Oriveden nauru oli taas kerran. Hyvä niin. Yleisöä oli mukavasti, 20-30. Ensimmäinen esiintyminen. Runoilija lukee puheeensa käsikirjooituksesta niin hiljaisella ja ohuella äänellä, että edes tokarivissä ei tahdo saada selvää. Paikkana on ankean Suvantosalin ankea nurkka. Seinällä on ryppyinen valkokangas, minkäänlaisia äänenvahvistimia ei ole. Taustalta kuuluu rumpujen jytke.
Onneksi Suvanto oli vuokrattu viikonlopuksi joillekin rummuttajille. Siirryimme päärakennukseen inhimillisempiin oloihin. Osa esityksisä oli oikein hyviä ja mielenkiintoisia, aiheet antiikista burleskiin.
Mitä kärpänen sanoi, kun lensi hevosen suuhun?
Oriveden opisto myytiin syksyllä Ahlmanin ammattiopistolle. Pelkäsimme tuhon alkavan. Toistaiseksi ei päällepäin näy muuta muutosta kuin ruokalan ulkoasun kohentuminen ja Ahlmanin tuotteiden myyntihylly. Enemmän varmasti tulee. Toivottavasti se on positiivista ja iskee Oriveden opiston ongemien ytimeen: asenteisiin, uudistumiseen, ja markkinointiin.
