Anja Vähäaho: Musta joutsen, Pohjonen 1991.
Minulle suositeltiin kirjaa kertomuksena kirjoittamisen opiskelusta. Onhan se sitä, tavallaan. Kirjan takakansi sanoo näin: "Musta joutsen on monikerroksinen ja mustalla huumorilla sävytetty romaani kirjoittamisesta ja kirjoittajaksi kypsymisestä". Sana monikerroksinen on tässä avainsana.
Kirjan päähenkilö etsii kirjalleen aihetta. Aihe pakenee kaiken aikaa. Se esiintyy useimmiten mieshahmossa. Mieshahmot eivät pakene, vaan pikemminkin käyvät päälle. Mitään kirjaa edistävää ei miehistä jää päähenkilöparalle käteen. Kirjoittajan tuska muuttuu matkan varrella kirjoittamisen opettajan tuskaksi. Selvää kypsymistä siis.
Yksinkertainen ja tyhmä tonttuparka ei kirjasta paljon kostunut. Maata lähimmällä tasolla - ainoalla jota tonttu ymmärtää - kirjan kertomus on sekasortoista potaskaa. Niin kai vuonna -91 oli viisainta kirjoittaa. Viisaampi löytää ylemmilta tasoilta kasvukertomuksen.
Kirjan huumorista on aika ajanut osittain ohitse. Pilkan kohteena olevia opettajia ei tunnista. 80-luvun ismit ovat vieraita. Tilannekomiikka sentään on ajatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti