Kun mikään ei riitä

Lohjan ABC:n edessä on valtavan leveät invapaikat, kaksi rinnakkain. Mutta kun ei riitä, niin ei riitä. Eilen oli auto pysäköity juuri paikkojen puoliväliin. Invamerkki siinä sentään oli.

Takkauuni - takka vai uuni

Molempia, mutta ei ihan kumpaakaan. Takan katselu jäi vähitellen. Varaava, kun on, takka toimii kyllä uunina, jotenkin. Tulipesä on iso, jotta sitä voisi sanoa takaksi. Arina on vain keskellä. Koko tulipesää ei voi täyttää puilla, tai tuho on seurauksena. Puut on pinottava keskelle. Palaessaan ne kaatuvat tai ainakin putoavat arinan viereen, jossa ne eivät kunnolla pala. Laiton tulipesään taakse ja reunoille tiilet. Tulipesä on sen jälkeen suunnilleen sen kokoinen kuin uuneissa on tapana. Puut voi nyt latoa sisään kaikki samansuuntaisina, ei tarvitse tehdä tornia latomalla niintä ristiin. Ne eivät kaadu eivätkä putoa, tilaa kun ei ole. Nyt se vehje (voiko uunista niin snaoa?) toimii, kuten uunin pitääkin. Jos tulee joskus mieli käyttää takkana, tiilet voi viedä siksi aikaa pois.

Salaatinsiemen

Kun tekstin otsikko on "Salaatinsiemen", lukija ajattelee: "Höh, mitä tuo nyt on?" Jos siinä lukisi "Sinapinsiemen", reaktio voisi olla: "Mitähän mielenkiintoista tuolla on?" Mistä ero? Onko sinappi jotain hienompaa ja kiinnostavampaa ainetta kuin salaatti? Vai onko syynä se, että sinapinsiemen mainitaan Raamatussa? Siis tuo siemen on jotenkin pyhä, se sisältää jotain erityistä voimaa tai siunausta.

Ja tämä siitä huolimatta, että sinapinsiemen ei ole ainutlaatuinen, ei mitenkään erityisen pieni, toisin kuin Raamatussa väitetään.

Askelmittari

Sain askelmittarin muutama vuosi sitten. Käytin pari kertaa ja sitten se jäi. Löysin mittarin muutama päivä sitten. Ostin uuden pariston (oikeastaan parin) ja otin vehkeen käyttöön. Päivässä pitäisi ottaa kymmenentuhatta askelta, mutta näyttää jäävän kuuteen.

Vehkeeseen tulee addiktio, aivan kuten puhelimeen tai johonkin nettipaikkaan. Sitä pitää tarkkailla koko ajan ja miettiä, tuleeko askelia tarpeeksi ja miten niitä saisi enemmän. Hyvää tarkoittava vempele haukkaa liian suuren osan elämästä. Pois mokoma.

Vahvaa väkeä

Merja Leppälahti: Vahvaa väkeä, 2012.

Teos on uusi yhteenveto kansanperinteestä, haltioista, peikoista, maahisista jne. Sellaisiahan on julkaistu useita viime vuosinakin. Tämä teos erottuu massasta sillä, että siinä käsitellään kansanperinteen lajien ja olentojen esiintymistä suomalaisessa ja ulkomaisessa fantasiassa. Kirja ei sisällä juurikaan yksittäisiä kansanperinteen muistiinpanoja, vaan teksti on analysoivaa ja luokittelevaa. Tieteellisestä vivahteesta huolimatta se on mukaansa ottavaa ja helppoa lukea ja ymmärtää. Viittauksia kansanperinteen ja kirjallisuuden lähteisiin on runsaasti sekä tekstissä että lopun luetteloissa.

Kannattaa lukea.

Lumihiutale

Kenneth Kibbrecht, Patricia Rasmussen: Lumihiutale - Talven salainen kauneus, 2008. Koko kirja on juttua lumihiutaleista, niiden muodoista, synnystä ja tutkimuksesta. Teksti kertoo perusteellisesti mutta kansantajuisesti sen, mitä lumihiutaleiden synnyn teoriasta tiedetään. Varmastikin se on mielenkiintoinen niille, jotka haluavat todella tietää. Katselijalle teksti on vähän puuduttavaa. Vika ei tietenkään ole kirjailijan, vaan teoria nyt on puuduttavaa, jos se ei kiinnosta. Kirjaa kannattaa katsella kenen tahansa sen loistavan kuvituksen tähden. Upeita lumihiutaleiden värikuvia on runsaasti. Aivan hämmästyttävä on tuo maailma, joka on kovin usein silmissämme, mutta jota emme näe, koska lumihiutaleet ovat pikkasen pieniä paljaalla silmällä katseltavaksi.

Itsenäisyyspäivä

Itsenäsiyyspäivä. Satoi lunta. Harjalle riitti töitä. Lämpö oli lähellä nollaa, eli lumisohjo luisti mukavasti. Positiivista oli se, että ei tullut räntää. Eikö sen itsenäisyyspäivän voisi siirtää vaikka elokuulle. Poliitikot kyllä keksisivät perustelut. Sen verran taitavia ne ovat keksimään perusteluja mille tahansa.