Lokki on laajalti tunnettu ja suuresti ylistetty näytelmä. Miksi? Senhän on kirjoittanut Tšehov itse. Eikä aivan ansiotta. Henkilöt on mainiosti kuvattu ja dialogi luistaa. Toisaalta: alkuasetelma on koulupoikamainen. Kaikki ovat rakastuneet johonkin toiseen, joka ei hänestä välitä. Asetelma ei liioin juurikaan muutu näytelmän kuluessa. Kahden viimeisen näytöksen välinen aikahyppy vain alleviivaa tätä. Jumissa ollaan. Keskeisen henkilöhahmon itsemurha loppukohtauksessa on sitten Tšehovin aikojen kulunut ideana puhki.
Jos Lokki onkin rakennettu näin, kirjailija pääsee seuraavassa näytelmässään Vanja Eno (1900) paljon pidemmälle. Samaa ihmisten kohtaamattomuuttahan sekin on täynnä, mutta käsittelytapa on kiinnostavampi.
