On pidellyt poutia. Kasvusto lakastuu sieltä täältä. Kastella uskallan vain tärkeimmmät, sillä kaivo on jokseenkin tyhjä. Maanviljelijä kävi niittämässä ja paalaamassa heinän pellosta. Kuivuuden takia hehtaarin pläntistä tuli vain neljä paalia. Edellisellä kerralla saalis oli yhdeksän paalia.
Lapsuudessani heinä korjattiin kuivana. Maanviljelijät jännittivät, jatkuuko poutia niin kauan, että heinä saadaan sisään. Nyt on päinvastoin. Heinä paalataan märkänä. Mitä useammin sataa, sen parempi.
Pienenä kuunlin yhden vijelijän kertovan naapuristaan. Edellisenä päivänä oli naapurin väki ajanut kovan metelin kanssa heinät suoraan pellosta latoon. Tänään he ajoivat heinät ulos vielä kovemman mekastuksen kanssa ulos ja panivat seipäälle. Olivat olleet liian kosteita ja alkaneet lämpenemään.
Tarina kuvaa tietenkin naapurin tyhmyyttä, mutta siinä on toinenkin opetus. Kaikki pellon sato oli jumalanviljaa, Jumalan antamaa. Viljan korjaaminen oli kuin olisi jumalanpalveluksessa ollut. Silloin ei sopinut mekastaa, tai Jumala otti viljaonnen pois.
-----
Ja tänään sitten satoi. Kolmekymmentä milliä pienessä hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti