Kylvä porkkanat syksyllä

Puutarhakirjoissa sanotaan, että porkkanat voi kylvää myös syksyllä. Viime syksynä sain sen vihdoin aikaiseksi. Mitään suojausta en kylvökselle laittanut. Itäminen oli kuitenkin hyvää, lähes yhtä hyvää kuin keväällä kylvetyssä. Asia, jota puutarhakirjat eivät maininneet, tai jota en huomannut, on kasvuunlähtö. Alla olevat kuat on otettu samaan aikaan pari viikkoa sitten. Ylemmässä on syksyllä kylvetyt, alemmassa toukokuussa kylvetyt.

Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys, WSOY 2014.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Kinnusen ylistetty teos on kehumisensa ansainnut.

Esitttelyteksti on täällä, joten ei siitä tässä sen enempää. Teksti on hyvää ja kerronta etenee juohevasti. Yhtä merkittävää kuin se, mitä on kirjoitettu, on se, mikä on jätetty pois. Kirja koostuu katkelmista neljän henkilön elämästä. Välissä on useiden vuosien hyppäyksiä, joita ei mitenkään selitetä. Rakenne toimii Kinnusella hyvin, varsinkin kirjan alkupuolella. Myöhemmin katkelmat pyrkivät kuvaamaan tilannetta jonkin merkittävän tai dramaattisen episodin edellä mutta ei enää episodia itseään.

Viimeinen osa kuvaa Onnin tuskaa homoseksuaalisuuden ja avioliiton välissä. Hienoa sinällään, mutta turhan monta toistoa samanlaisesta tilanteesta ja samasta ajatuskulusta.

Kukin päähenkilö on käsitelty omana yhtenäisenä osana kirjasta. Aika etenee kullakin lineaarisesti. Se tekee lukemisen helpoksi verrattuna viime aikojen tyylisuuntiin. Yhdestä jiposta en pidä. Onni lukee merkittävän kirjeen mutta kirjan lukija ei saa siitä tietää. Kirje löytyy sitten kirjan lopussa kai jonkinlaisena dramaatisena huipennuksena.

Kaikenkaikkiaan: kannattaa lukea.

Selfie

Nykyisin kun kaikki pistävät someen selfieitä, niin jospa minäkin.

Hesarin toimittaja leivomassa

Taas kerran sitä oli lentää pyllylleen Hesarin kielenuudistuksen edessä.

Poliitikon hauta

Kuvassa on Johannes Virolaisen hauta. Siinä se on ollut melkein kuusitoista vuotta. Virolainen oli aikansa merkittävimpiä poliitikkoja, mutta palvontapaikkaa ei haudasta tullut. Sen ympäristö on muhkurainen ja reunakivet vinossa. Haudalla on vain yksi kukka, sekin ruman muovitötterön sisällä.

Johanneksen vieressä lepää hänen toinen vaimonsa Kyllikki. Ensimmäisellä puolisolla, Kaarinalla ei ollut tänne asiaa. Hänet on unohdettu niin tehokkaasti, että edes Wikipediassa ei ole hänestä artikkelia.

Aukiolla kirkon lähellä on suuri Virolaisen näköispatsas. Ehkä häntä muistellaan siellä, ehkä ei missään.

Virolaisesta yhteiskunta pääsi halvalla. Patsasta ei tarvitse pahemmin hoidella. Hautaa ei näköjään ollenkaan. Kekkonen tuli kalliiksi. Iso talo parhaalla paikalla on varattu Kekkosen hengen vaeltaa. Ja sitten vielä se savupiipullinen savupirtti.

Kaupunginjohtaja onnistui

Väkiluku laskee ja työpaikkoja katoaa. Veronkorotus ei auta. Eli: Kaupunginjohtaja onnistui kiitettävästi. Seuraus: Lisää liksaa. Näin Lohjalla.

Kaunokirjallisuuden trendit - ennuste

Olen hämmästellyt mihin suuntaan korkeakirjallisuuden trendi eli muoti on menossa. Genre on lähes naisten miehittämä, mukana ehkä joku finlandiamies. Jotkut kirjalijat ovat trendinasettajia, esimerkiksi Sofi Oksanen ja Riikka Pulkkinen, ehkä myös Katja Kettu. Muut seuraavat trendiä tiukemmin tai löysemmin, jotkut eivät ollenkaan.

Lukeneisuuteni kun on hyvin rajallinen, keskityn seuraavassa pohtimaan Sofi Oksasen Norma-kirjan potentiaalista vaikutusta korkeakirjallisuuden trendeihin.

Oksasen Puhdistus asetti aikoinaan vahvan mallin sille, miten korkeakirjallinen romaani piti rakentaa. Teemana on kärsiminen, tarkemmin naiskaksikon kärsiminen Neuvostoliitossa ja Virossa. Rakenteena on tekstin pätkiminen ajassa ja paikassa ja palasten sekoittaminen.  Kukapa seuraavina vuosina olisi uskaltanut kirjaansa muuten rakentaa. Tapahtumat ovat voimakkaita, raakoja ja ne sisältävät paljon kärsimystä. Oksanen osaa kuitenkin välttää taitavasti verellä ja tuskalla mässäämistä.
Normassa asiat ovat toisin. Teos on usean genren sekoitus, millaisesta jo alkeisoppikirjat osaavat varoittaa. Vain yksi kuolee (paitsi ehkä ihan lopussa), hänkin ilman erityistä kärsimystä. Väkivallalla uhataan, mutta väkivaltaiset tapahtumat puuttuvat, myös muut 'voimakkaat' tapahtumat. Kirjan sisällöstä osa on fantasiaa, kevyttä ja rajallista. Juoni on jännäri, lapsellinen sellainen. On myös lyhyt ja epäuskottava rakkaustarina. Aika kulkee lineaarisesti. Menneisyyden paljastukset on tuotu esiin ovelasti äidin tekeminä nauhoitteina. Henkilögalleria on suppea. Melkein kaikki ovat mukana alusta loppuun. Teksti on selkeää ja helppolukuista. Kiemuraiset kielikuvat puuttuvat.
Norma herättää kaksi kysymystä. Miksi Oksanen teki tällaisen? Ja, mitä tästä seuraa?
Lienee oikein olettaa, että Sofi Oksanen on tehnyt kirjansa tarkoituksella ja tietäen, millainen siitä tulee. Hänellä jos kenellä on varaa kirjoittaa kuten huvittaa, kustantajista tai edes yleisöstä välittämättä. Miksi tällainen? Sen tietää Oksanen yksin.
Mitä seuraa. Perässäjuoksijoita riittää varmasti. Puhdistus asetti vahvan normin korkeakirjallisuudelle. Norma tehnee sitä myös, vaikka ei yhtä vahvasti. Ennustan osan seuraavista ominaisuuksista nousevan valtavirtaan:

- Ajassa lineaarinen kerronta tulee taas hyväksytyksi.
- Genrejen sekoittamisesta tulee trendi.
- Fantasiaelementit tulevat hyväksytyiksi ja ehkä jopa yleistyvät korkeakirjallisuudessa.
- Jotkut erehtyvät luulemaan, että lapsellinen juonikuvio sopii muillekin kuin Oksaselle.
- Alkaa ilmestyä rakkausromaaneja tai ainakin rakkaus-sivujuonia.
- Kärsiminen ei ole enää välttämätöntä, paitsi tietysti lemmen tuskaa ennen onnen saavuttamista.

Ja sitten kriitikot. Näin Etelä-Suomen sanomat:

Romaanien Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat jälkeen Oksasen uusi teos hämmästyttää ensi alkuun tyylillisesti, tavoitteellisesti ja taiteellisesti. Siirtymä aiempien kirjojen maailmanpalosta ja kansakuntien eloonjäämistaisteluista pienen suvun outoihin kuvioihin vaikuttaa tarinoimisen sisäänpäin kihartumiselta. Sitten Norman mysteeri alkaa ottaa ilmaa alleen, tuulta tukkaan. -- Kertomuksen moraaliseksi ongelmaksi viriää myös sukupuoliero. Hiusala ja kauneusbisnes ovat sukupuolittuneet pitkälti sille linjalle, että naiset tekevät, tuottavat ja ostavat, ja miehet käärivät rahat. Tänä päivänä tämä on osittain menneen maailman kärjistys mutta vain osittain. Oksaselle ominainen melodramaattinen kärjistely pääsee täyteen vauhtiin sitä mukaa, kun lukijalle avautuvat Tukkataian vaaralliset kiharat kuin myös Norman taikatukkainen mysteeri. Tuoreeltaan romaanin lukukokemus on hengästyttävä ja vähän pyörryttävä. Liittyneekö siihen, että kirjassa ei ihan vähän vedetä mielentiloja muuttavia kemikaaleja?

Entä Hesari?

Perinteinen, valju ja vaivaannuttava – muun muassa näillä sanoilla HS:n kriitikko Suvi Ahola arvioi Sofi Oksasen uutuusromaania Norma.

Lisää ilmaisia kirjoja

Ilmaisten kirjojen latauspaikkojen luetteloon on nyt lisätty hyödyllinen Wikisource ja vähemmän hyödyllinen Wikibooks.

Matti Nykäsen laskuoppi ja Juha Sipilän

Matti Nykäsen todennäköisyyslaskennalle "fifty-sixty" jaksettiin nauraa aikoinaan, kun summaksi tuli 110%.

Yhtä vahvoilla on Juha Sipilä prosenttilaskun suhteen.

Valtiovarainministerin logiikan mukaan Sipilän tuki Bernerille on -10%.

Missä, missä kukat on?

Kuvassa on kummallisia kasveja. Ne ovat krookuksia, terävillä hampailla maanpinnan läheltä parturoituja. Jänikset ovat käyneet herkuttelemassa. Alkuruoaksi uutta kasvua nurmikosta, jälkiherkuksi krookus tai pari.

Viiden kuuden jäniksen lauma kulkee ympäriinsä, juoksee sinne tänne, ajaa toisiaan takaa. Niillä on hauskaa. Kevät. Ketusta ei ole kuultukaan.

Keltainen kevät

Sitruunankeltainen kevään airut. Löydätkö kuvasta?

Pissausfriikeille kunnon työkalut

Ihmiset, jotka ovat halunneet tarkkaa tietoa ja tilastoa pissaamisistaan ovat olleet tähän asti paperilappusten tai vessaan raahatun tietokoneen ja excelin varassa. Muinaista.

Nyt apu on tullut. Kunnon mobiilisovellus, jonka avulla kuseminen käy suih vain. Tämä sovellus hoitaa homman, lähes kokonaan.

Kuulutko niihin, jotka joutuvat miettimään WC-käyntejä tarpeettoman usein? Mietitkö, ehditkö vessaan ajoissa, käytkö turhan usein tai tuleeko kerralla liian vähän?

Ahdistavaa. Oli, mutta ei ole enää.

Kirjaa sovellukseen kaikki juomis- ja kusemistiedot, ja kas:Näet sovelluksesta yhteenvedot ja tilastot vessapuuhistasi.

Ja sokeri pohjalla. Voit lähettää tiedot sähköpostilla. Itsellesi, kavereille, sukulaisille. Tai Facebookiin. Pitäisikö perustaa FB-ryhmä?

Jos sattuu, että et ole vielä oppinut kusemaan, sovellus opettaa.

Ei muuta kuin pissalle.

Kotiseudun tarinoita

Lauri Simonsuuri (toim): Kotiseudun tarinoita, SKS 1951 (2006)

Simonsuuri tunnetaan paremmin toisesta teoksestaan: Myytillisiä tarinoita. Se sisältää kansalta koottuja tarinoita suomalaisista uskomusolennoista, tontuista, maahisista ym. Kotiseudun tarinoita on myös koottu Suomalaisen kirjallisuuden seuran keräämistä muistiinpanoista lähinnä 1900-luvun alkupuolelta. Tämän teoksen tarinat koskevat todellisia tapahtumia. Tosikertomuksia ne eivät ole vaan muuntuneita ja värittyneitä sukupolvien siirtäessä niitä seuraaville.

Teos on vain pieni rahtunen kaikesta kerätystä aineistosta, mutta sinälläänkin merkittävä yli 400-sivuinen lukupaketti. Kaikki tarinat eivät jaksa kiinnostaa, varsinkaan jos ei satu asumaan kyseisellä paikkakunnalla. Monista on vielä useita toisintoja. Jotkut taas ovat oikein kiinnostavia hyvin kerrottuina tarinoina, pieninä novelleina.

Entisten aikojen arkielämä välittyy teoksesta paremmin kuin historiakirjoista. Kerrotaan mitä tapahtui, pohtimatta oliko se oikein tai kohtuullista, oliko oikein että rikollinen ruoskittiin tai mestattiin, oliko oikein että ihmiset nääntyivät nälkään. Suuri osa kertomuksista koskee onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä. Toiset taas sisältävät onnistumisia. Ne esitetään yleensä sankaritekojen muodossa.

Säästämisen rajat

Kuvassa ovat Laaksolahden uimarannan palvelurakennukset. Tästä on vaikea sen enempää säästää.

Pässit

Yllä on elokuvan perustiedot Finnkinon sivulta kaapattuna. Sitä luonnehtii Kino Engel seuraavasti:

Islannin karulla maaseudulla, kaukaisen laakson perukalla asuu kaksi veljestä, jotka eivät ole puhuneet toisilleen 40 vuoteen. Nyt mykkäkoulun on pakko loppua sillä heidän on pelastettava kaikkein kallisarvoisin omaisuutensa, rakkaat lampaansa. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalisuosikki ja Islannin Oscar-ehdokas.

Jouni menee eteenpäin verkkaisesti, antaen kaikelle aikansa. Näyttelijät ovat mainioita ja kuvaus loistava. Maisemat eivät voisi olla matkailumainoksessa sen parempi.

Kerta kaikkiaan, kannattaa katsoa.

Teemestarin kirja

Paljon huomiota saanut Emmi Itärannan kirja on Teoksen kustantama. Kustantaja itse sanoo näin:

"Emmi Itärannan esikoisromaani Teemestarin kirja on harvinaisen uskottava ja pelottava kuvaus mahdollisesta tulevaisuudestamme. Samalla Itärannan kieli on kuitenkin kuulasta, tarkkaa ja paisuttelematonta. Esikoiskirjailijalta todellinen taidonnäyte! Teemestarin kirja voitti Teoksen suuren fantasia- ja scifikirjoituskilpailun, johon osallistui yli 350 käsikirjoitusta."

Kustantajan teosesittely, kirjailijaesittely ja kustantajan arvostamat arvostelut ovat täällä. wikipediassa on laajempi henkilöesittely ja runsaasti linkkejä. Kirjailijan omat sivut ovat täällä. Päiväkirja on nukahtanut lokakuulle, kuten niin moni muukin blogi, mitä kuuluu ja ajankohtaista -palsta.

Uskottavuudesta ja mahdollisuudesta voi olla montaa mieltä, kuten fantasiakirjoista yleensäkin. Mutta kielestä ja taidonnäytteestä olen samaa mieltä kuin kustantaja. Itäranta hallitsee tekstinsä, ei syyllisty klisesiin, ei mässäilyyn eikä tavanomaisiin juonenkulkuihin.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Räiske- ja mäisketekstien kaipaajalle voi olla puuduttavaa. hitaan tekstin nautiskelijalle sitäkin parempi.

Tapporauta

Joskus kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten sattui onnettomuus, jossa henkilö kaatui oven aukipitämiseen tarkoitettuun metallitappiin. Hetikohta tuli määräys, jossa määrättiin sellaiset poistettaviksi tai varustettavaksi paksunnoksella. Ei ole tähän mennessä tehonnut.

Kuvassa on sentin paksuinen ja parikymmentä senttiä pitkä tappi Kallion suunnalta. Saman näköisiä tappeja näkee kaupungilla useissa paikoissa. Ennemmin tai myöhemmin joku kaatuu taas sellaiseen. Se on sitten kanttuvei sitä mukaa.

Haloo Helsingin kaupunki!

Norma

Sofi Oksanen: Norma, Like 2015

Kuva liken sivulla

Liken sivulla on oikeastaan sanottu jo kaikki tarpeellinen, noin arvostelumielessä. Kirjalla on myös oma nettisivu, sopii erityisesti fanittajille.

Kirja etenee kahdessa tasossa. On verkkaisesti kulkeva juoni tapahtuma-ajassa. Päähenkilö ja samalla lukija saavat vähän väliä lisää tietoa tapahtuneesta muilta kyselemällä ja erityisesti äidin jättämistä videoista. Normassa aika kulkee lineaarisesti.  Se on lukijalle helpompaa kuin Puhdistus-kirjan ratkaisu, jossa vastaava on toteutettu poukkimalla ajassa sinne tänne ja vaihtamalla taajaan näkökulmahenkilöä. Epäilemättä useat kirjailijat seuraavat tulevien kirjojensa rakenteessa Oksasta.

Normassa näkökulmahenkilöitä on kaksi. Norma ei piilottele juuri mitään lukijalta, muttaMarion tietää ja tekee asioita, joita ei lukijalle kerrota. Tapa on kai pakollinen nykyaikana.

Oksanen osaa asiansa. Teksti on sujuvaa. Jännite säilyy kirjan läpi. Kerronta etenee verkkaisesti. Loppu on yllättävä paitsi juonen myös toteutustavan näkökulmasta. Oksanen on tehnyt sellaisen kirjan kuin on halunnut.

Alussa esitellään useita henkilöitä. Nämä kannattaa opetella, koska he ovat mukana koko kertomuksen ajan. Tässä pientä apua. Juonta ei seuraava luettelo paljasta.

Elli Naakka, höperö mummo.

Anita Ross, Ellin tytär, kuollut.

Reijo Ross, Anitan ex mies.

Norma Ross, päähenkilö.

Albiino, tytär Reijo Rossin uudesta avioliitosta.


Helena, Anitan ystävätär, "hullu".

Max Lambert, Helenan ex mies.

Marion, näiden tytär.

Alvar, näiden poika.

Alla, Max Lambertin uusi vaimo.

Sitten on vielä Eva, jonka asemaa lukija joutuu miettimään.

Pakolaispolitiikkaa ennen vanhaan

Pakolaisista oli erimielisyyttä jo aikoja sitten. Juttu on merkitty muistiin 1937 tai 1938 mutta koskee paljon aikaisempia aikoja. Kuva on teoksesta Kotiseudun tarinoita, toimittanut Lauri Simonsuuri, SKS 1951.

Star Wars: The Force Awakens

Talven mäiskekuva on nähty.

Seuraavassa on vahvoja viittauksia elokuvan sisältöön. Tarkka juoniseloste on Wikipediassa.

Ensin 3D:stä. Tämä oli ensimmäinen näkemäni 3D-elokuva. Ajoittain kolmiulotteisuus näytti oikealta, vaikkakin kummallisella tavalla ylikorostuneelta. Välillä kaksiulotteiset hahmot liikkuivat eri syvyyksillä kolmiulotteisessa tilassa. Tilannetta eivät mitenkään parantaneet likaiset 3D-lasit. Terveiset Finnkinolle: laseja voisi tarkastaa ja puhdistaa. Taidan jättää seuraavan 3D-yrityksen odottamaan tekniikan kehittymistä.

Animaatiot ovat korkealaatuisia ja näyttelijätyö kelvollista. Elokuvan tapahtumat, roolihenkilöt ja ympäristöt hämmästyttävät. Melkein kaikki on aiempien Star Wars leffojen vastaaavien suoria kopioita tai muunnelmia. Kuolontähti on nyt planeetta, mutta yhtä kaikki se tuhoaa sinkoamallaan säteellä. Ja sen toisen kerran ampumisen estämiseen tulee kiire, kuten ennenkin. Onneksi heikko paikka on jonkilainen generaattori, kuten ennenkin. Ja se tuhotaan x-hävittäjillä hyökkäämällä, kuten ennenkin. Uusi maskijätkä pitää hassua tötteröä päässään ihan huvin vuoksi, ei pysyäkseen hengissä kuten Darth Vader.

Viittauksia edeltäviin leffoihin on runsaasti, osa niistä huumoria. Yleisö ei innostunut nauramaan. Myös muuta maailmaa muistetaan, Aatu-setäkin on päässsyt yhden kohtauksen innoittajaksi.

Vanhojen 4-6 osien pääroolien näyttelijät ovat päässet mukaan vanhoissa rooleissaan. Luke on mukana vain viimeisellä minuutilla. Muutenkin on pelattu varman päälle. Samalla on vältetty pahimmat ylilyönnit.

Yhdestä asiasta Disneylle suuri kiitos. Melkein jokaiseen Disney-leffaan kuuluvaa putoamiskiljuntaa ei ollut.