Halt Denis: Yhdeksän ristiä

Halt Denis: Yhdeksän ristiä, Nide 1956

Halt Denis on sama henkilö kuin paljon tunnetumpi Outsider. Outsiderkin on tietysti nimimerkki. Näiden ja muutamien muiden nimimerkkien takana on Aarne Viktor Haapakoski (alun perin Laitinen) 1904-1961.

Yhdeksän ristiä on salapoliisikertomus. Lentokone putoaa sabotaasissa ja lomamatkalla mukana ollut poliisi joutuu setvimään rikosta.

Kirjan tapahtumapaikat ovat Yhdysvalloissa ja Karibialla, mihin Outsiderilla oli tapana sijoittaa seikkailunsa. Teksti on helposti luettavaa ja juoni kulkee mukavasti. Roisto on tietysti se, jota vähiten epäilisi. Senverran paljon uutta faktaa heitetään mukaan lähellä loppua, että en pitäisi kirjaa varsinaisena dekkarina, vaan jännnityskertomuksena. Mutta mukava sellainen se on.

Kannessa mainostetaan kirjaa yhden illan dekkariksi. Sivuja on satakolmekymmentä.

Kansikuva on niin mahtava, että oli pakko kuvata kirja, netissä kun ei ollut valmista kuvaa. Taiteilijan nimeä ei ole kirjassa mainittu.

Herneiden verkostoituminen -3

Kylvin herneitä ympyrän muotoiseksi asetelmaksi sillä odotuksella, että ne tukisivat toisiaan ja muodostaisivat ylöspäin kasvavan rakennelman. Jos se onnistuu, vuosia käyttämäni hernekepit ovat turhia.

Rakenne on nyt reilusti yli puolimetrinen ja edelleen tukevasti pystyssä. Kukkia ei vielä ole. Niitä ja tietysti herneitä odotan vesi kielellä.

Taustalla näkyy kehäkukkia. Ne ovat eläneet kasvimaassa jo useita vuosia. En tiedä kasvavatko taimet syksyllä maahan pudonneista siemenistä vai vanhoista juurista.

Maassa näkyy kuollutta heinää. Se on siinä tarkoituksella. Kyse on kateviljelystä. Hyöty on moninainen. Rikkaruohot eivät pääse kasvamaan, maa pysyy kosteampana ja heinä lannoittaa maata lahotessaan.

Jules Lermina: Dolda makter

Jules Lermina: Dolda makter, skildringar ur det hemlighetfullas värld, Fröléens bokskatt, 1908.

Fröléen oli ruotsalainen kustantaja. Se perustettiin 1880 ja kaatui erinäisten yhdistämisten ja erottamisten kautta konkurssiin 1970. Se julkaisi menneen vuosisadan alkupuolella kerran kuussa ilmestyvää kirjallista aikakauslehteä. Sarjan osan 21 täyttävät ranskalaisen kirjailijan Jules Lerminan kolme novellia: Dårarne, Det tysta huset ja Spiken. Jaksoin lukea niistä vain ensimmäisen.

Novelli liikkuu jossain fantasian ja liioittelevan kerronnan rajamailla. Päähenkilö tarkkailee asianajajansa käytöstä, tämän pakonomaista menemistä autiotaloon joka päivä samaan aikaan. Hän seuraa asianajajaa taloon, tarkkailee tämän ja kahden muun miehen järjetöntä käytöstä ja saa aikaan tulipalon. Palava parru putoaa hänen päähänsä ja hän menettää tajuntansa. Ja kas, kun hän herää, hän huomaa, että häntä pidetään mielisairaana. Hänet viedään mielisairaalaan. Asianajaja on tietysti naapurihuoneessa. Päähenkilö yrittää nähdä asianajajan pään sisään ja onnistuukin siinä.

Kertomus alkaa hyvin. Asianajaja käyttäytyy todella oudosti. Mutta vähitellen mennään harhaan. Hupsista vaan ja ollaan hulluja. Hulluutta kuvataan päähenkilön uudestaan ja uudestaan toistuvilla pakkomielteisillä ajatuksilla, jotka on esitetty pitkästyttävästi ja rasittavasti. Juoni on kokonaisuutena jokseenkin älytön. Lopppu on hölmö. Lukijaa tuskastuttaa minä-kertojan ja preesensin käyttö: Menen nyt taloon, olen nyt talossa pimeässä huoneessa, kiipeän nyt kaapin päälle, juoksen nyt pakoon. Höh!

Jos nykyään kirjoitetaan epäonnistuneita kertomuksia, niin sitä tehtiin jo sata vuotta sitten. Erona on se, että silloin ne painettiin arvokkaan kustantajan toimesta ja käännettiin ja painettiin toisen arvokkaan kustantajan toimesta. Nykyisin ne jäävät tekijän koneelle tai sijoittuvat jollekin netin kirjoittajasivustolle.

Mietittäväksi jää, oliko hölmö kertomus niin hölmö sen ajan lukijan mielestä. Kirjoitustyyli oli silloin yleisesti erilainen ja teksti eteni verkkaisemmin. Asioita perusteltiin vahvemmin, eikä jätetty lukijan havaittavaksi. Mutta tuntuiko juoni siihen aikaan paremmalta? Oliko sen väliä? Oliko hulluudesta, mielisairaalasta ja väkivaltarikoksesta kertominen riittävää mielenkiinnon ylläpitämiseen?

Muurlassa

Muurlassa on tuottajatori. Siellä on myytävänä - ja siis myös ostettavana - paikallisten tuottajien
tuotteita: jauhoja, leivonnaisia, säilykkeitä, lihaa,  mausteita, neulontatöitä jne. Seassa on jonkin verran normaalia kauppatavaraa kuten olutta. Hinnat ovat kohtuulliset. Tuntuu mukavalta ostaa tuotteita, joita ei ole lähimarketissa.

Tori on suuressa puuhallissa. Pari vuotta sitten sen päässä oli lounaskahvila. Torin yhteydessä oli iso halpahalli, jossa oli kaikenlaista poistotavaraa. Nyt kahvila on suljettu ja kulku halpahalliin laudoitettu umpeen. Ulkoa katsoen sen tiloissa ei näytä olevan mitään. Ikävä juttu. Toivottavasti tuottajatori säilyy.

Vähän matkan päässä on entisen Muurlan lasitehtaan tehtaanmyymälä. Hienoa lasitavaraa, muumikamaa ja tietysti Angry Birds -tauhkaa. Tilassa on myös kahvila. Valikoima on suppea, mutta hyvä että on edes jotain.