja kansa kastuu villapaidoissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti