Normaali kirjailijan blogi toimii näin: ei mitään - ei mitään - ei mitään - kohta multa julkaistaan kirja, seuratkaa blogia - hups nyt se tuli ulos, kyllä se on mainio, ostakaa - kyllä se sai hyvät arvostelut ostakaa - ei mitään - ei mitään - ei mitään - kohta multa julkaistaan kirja ...
Kirsti Ellilän blogi ei ollut tällainen. Siinä puhui ihminen, ei niinkään kirjailija. Postauksen olivat hyviä, mielenkiintoisia, vaihtelevia. Erityistä oli, että kirjoittaja ei laskelmoinut, vaan kirjoitti sitä, mikä hänen mielessään liikkui. Mainioita olivat myös sen kommentoijat: Kirstin ystävät kaikessa empaattisuudessaan ja nimimerkki "anonyymi", joka oli ihanan yksisilmäinen ja rajoittunut.
Yhtenä päivänä blogiin ei enää päässyt. Pahemman kerran jäi arveluttamaan, miä oli syy.
Hyvä Kirsti Ellilä! Laita blogisi takaisin. Kirjoita sinne kuten ennen. Suuri seuraajajoukkosi kaipaa sitä. Myös menestyksesi kirjailijana kaipaa sitä. Tunnettuus on tärkeä tekijä kirjan myynnissä. Yksi tekijä tunnettuudessa on blogi. Blogi takaisin, pliiiis ....
Kiitos tästä päiväni piristyksestä! Olihan se tyly temppu varoittamatta sulkea blogi. Nyt vain tuntui siltä, että takki oli tyhjä. Ehkä hetkellisesti, ehkä lopullisesti. En osaa sanoa. Etukäteen nimenomaan ajattelin, etten voisi koskaan lakata päivittämästä blogia koska sen joskus aloitin. Sitä pitäisi jatkaa hamaan maailman tappiin asti. Ja sitten ihan yllättäin eräänä aamuna tajusin, että ehkä se nyt oli tässä, ainakin joksikin aikaa. Ehkä minun pitää nyt käydä läpi jokin syvällinen uudistuminen...? Kaikkea hyvää sinulle!
VastaaPoistaMinäkin kaipaan Ellilän blogia. Säännöllisesti käyn katsomassa, olisiko se avautunut uudestaan, mutta ei... Pidin blogista samoista syistä kuin edellä on kuvattu. Myös uskonnollinen tematiikka kiinnosti, se sarjakuvablogi. Todella toivon, että Kirsti avaisit blogisi taas!
VastaaPoistaMinäkin kaipaan Häiriöklinikkaa ja odotan ylösnousemusta. :) Mutta ymmärrän, jos uskoni on turha.
VastaaPoista