Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies

Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies, Gummerus 2011

Otin tämän kirjan matkalukemiseksi, ja sellaiseksi se sopiikin. Teksti luistaa mukavasti, eikä lukijan tarvitse syventyä liikoihin pohdintoihin. Tai, parin sivun verran on kirjassa oikeudenmukaisuusjulmistelua  mutta se on niin vahvasti päälle liimattua, että sen voi loikata huoletta yli.

Rönkä on lukenut amerikkalaiset esikuvajännärinsä huolella. Hänen teoksensa pysyy tarkasti gensren sisällä. Roistoja ja poliiseja riittää. Päähenkilö menee sinne, päähenkilö menee tänne. Välillä häntä osoitetaan pistoolilla, välillä hän on itse toimessa. Ruumis siellä, toinen täällä. Mukana on äitiä, veljeä ja tyttöystävää osoittamassa päähenkilön tunnevahvuutta, mutta jälleen erillisenä, juoneen kuulumattomana lisukkeena. Röngän kunniaksi on sanottava, että hän ei syyllisty ylettömään väkivallalla mässäilyyn, ällöttäviin seksikohtauksiin tai huumeorgioihin.

Loppuratkaisu on yllättävä, vauhdikas ja epäuskottava. Aivan kuten genreen kuuluu.

Kuten sanoin, matkakirjaksi teos soveltui oikein hyvin.

Eikö S-market vastaanota tölkkejä?

Siltä näyttää heidän ohjetekstinsä mukaan. Onneksi tölkit kelpaavat, jos niitä työntää ohjeen vastaisesti palautusautomaattiin.

Fahrenheit 451 Nyt!

Kuva: IMDB

Fahrenheit 451 -elokuva tapahtuu maailmassa, jossa kirjat ja kaikki kirjoitettu teksti on kielletty.
Kaikki viestintä tapahtuu television ja painettujen kuvien avulla. Alamme lähestyä tätä maailmaa - vapaaehtoisesti. Youtube, Pinterest ja vastaavat lisäävät jatkuvasti osuuttaan ihmisten viestinnästä.

The internet archive tallettaa kaikenlaista digitaalista (amerikkalaista) materiaalia, jolla arvellaan olevan kulttuurista arvoa. Siellä on paljon kirjoja ja dokumentteja. Siis tekstiä. Kukapa sellaista jaksaisi lukea.

Tietoviikko kertoi uudesta askeleesta tekstistä eroon pääsemiseksi. "Georgetownin yliopiston tutkija Kalev Leetaru on käynyt läpi kehittämällään ohjelmalla 600 miljoonaa Internet Archiven skannaamaa kirjan sivua." Hän on poiminut niistä kuvat ja vienyt ne kuvanjakopalvelu Flickriin.

Mitäpä noita kirjoja lukemaan. Sen kun katselee kuvat. Flickristä.

Uimarannalla, näytös 2

Rannalla riitti uijia ja auringonpalvojia, vaikka on syyskyy. Hermostuin ja ryntäsin niitä kohti huitoen ja karjuen (paljonkohan tulee sakkoa?). Menivät yhtenä laumana veteen ja jäivät kellumaan parin metrin päähän. Kun oli ehtinyt kymmenen metriä kauemmaksi, kiipesivät takaisin rannalle. Kova kaakatus kävi: "Mitä se tuolla tarkoitti?".

Long Play 18, aiheena Talvivaara. Lue ja hämmästy.

Long Play 18: Nopeammin, syvemmälle, tuhoisammin
Teksti: Juha Kauppinen

Long play -sarjassa on ilmestynyt Talvivaaraa käsittelevä reportaasi. Juha Kauppinen on seurannut aiemminkin Talvivaaran toilauksia. Tätä tekstiä varten hän on haastatellut kolmea entistä Talvivaaran työntekijää ja lukenut tulevien oikeudenkäyntien aineistoja. Sisältö on hämmästyttävä. Työtekijät ovat tienneet jo varhaisessa vaiheessa, että hommasta ei tule mitään. Johto on vähät välittänyt ympäristöstä. Pekka Perä on ollut oikea sika esimiehenä. Ja niin edelleen.

Kannattaa lukea. Ja hämmästyä. Maksaa vain neljä euroa.

Uimarannalla

Tässä on uimaranta. Siellä on laituri, jolla ihmiset ennen istuskelivat ja jolta talviuimarit menivät veteen. Nyt  on uudet isännät. Eipä ihmisistuskelijoita enää näin syksyllä olisikaan. Uimarit voivat kahlata rannan leväpuuron kautta.

Rannalla on hiekkaa, tietenkin. Hiekan päällä on kakkaa. Noita inhottavia pötkylöitä. Niitä on vielä vähän, jalka mahtuu väliin. Lisää sotkua tulee. Tässä linnut ovat matkalla rantaan kakkaamaan.

Mitä asialle voi? Ei mitään. Linnut ovat rauhoitettuja. Joskus ne olivat harvinaisia. Nyt niitä on joka paikka täynnä. Eikö rauhoitusta voi poistaa? Lehtijuttujen mukaan ei voi.

Kuolema Ehtoolehdossa

Kuva: Teos

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa, Teos 2013

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Kustantaja esittelee kirjan näin:

Kuka voisi uskoa, että vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, varkauksia, lääkekauppaa? Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asukkaat Siiri ja Irma.

Kuolema Ehtoolehdossa on julmetun hauska ja jännittävä tarina vanhuudesta, ystävyydestä ja elämästä aika tavallisessa palvelutalossa, jossa kuolemaa pahempi kohtalo on joutua lääkityksi dementiaosastolle eikä joka langanpätkästä saa kiinni terävinkään vanhus. Onneksi jotkut nykynuoret ovat sentään avuliaita – vaikka nyt lapsenlapsenlapsen poikaystävä ja moottoripyöräkerholaiset.

Kirja kuvaa yli yhdeksänkymppisten elämää herttaisesti mutta ongelmapaikkoja karttamatta. Vanhusten saamat palvelut joutuvat vähän väliä ankaran satiirin kohteeksi. Lapset ja lapsenlapset ovat kiireisiä eivätkä ehdi koskaan vanhuksia tapaamaan. 

Ehtoolehto ei ole kunnallinen hoitlaitos vaan yksityinen hoitokoti, jonka palvelut kukin on ostanut kovalla rahalla. Lisää nyhdetään joka saumassa käyttäen hyväksi vanhusten ymmärtämättömyyttä. Puuha menee rikollisuuden puolelle. Ongelmia selvittelevä henkilökunnan jäsen kuolee salaperäisesti. Liian uteliaat vanhukset tainnutetaan lääkkeillä dementikkojen osastolle. Päähenkilöt alkavat tutkia juttua apunaan Helvetin enkeleihin kuuluva nuorimies. Loppua kohti juoni löystyy. Pääkonna on se, joka siltä näyttää alusta alkaen. Hän saa hermoromahduksen ja jää sairaslomalle. Hänen apulaisensa saa varhaisiän dementian ja joutuu suljetulle osastolle. Siinä se. Rikosvyyhdin kokonaisuus ja muut osalliset jäävät lukijalta tietämättömiksi.

Erityisen viehättävää kirjassa ovat elävästi kuvatut henkilöt ja heidän elämänsä Ehtoolehdossa, sairaaloissa, hautajaisissa ja raitiovaunuissa. Tapahtumat ja toilailut on kerrottu keveällä otteella huumorin tukemana. Dialogi on elävää.

Kustantamo Teos on tehnyt rohkean liikkeen, kun se on kustantanut kirjan jossa

- aika jatkuu lineaarisena alusta loppuun ilman takaumia tai ennakointeja tai ajassa edes takaisin hyppelyä

- on vain yksi näkökulmahenkilö

- ei ole viittauksia salaisuuksiin, jotka päähenkilö tietää, mutta joita ei kerrota lukijalle

- maahanmuuttaja ei kärsi suunnattomasti

- ei ole järjettömiä kielikuvia.