Heinäpoutia

On pidellyt poutia. Kasvusto lakastuu sieltä täältä. Kastella uskallan vain tärkeimmmät, sillä kaivo on jokseenkin tyhjä. Maanviljelijä kävi niittämässä ja paalaamassa heinän pellosta. Kuivuuden takia hehtaarin pläntistä tuli vain neljä paalia. Edellisellä kerralla saalis oli yhdeksän paalia.

Lapsuudessani heinä korjattiin kuivana. Maanviljelijät jännittivät, jatkuuko poutia niin kauan, että heinä saadaan sisään. Nyt on päinvastoin. Heinä paalataan märkänä. Mitä useammin sataa, sen parempi.

Pienenä kuunlin yhden vijelijän kertovan naapuristaan. Edellisenä päivänä oli naapurin väki ajanut kovan metelin kanssa heinät suoraan pellosta latoon. Tänään he ajoivat heinät ulos vielä kovemman mekastuksen kanssa ulos ja panivat seipäälle. Olivat olleet liian kosteita ja alkaneet lämpenemään.

Tarina kuvaa tietenkin naapurin tyhmyyttä, mutta siinä on toinenkin opetus. Kaikki pellon sato oli jumalanviljaa, Jumalan antamaa. Viljan korjaaminen oli kuin olisi jumalanpalveluksessa ollut. Silloin ei sopinut mekastaa, tai Jumala otti viljaonnen pois.

-----

Ja tänään sitten satoi. Kolmekymmentä milliä pienessä hetkessä.

Herneiden verkostoituminen -5

 Maassa kallellaan makaavat herneet alkoivat kasvaa päästä vartta ylöspäin. Harmitti kun makasivat maassa. Kiskoin pystyyn ja tuin yhdellä kepillä. Varret pysyvät mukavasti irti toisistaan, mutta kokonaisuus ei ole vakaa. No, ainakin selvisi, miksi ihmiset käyttävät hernekeppejä.

Keppien laittaminen ja poistaminen on tajuton homma. Yhtenä vuotena laitoin keppien sijaan metalliverkon. Toimi hyvin, mutta varsien repiminen syksyllä oli työlästä. Nyt vasta tuli mieleen, että ne voi jättää siihen talveksi ja polttaa keväällä niiden kuivuttua.

Mitäpä ihminen ei tekisi vaivaa säästääkseen.

Kesäkurpitsa on parin metrin levyinen. Maa ei ole erityisen vahvaa, mutta ravinto näyttää riittävän. Vettä olen kaatanut sille viitisen litraa joka päivä. Sitä se tarvitsee. Ensimmäiset hedelmät ovat jo parikymmentä senttiä pitkät, vaikka kasvi on kylvetty suoraan maahan ilman esikasvatusta.

Ismo Niemi: Viidakko kapinoi

Ismo Niemi: Viidakko kapinoi, WSOY 1958.

Kirja kuuluu aikanaan hyvin suosittuun Nuorten toivekirjasto -sarjaan numerolla 103.

Tapahtumapaikka on Afrikassa, Keniassa vaikka sitä ei suoraan mainita. Päähenkilö on 15-vuotias suomalainen Matti, joka on jäänyt orvoksi ja on englantilaisperheen holhottavana. Matti on pelastanut  kymmenvutiaan alkuasukastytön hukkumiselta ja saanut tytön ja tämän Matin ikäisen veljen ikuisiksi ystävikseen. On myös Susan, tyttö jota Matti ihailee, mutta joka ei Matille juuri suosiotaan suo.

Tilanne muuttuu hankalaksi, ennen kuin Matti ehtii edetä Susanin suuntaan. Neekerit (kirjan termi) ovat alkaneet kapinoida. Julman Mau-mau -liikkeen taistelijat vaativat valkoisia siirtomaaisäntiä poistumaan. He uhkaavat väkivallalla. Ilkeä kapinajohtaja on kaapannut lentoveneen, jonka lastina on valkoisille tarkoitettuja aseita. Tilanne on kimurantti. Matti päättää panna asiat järjestykseen. Koneen lastina olevia konepistooleita jaetaan Mau-mau-taistelijoille. Matti evakuoi niistä oman osansa. Varmalla kädellä hän panee neeekeriä kylmäksi vauhdilla, jota hän ei ikinä saavuttaisi omalla kiväärillään.

Koneen lentäjä on huumattu ja viety neekerikylään. Matti karkottaa kaikki kylän asukkaat ja vapauttaa lentäjän. Huumattu lentäjä pitää vielä saada toimintakykyiseksi. Matii hanskaa asian myöhemmin. Mau-mau-soturit aikovat hyökätä valkoisten kylään. Matti rientää heitä varoittamaan. Hän pitää asukkaille pitkän luennon tilanteesta. Kaikki kuuntelevat suu auki.

Lentokone todetaan avaintekijäksi. Matti rientää sitä hakemaan tumman pikkutytön kanssa moottorivenellä. Matkalla tyttö hukuttaa nauraen veneellä kymmeniä maanmiehiään. Tunnonvaivoja ei tule. Kuinka tulisikaan. Hänhän on tappanut heitä jo kymmenittäin konepistoolilla. Matti vapauttaa lentäjän huumauksesta ja he rientävät pelastamaan kylää. Matti ampuu neekereitä konekiväärillä ja pommittaa heitä dynamiitilla. Kylä on pelastettu. Mutta Matti ei. Vielä on taistelu rantatörmästä. Matti tietenkin voittaa. Hän lahtaa kymmenittäin neekereitä konekiväärillä ja homma on valmis.

Kuten arvata saattaa, Susan vähät välittää Matista. Matti poistuu neekeriystävineen viidakkoon kunnon aselasti selässä.

Kaikenkaikkiaan Matti teurastaa 200-300 neekeriä. Hänen mustat ystävänsä useita kymmeniä. Valkoisten tappiot rajoittuvat lentoveneen radistiin.

PIentä taustaa neekerien ilkeydelle (Wikipedia):
Eurooppalaisperäisten uudisasukkaiden valtaamat maat olivat olleet kiistojen kohteena useiden vuosikymmenten ajan ennen konfliktin kärjistymistä. Suurin osa valkoisten maista sijaitsi Kenian keskisellä ylängöllä. Alueen ilmasto on lauhkeampi kuin maan muiden osien, ja sen alkuasukkaat ovat pääasiassa kikujuja. Vuonna 1948 noin 1 250 000 kikujua oli ahdettu 5 200 neliökilometrin alueelle, kun taas kolmisenkymmentä tuhatta uudisasukasta oli ottanut haltuunsa 31 000 neliökilometriä parhainta maatalousmaata. Alkuasukkaiden oloja huononnettiin koko ajan, eivätkä he päässeet mukaan päätöksentekoon.  Vuosikymmenten rauhanomaisten yritysten jälkeen alkoi kapina. Sitä hillittiin tahtiin, josta Mattikin olisi ollut ylpeä.

Hyvä Ismo Niemi, elävänä tai kuolleena. Mitä ihmettä ajattelit, kun tämän paskan väänsit? Kuvottavaa. Edes muurahaisia ei listitä tyylillä ja asenteella, jota sinä suositat suomen nuorisolle.

Hyvä WSOY, vielä himpun verran elävänä. Lukiko teillä kukaan tätä tekstiä ennen kuin se meni painoon? Eikö mikään hämmästyttänyt? Voittiko rahanahneus? Hävetkää edelleen!

Terrakotta-armeija Tampereen Vapriikissa

Kuvan lähde:
http://www.lily.fi/

Vapriikissa on esillä kiinalaisia terrakottasotilaita ja muuta ensimmäiseen keisariin liittyvää aineistoa. Näyttely on todella hyvä. Se on hyvin rakennettu. Esineet ovat tietenkin mielenkiintoisia, turha edes sanoa. Mikä parasta, näyttely on kohtalaisen suppea. Patsaita on vain muutamia ja muuta kamaa rajallisesti. Sen jaksaa katsella läpi uupumatta.

Samassa rakennuksessa on myös teknologian kehittymisestä kertova Innovaatiot-näyttelyt.

Ja sitten tamperelainen pakkopulla: Jääkiekkomuseo. Sinne minun ei  ollut suinkaan tarkoitus mennä, mutta jotenkin sinne jouduin. Mielenkiintoisin oli luistin, joka on aivan samanlainen kuin minulla kouluaikaan. Selvisi, että käytettynä saamani luistin oli silloin jo toistakymmentä vuotta vanha.

Siellä on myös Nukkemuseo, Kenkämuseo ja muita näyttelyitä.

Kaikkiin museoihin ja näyttelyihin pääse samalla lipulla hintaan 13 €.