Kirsti Ellilän blogia on vieläkin ikävä

Normaali kirjailijan blogi toimii näin: ei mitään - ei mitään - ei mitään - kohta multa julkaistaan kirja, seuratkaa blogia - hups nyt se tuli ulos, kyllä se on mainio, ostakaa - kyllä se sai hyvät arvostelut ostakaa - ei mitään - ei mitään - ei mitään - kohta multa julkaistaan kirja ...

Kirsti Ellilän blogi ei ollut tällainen. Siinä puhui ihminen, ei niinkään kirjailija. Postauksen olivat hyviä, mielenkiintoisia, vaihtelevia. Erityistä oli, että kirjoittaja ei laskelmoinut, vaan kirjoitti sitä, mikä hänen mielessään liikkui. Mainioita olivat myös sen kommentoijat: Kirstin ystävät kaikessa empaattisuudessaan ja nimimerkki "anonyymi", joka oli ihanan yksisilmäinen ja rajoittunut.

Yhtenä päivänä blogiin ei enää päässyt. Pahemman kerran jäi arveluttamaan, miä oli syy.

Hyvä Kirsti Ellilä! Laita blogisi takaisin. Kirjoita sinne kuten ennen. Suuri seuraajajoukkosi kaipaa sitä. Myös menestyksesi kirjailijana kaipaa sitä. Tunnettuus on tärkeä tekijä kirjan myynnissä. Yksi tekijä tunnettuudessa on blogi. Blogi takaisin, pliiiis ....

Posti petraa asiakaspalvelua kuin sika juoksua

Aivan naapurissa on Postin pakettiautomaatti. Mieleni tekisi ohjata sinne verkkokaupoista tilaamani tavarat, mutta se ei onnistu. Esimerkiksi Verkkokauppa.com antaa mahdollisuuden valita automaatin antamalla postinumeron. Se antaakin lista useista kilometrien päässä olevista automaateista mutta ei sitä vieressä olevaa. Reklamoin joitain viikkoja sitten kaksi kertaa sähköpostilla. Sain kumpaankin asiakasta halveksivan vastauksen.

Pari päivää sitten tilasin usb-tikun. Jouduin ohjaamaan sen taas kilometrien päähän. Kiukustuin ja menin Postin sivulle valittamaan. Kas, myt siellä oli mahdollisuus chattiin. Avasin keskustelun. Minulle vastattiin muutaman minuutin päästä. Onnistuin vakuuttamaan Postin henkilön siitä, että jotain on vialla. Kymmenen pistettä Postille. Halu auttaa asiakasta eikä tietoakaan halveksunnasta. Jään innolla odottamaan, korjataanko ongelma.

Tämä asiakaspalvelun muoto näyttää toimivalta. Kirjallinen ilmaisu on aina täsmällisempää ja samalla se antaa mahdollisuuden täsmentää ongelman kuvausta.

Postin sivu antaa vielä mahdollisuuden ottaa keskustelu talteen sähköpostin kautta.

Päivämäärä: 29/10/2013 8:48:56 Operaattorin nimi näkyvissä Joonas

Operaattori: Joonas Normaali Viesti Järjestelmä (8:48) 14294231 Järjestelmä (8:48) Viite1: Järjestelmä (8:48) Viite2: Joonas (8:48): Tervetuloa keskusteluun. Sinua palvelee Joonas. Miten voin auttaa? Käyttäjä (8:51): Tilasin juuri tuotteita Verkkokauppacom''ista. Sen sivulla voi valita pakettiautomaatin, mutta vain postinumerolla. 02720 antoi automaatteja Viherlaaksossa, Leppävaarassa jne, mutta ei Lähderannan automaattia. 02720 on Lähderannan postinumero. Jouduin tilaamaan Leppävaaraan. Postin edelleenohjauksessa oli vastaava juttu. 02720 ei löydä. Joonas (8:55): Pieni hetki kiitos. Joonas (9:01): Verkkokauppa.com näyttää postinumerolla lähimmät pakettiautomaatit, mutta on myös mahdolista valita itse pakettiautomaatti mihin lähetys toimitetaan. Käyttäjä (9:05): Muistaakseni siinä on sama ongelma. Minusta näyttää siltä, että jossain Postin järjestelmissä postinumeroa 02720 ja Lähderannan S-marketin automaattia ei ole kytketty toisiinsa. Eikö sitä asiaa voi mitenkään tarkistaa? Huomaa, että karttasovelluksessa, joka näyttää automaattien sijainteja, se toimii. Eli ongelma on jossain muualla. Jos et usko, katso Lähderannan automaatin käyttötilastoja. Olen nähnyt sieltä otettavan paketin vain yhden kerran monen kuukauden aikana. Joonas (9:07): Tarkistin verkkokauppa.com sivuilta ja huomasin, että S-market Lähderanta 02725 ei löydy postinnumerolla 02720. Käyttäjä (9:11): Hyvä. Ehkä asialle tehdään jotain. Tilaan jatkuvasti verkkokaupoista ja harmittaa hakea Leppävaarasta, kun automaatti on vieressä. Kiitos sinulle vastauksista ja vaivannäöstä. Joonas (9:11): Kiitos teille, että ilmoititte asiasta. Ilmoitan asiasta eteenpäin ja toivottavasti saamme ongelman korjattua mahdollisimman pian.

Kuvalehdestä kiusaantuneita

Lueskelin Kuvalehden jutun kommentointia satunnaisesti vastaan tulleista blogeista. Vähän hämmästytti, että Otavan itsesensuuri ei saanut tuossa otoksessa mainintaakaan. Vaikeneminen tarkoittaa sananlaskun mukaan hyväksymistä. Mutta itse Kuvalehden juttu herätti tyrmistystä ja tyrmäystä. Alla pari esimerkkiä.

Joonas Konstig veti herneet väärään kurkkuun heti aamukahvilla. Hän kirjoittaa:

Inhoan, inhoan, inhoan ja halveksun tätä nykyaikaa, jossa joudun elämään. Tulee kaiken maailmaan “uutisia” ja “kohuja” ja muita päiväperhoärsykkeitä, joita pitää klikata ja joihin pitää sitten heti reagoida tavalla, joka on klikkaamisseksikästä. Ja tämä on “tärkeää” ja “keskustelua”, ja “hyvä kun keskustellaan”. Ja jos et osallistu, et ole olemassa. Minun piti tämäkin aamu käyttää kuolleiden kirjailijoiden lukemiseen eli johonkin tärkeään, mutta niinpä vain tuorein kohu vei mentaalisen energiani. Kyse on Suomen Kuvalehden artikkelista kotimaisen romaanin nykytilasta. Silmäilin sen etsiäkseni siitä omaa nimeäni ja heitin sitten pois.

Voi Joonasta. Syntyi tähän inhottavaan aikaan. Ja nyt vielä tuo kuvalehtikohu, johon hän ei päässyt osalliseksi. Jos aikakone keksitään, suosittelen Joonaalle siirtymistä vuoteen 1697.

Dr. Jukka Kemppinen, b. 1944, former professor (Information Law), former judge (Court of Appeals), reader (German "Dozent") (IPR, Information Law, Cultural History). Author (poetry, fiction, non-fiction) and translator from so many languages; far more than 1 000 articles in reviews, journals, magazines, newspapers; television, broadcasts, kiihtyi niin, että ei ehtinyt miettiä mitä ilmaisi. Tai ehkä hän ilmaisi niin tieteellisesti, että minä en ymmärtänyt, mitä hän yritti sanoa. Tähän nyt kuitenkin pieni näyte hänen pitkästä postauksestaan.

Viihteen pelkääjät jättävät huomiotta, että esimerkiksi jumalanpalvelukset olivat vielä sata vuotta sitten puhtaasti viihteellisiä. Kun kirkolle tultiin mm. juomaan ja tappelemaan, nuo kevyet kolme tuntia olivat sopiva viihdetilaisuus, jonka aikana pystyi keräämään voimia uusiin ilkitöihin. Suurinta viihdettä olivat tietenkin hirttäjäiset ja muut julkiset teloitukset.

Näin siis armon vuonna 1913. Isäni täytti silloin 11. Ei kertonut minulle koskaan, kävikö hirttäjäisissä.

Jahah, ja sitten se kohun aiheuttaja itse. Suomen kuvalehden artikkeli on täällä.

Sensuuri iski kirjamessuilla

Päivän Hesari kirjoittaa näin:
(Lainaus kursivoitu)

Suomen kuvalehden sivulta

Otavan johtaja poisti Suomen Kuvalehden kirjamessuilta vessapaperi- kannen takia

Pasi Vainio ei halua puuttua lehden sisältöön, mutta kirjaa vessapaperiin verrannut kansi oli hänestä "väärä viesti".

<nips>

Suomen Kuvalehden uusin numero poistettiin Helsingin kirjamessuilla Otavamedian osastolta Otava-kustantamon toimitusjohtajan Pasi Vainion määräyksestä. Molemmat kuuluvat Otava-konserniin.

"Päätin asiasta kunnioituksesta suomalaisten kirjailijoiden työtä kohtaan", Vainio sanoo.

"Lehden sisältöön en halua puuttua, mutta tämän numeron kansi, jossa kirjaa verrataan vessapaperiin, on kirjamessuilla väärä viesti. Kyseessähän on vuoden tärkein lukemista ja kirjallisuutta edistävä tapahtuma."

Tässä nähdään suomalaisen lehdistön ilmaisunvapaus:
Lehdessä saa kirjoittaa mitä tahansa, mikä ei haittaa saman konsernin toisen yksikön myyntiä.

Voiko syvemmälle vajota?  Voi tietenkin.