Vapaakappaleet - muinainen prosessi

Vapaakappalekirjastoista vastaavat ovat kirjoittaneet puuhan älyttömyydestä Hesarin yleisönosastoon. He ehdottavat puuhan digitalisointia. Loistava ja kannatettava ajatus. Kirjastojen prosessi yksinkertaistuu. Samoin tutkijoiden. Ja sokeri pohjalla. Näitä kirjoja ei tarvitse sitten joskus vuosikymmenten päästä digitoida.

Lehtien kohdalla absurdius on huipussaan, kts. kuva. Ainakin Hesarista on saatavissa sähköinen näköiskappale. Mutta se ei kelpaa, vaan paperikopio mikrofilmataan ja mikrofilmi tietysti aikanaan digitoidaan.

Seitsemän kappaletta ei merkitse suuren painoksen kustantajalle mitään. Mutta jos haluaa painattaa vain muutaman perheelle jaettavaksi ja haluaa kuitenkin siihen ISBN:n, seitsemän lisäkappaletta merkitsee pienen painoksen kappalehinnoilla rahaa. Yksi paperikappale ja kirjan digitaaliversio riittäkööt.

Rakkaus

Rakkaus -niminen elokuva on pyörinyt teattereissa ja jonkin viikon.
Biorex esittelee sen näin:

Georges (Jean-Louis Trintignant) ja Anne (Emmanuelle Riva) ovat kahdeksankymppinen pariskunta. Pitkään yhdessä ollut, sivistynyt aviopari on tehnyt ansiokkaan uran musiikinopettajina. Myös heidän ulkomailla asuva tyttärensä, Eva (Isabelle Huppert), on muusikko. Eräänä päivänä Anne saa sairauskohtauksen. Niin pariskunnan keskinäinen rakkaus kuin suhde tyttäreen joutuu koetukselle.

Rakkaus on Michael Haneken käsikirjoittama ja ohjaama intensiivinen rakkauden ja luopumisen kuvaus. Elokuva palkittiin toukokuussa Cannesin 65. elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla.

Todella hyvin näytelty ja ohjattu. Koskettava kertomus ikääntymisestä ja dementiasta. Kiitos myös ohjaajalle (ja tuottajalle), että ei ole mättänyt seksikohtauksia elokuvaan, johon ne eivät istu. Myös väkivalta on minimissä.

Electrolux ultraperformer

Uutta imuria alkoi tehdä mieli. Vähän turhaan. Vanhakin olisi ollut vielä käyttökelpoinen. Mutta sen heikkoudet kiukuttivat aina enemmän ja enemmän. Huonot suulakkeet, pienet pyörät ja kaikkien viiden suodattimen läpi tunkeva pölynhaju. Viimeinen niitti oli pölypussien loppuminen ja uusien etsimisen tuska.

Kun argumenttien kasa tuntui riittävän luonnon tuhoamiseen, ostin uuden, sellaisen jossa on isot pyörät ja kunnon suulakkeet eikä pölypussia ollenkaan. Imuri on nyt ollut käytössä muutaman viikon. Se toimii hyvin, ei haise pölylle ja on yllättävän helppo tyhjentää. Säiliön joutuukin tyhjentämään parin kolmen viikkosiivouksen jälkeen. Imuri imee hyvin ja tehohan ei heikkene, koska ilmaa ei imetä kasvavan pölykasan läpi, vaan pöly kertyy säiliöön sivussa ilmavirrasta.

Haittapuolia ovat, että imuri on aika painava ja kovaääninen.

Hinnoissa on valinnanvaraa. Stockalla 450 €, Prismassa 250 €.

------

Päivitys 13.3.2014

Imuri on täyttänyt vuoden. Se toimii edelleen hyvin, vaikka on ollut välillä raskaassa käytössä. Kaikki osat ovat ehjiä eikä kulumista näy edes harjaksissa. Ilma kulkee pölynkeräysosan jälkeen paksun vaahtokumisienen läpi. Tämä sieni on pikkasen rispaantunut ja kovettunut toisesta pinnasta. Menee vaihtoon parin vuoden sisällä. Uuden saa esimerkiksi Elektroluxin verkkokaupasta kohtuuhintaan. Viimeisenä olevan hepa-suodattimen voi ohjeen mukaan huuhtoa. Yritin sitä kerran, mutta en saanut oikein mitään irtoamaan. En tiedä, onko se hyvä vai huono merkki. Joka tapauksessa senkin suodattimen voi vaihtaa.