Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, WSOY 2011.Sain rämmittyä lopultakin parin vuoden takaisen superbestsellerin läpi. Yhteenveto: tylsää, tylsää, tylsää.
Kaikkien muiden mielestä ei ole. Näin WSOY lainaa Helsingin Sanomia:
”Nyt tuli tänka på! Kuinka monta superlatiivia kriitikko kehtaa käyttää menettämättä uskottavuuttaan?
Jonas Jonassonin esikoisromaani Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on hulvattomin lukuelämys aikoihin, absurdin huumorin juhlaa.”
Irma Stenbäck, Helsingin Sanomat
Minulla on ehdotus Irma Stenbäckille: "Ei yhtäkään!" Mutta minkäs teet. Hesari ei bestsellerin perään sylkäise.
Jotkut muut ovat kriittisempiä, vaikkapa näin:
Jonassonin romaanin rönsyily muistuttaakin Paasilinnaa, mutta tämän hersyävää kerrontaa Jonasson ei tavoita. Satavuotiaan seikkailut jää pukerretun tuntuiseksi ylipitkäksi kertomukseksi.
Linkin takana on myös lyhyt juoniseloste, kuten kymmenissä muissakin blogeissa. En lähde tekemään omaa versiota.
Minulta jäi tämä kirja kesken. Kovasti mieleen tuli Paasilinna, mutta juurikin niin että Paasilinna osasi homman paremmin. En loppujen lopuksi osannut ymmärtää, miksi romaani on kirjoitettu.
VastaaPoista