Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies, Gummerus 2011Otin tämän kirjan matkalukemiseksi, ja sellaiseksi se sopiikin. Teksti luistaa mukavasti, eikä lukijan tarvitse syventyä liikoihin pohdintoihin. Tai, parin sivun verran on kirjassa oikeudenmukaisuusjulmistelua mutta se on niin vahvasti päälle liimattua, että sen voi loikata huoletta yli.
Rönkä on lukenut amerikkalaiset esikuvajännärinsä huolella. Hänen teoksensa pysyy tarkasti gensren sisällä. Roistoja ja poliiseja riittää. Päähenkilö menee sinne, päähenkilö menee tänne. Välillä häntä osoitetaan pistoolilla, välillä hän on itse toimessa. Ruumis siellä, toinen täällä. Mukana on äitiä, veljeä ja tyttöystävää osoittamassa päähenkilön tunnevahvuutta, mutta jälleen erillisenä, juoneen kuulumattomana lisukkeena. Röngän kunniaksi on sanottava, että hän ei syyllisty ylettömään väkivallalla mässäilyyn, ällöttäviin seksikohtauksiin tai huumeorgioihin.
Loppuratkaisu on yllättävä, vauhdikas ja epäuskottava. Aivan kuten genreen kuuluu.
Kuten sanoin, matkakirjaksi teos soveltui oikein hyvin.
