Fiskars taas kerran

Kävimme jokavuotisella Fiskarsin retkellä, taas kerran. Tuttu ohjelma: näyttelyt - lounas - kaupat.

Yllätys: Myllyssä ei ollut näyttelyä vaan Onoma pop up shop. Normaalista tilasta oli käytössä noin kolmasosa. Osa esineistä oli ennestään tuttuja, kaupoissa tänä tai edellisinä vuosina nähtyjä. Osa tavarasta oli kallista, osa taivaisiin hinnoiteltua. Onneksi "näyttely" ei maksanut mitään.

Kuparipaja: Rajapinnat-näyttely. Suuri(n) osa töistä oli mielenkiintoisia.

Ravintola Kuparipaja: Ruoka oli oikein hyvää ja hinta laatuun nähden kohtuullinen. Palvelu toimi.

Kaupat: Kuparipajan kauppa oli täysin uudistunut. Oli jo aikakin. Se oli ollut samanlaisena ja samansisältöisenä ties kuinka monta vuotta. Nyt oli uusittu sekä sisustus, esillepano että valikoima. Mitään ostettavaa ei hiukan erikoisesta valikoimasta löytynyt. Pääkadun pitkän myymälärivin tarjonta oli kutakuinkin ennallaan.

Ostimme Fiskars-merkkisen ruohonleikkurin. Se painaa yhtä paljon kuin kolme tai viisi halvempaa ja maksoi yhtä paljon kuin kolme tai viisi halvempaa. Kokeilun tulos: toimii loistavasti. Myuös pidempi ruoho katkesi pyörien luistamatta. Ainoa ongelma oli saada painava möykky nostetuksi varastoon.

Voi hyvä tavaton Helsingin Sanomat, menikö lukusanan taivutus hiukan pieleen?

Katsoja ihmemaassa sormi suussa

Ryhmäteatterin Suomenlinnan kesäesityksiä jatkaa Liisa Ihmemaassa. Ryhmäteatteri itse luonnehtii esitystä näin:

Ryhmäteatterin ennennäkemätön näyttämöversio perustuu löyhästi Lewis Carrollin "Liisa Ihmemaassa" ja "Liisa Peilintakamaassa" -teoksiin, mutta sekoittaa mukaansatempaavaan koko perheen seikkailuun myös muiden tuttujen tarinoiden aineksia.

Just näin. Viittauksia muihin satu- ja fantasiajuttuihin on näytelmässä vaikka kuinka paljon. Viittaillaan myös muusikoihin, muihin julkkuihin ja poliitikkoihin. Miksi? Onko ajatus, että yleisö tykkää, kun onnistuu bongaamaan jotain tuttua?

Näytelmään on kehitetty oma kielensä. Sanoista on tehty kummallisia väännelmiä. Kai se on hauskaa. Näytelmässä on jonkinlainen juoni takana, luultavasti jopa hyvä, mutta se hukkuu jatkuvan hulinan ja vitsikkäiden heittojen alle.

Useimmat hahmot ovat hyviä. Puvustus on mainio. Näyttelijät tekevät parhaansa. Mutta käsikirjoitus ontuu raskaasti. kaikki mahdollinen on yritetty saada mukaan, pieru-kakka-huumoria unohtamatta. Näyttämöllä on koko ajan kova meno päällä. Katsoja hengästyy ja väsyy. 

Maallikko ei osaa tunnistaa näytelmän taiteellisia päämääriä, vaan pitää sitä yksinkertaisena yleisön kalasteluna. Siinä Ryhmäteatteri onnistuu hyvin. Katsomo oli täynnä.

Ravintola Sinne Porvoossa

Tulipa taas käytyä Sinnessä (vai Siellä, taivutus pitäisi kysyä henkilökunnalta). Oli sunnuntai, jolloin Sinnessä on tarjolla vain brunssi. Brunssissa ei ollut valittamista.

Ruoka oli tasokasta, alkuruoat kaikki hyviä, pääruoista lohi kunnollista, mutta ylikypsä lammas todella hyvää. Luonnollista lienee, että perunat eivät olleet apulannalla nopeasti lihotettuja vaan kiinteitä ja maukkaita, juuri oikean ajan keitettyjä. Jälkiruokakin oli hyvää ja kahvi oikeaa kahvia.

Lystillä on hintansa, 33 Euroa hengeltä.

Purnu - vain kävijät puuttuvat

Orivedellä sijaitsee yksi Suomen kesän taidenäyttelypaikoista: Purnu. Syrjäisestä sijainnistako johtunee, että kävijät ovat vähissä. Kauniina heinäkuun alkupuolen päivänä oli vain pari autoa parkissa ja kävijät vähissä myös itse näyttelyssä. Se on vahinko. Purnun paras puoli on sen pienuus. Muutaman pienen paviljongin ehtii käydä rauhassa läpi, ennen kuin väsymys iskee. Esillä olevat teokset olivat kivoja, eivät liian abstrakteja epätaiteelliselle tallaajallekaan. Ne jättävät kävijälle hyvän mielen.

Purnu on Aimo tukiaisen entinen kesäpaikka. Siellä on pysyvästi esillä paljon Tukiaisen töitä.

Oikealla on yksi näyttelyn nettisivujen kuva. Alla kuva paviljongeista. Se antaa kuvan Purnun mittasuhteista. Kuvan näkymästä oikealla on nurmikkoalue, jolla on myös teoksia, muun muassa Miina Äkkijyrkän peltilehmiä.

Jääkaudellako ollaan vai ...

Lämpömittariin kun katsoo, tuntuu että jääkausi tai vähintää 1600-luvun pikkujääkausi on palannut. Hesarin mukaan näin ei ole, vaan eletään 1900-lukua.

Näsäviisaiden kruunaamaton kuningas soitti

Tai ehkä kruunattukin, mistä minä sen tiedän.

- Se ja se Saunalahdesta, teillä on nyt ollut pari vuotta tämä laajkaistaliittymä ...
- Joo, kiitos. Minä en osta nopeampaa yhteyttä.
- Tämä koskee sitä kymmenen megabitin ...
- Hei, mä en osta yhtään mitään.
- Sanoinko minä jossain vaiheessa, että aion myydä jotain?
- Lopetetaan tää tähän, moi.

Pääseehän tuosta, kun nakkaa luuria korvaan, mutta jäi paha mieli ja ahdistunut olo, kun ei ostamaan pakottajasta pääse muuten eroon.

Joku voi sanoa, että mitäs tämä nyt. Mutta minulla on ihan tarpeeksi kokemusta pitkästä ja kiduttavasta keskustelusta Saunalahden puhelinmyyjän kanssa. Se menee näin: Ensin kysellään sitä ja tätä, että saadaan asiakas (lue: uhri) kiinni keskusteluun. Sitten työnnetään hänelle kallis tuote hämäävin sanankääntein. Asiakas ei käsitä puhelun aikana eikä sen jälkeen, mitä tapahtui. Mutta kyllä se sitten laskussa näkyy.

Hyvä Saunalahti. Onko teidän asiakastyytyväisyytenne niin korkealla, että sitä täytyy varta vasten huonontaa? Näinkö te ohjeistatte puhelinmyyjää? Että pitkitä keskustelua kaikin keinoin ja tunge sitten väkisin kallis tuote sille hölmölle?