Nykyisessä Lohjan suurkunnassa (ei kai voi sanoa 'suurkaupungissa') on
meijerimuseo. Se sijaitsee vanhan ykköstien, nykyisen 110-tien varressa,
tai oikeastaan siitäkin pikkasen sivussa. Paikka on outo meijerimuseolle, mutta syy on selvä. Museo sijaitsee entisessä meijerirakennuksessa. Ja tuo rakennus on todella upea.
Museossa on paljon meijeriaiheista tavaraa. Monet laitteet ovat mielenkiintoisia. "Näinkö juustoa valmistettiin". Tavaraa on liikaakin, ainakin tavalliselle kävijälle, joka on kiinnostunut maidonjalostuksen historiasta, ei kaikkinaisten koneiden variaatioista. Tuon käsityksen saaminen kärsii museossa. Joidenkin laitteiden kohdalla on opastetauluja, monien kohdalla ei. Mieleen tulee epäilys, että museo on järjestetty alun perin hyvin mutta rämettynyt, kun sinne on tuotu uutta kamaa, joka ei ole muualle mahtunut. Yläkerrassa valtaa ison huoneen A. I. VIrtaselta jäänyttä materiaalia ja hänen palvonta-aineistoaan. Asiaa eivät auta museon perin suppeat nettisivut eikä jaettava esite, jonka tekstistä yli puolet käytetään muiden meijerimuseoiden historiaan.
Ongelmista huolimatta meijerimuseo on mielenkiintoinen tutustumiskohde. Laitteet kertovat omaa kieltään sadan vuoden takaisesta tekniikan tilasta. Itse rakennus on näkemisen arvoinen. Valitettavasti museo on avoinna vain kesäviikonloppuisin. Tungosta ei ole silloinkaan. Sijainti on huono, kaukana muista matkailijan kohteista. Vaikea kokoelmaa on muuallekaan siirtää. Nyt se on aidossa meijeriympäristössä.
Viime kesänä keksin, että herneet eivät tarvitse tukikeppejä, kun ne kylvää tiheään ympyrän muotoon. 
