Aamiainen Tampereella

Ja vielä jälkiruoka, nääs.

Herneiden verkostoituminen -4

On tainnut tuulla parin päivän aikana. Ainakin muoviämpäri oli vaeltanut pihassa hyvän matkaa. Herneiden varsien rakennelmalle se on ollut kohtalokas.

Torni on kaatunut kyljelleen. Varret ovat kantaneet, mutta niiden väliset tuet eli herneiden kärhet ovat taipuneet liikaa. Ihan näin tämä ei siis toimi. Täytyy miettiä ensi kesää varten kehittyneempää rakennetta.

Tänään satoi pitkästä aikaa. Liki 10 mm tuli pienessä hetkessä. Perunat pelastuivat ainakin viikoksi tai kahdeksi.

Mustikassa

Tänä vuonna mustikat ovat niin pieniä, että mustikkaan ei mahdu edes yhtä mummoa. Ai mitä?  Koululaisten vitsikirja opetti aikoinaan: "Kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunutkaan." 

Lehdessä julistettiin, että nyt on paras mustikoiden poiminta-aika. Minäkin lähdin. Ehkä ei ollut vielä paras aika. Mustikat olivat kyllä jokseenkin kypsiä, mutta ne istuivat vielä tiukasti kiinni varvuissa. Se, että marjoja on paljon vähemmän kuin viime vuonna, piti paikkansa. Ja mikä harmillista, marjoja oli tasaisesti joka puolella, mutta mistään ei löytynyt tiheämäpää paikkaa. Toisaalta: marjat olivat kuivia ja huonoja marjoja oli vähän. Ja sää oli mitä parhain. Kantti ei riittänyt jättää mustikat sikseen ja nauttia luonnosta.

Varmaan tänäkin vuonna alkaa telkkarissa se veisaaminen, kuinka niin ja niin monta miljoonaa kiloa marjoja jätetään metsiin mätänemään. Lopettaisivat vihdoin syyllistämisen ja siirtyisivät positiiviseen ja kannustavaan viestintään. "Metsässä on vielä monta miljoonaa kiloa marjoja. Mene poimimaan."