Pakolaispolitiikkaa ennen vanhaan

Pakolaisista oli erimielisyyttä jo aikoja sitten. Juttu on merkitty muistiin 1937 tai 1938 mutta koskee paljon aikaisempia aikoja. Kuva on teoksesta Kotiseudun tarinoita, toimittanut Lauri Simonsuuri, SKS 1951.

Star Wars: The Force Awakens

Talven mäiskekuva on nähty.

Seuraavassa on vahvoja viittauksia elokuvan sisältöön. Tarkka juoniseloste on Wikipediassa.

Ensin 3D:stä. Tämä oli ensimmäinen näkemäni 3D-elokuva. Ajoittain kolmiulotteisuus näytti oikealta, vaikkakin kummallisella tavalla ylikorostuneelta. Välillä kaksiulotteiset hahmot liikkuivat eri syvyyksillä kolmiulotteisessa tilassa. Tilannetta eivät mitenkään parantaneet likaiset 3D-lasit. Terveiset Finnkinolle: laseja voisi tarkastaa ja puhdistaa. Taidan jättää seuraavan 3D-yrityksen odottamaan tekniikan kehittymistä.

Animaatiot ovat korkealaatuisia ja näyttelijätyö kelvollista. Elokuvan tapahtumat, roolihenkilöt ja ympäristöt hämmästyttävät. Melkein kaikki on aiempien Star Wars leffojen vastaaavien suoria kopioita tai muunnelmia. Kuolontähti on nyt planeetta, mutta yhtä kaikki se tuhoaa sinkoamallaan säteellä. Ja sen toisen kerran ampumisen estämiseen tulee kiire, kuten ennenkin. Onneksi heikko paikka on jonkilainen generaattori, kuten ennenkin. Ja se tuhotaan x-hävittäjillä hyökkäämällä, kuten ennenkin. Uusi maskijätkä pitää hassua tötteröä päässään ihan huvin vuoksi, ei pysyäkseen hengissä kuten Darth Vader.

Viittauksia edeltäviin leffoihin on runsaasti, osa niistä huumoria. Yleisö ei innostunut nauramaan. Myös muuta maailmaa muistetaan, Aatu-setäkin on päässsyt yhden kohtauksen innoittajaksi.

Vanhojen 4-6 osien pääroolien näyttelijät ovat päässet mukaan vanhoissa rooleissaan. Luke on mukana vain viimeisellä minuutilla. Muutenkin on pelattu varman päälle. Samalla on vältetty pahimmat ylilyönnit.

Yhdestä asiasta Disneylle suuri kiitos. Melkein jokaiseen Disney-leffaan kuuluvaa putoamiskiljuntaa ei ollut.

Reitzin säätiön taidemuseo

Reitzin taidemuseo sijaitsee Helsingin Töölössä. Museo on yksityisen säätiön ylläpitämä. Se ei saa yhteiskunnan rahoitusta eikä niin muodoin myöskään yhteiskunnan ohjausta.

Museo sijaitsee kerrostalon ylimmän kerroksen huoneistossa. Se on miellyttävän kokoinen. Teoksia on riittävästi esillä, mutta tavallista museoähkyä ei pääse syntymään. Aukioloajat ovat suppeat, kaksi tuntia parina päivänä viikossa.

Teosten tekijät hämmästyttävät kerta kaikkiaan. Edelfelt, Ferdinand von Wright, Werner Holmberg, Schjerfbeck, Aukusti Uotila ja niin edelleen. Museosta on heikosti tietoa julkisuudessa. Samoin sen teokset näyttävät usein puuttuvan luetteloista.

Vierailun arvoinen paikka, ehdottomasti. Yhteystiedot ja teosten esittelyjä on museon sivuilla.

Osterinpoimijoita Bretagnen rannikolla, 1880

Aukusti Uotila (1858-1886)

Linkki museon sivulle

Haluatko tietää, mitä tukkusähkö maksaa?

Mediassa oli uutinen sähkön hinnoista pohjoismaissa ja baltiassa. Nämä tiedot ovat reaaliaikaisina näkyvissä sähköpörssin nettisivulla.

Välilehdillä näkyy myös siirtokapasiteetit, siirron suunnat ja määrät. Tätä kirjoitettaessa Ruotsista tuodaan Suomeen niin paljon kuin johtoon mahtuu. Osa menee edelleen Viroon. Venäjältä tuontimäärä ei selviä, Venäjä kun ei (vielä) kuulu samaan pörssiin. Sivustolla on taulukkomuodossa runsaasti tietoa hetkellisestä markkinatilanteesta ja historiasta.

Lauri Simonsuuri: Myytillisiä tarinoita, Kansa tarinoi

Risingshadow sanoo Simonsuuresta näin:

Lauri Simonsuuri (vuoteen 1945 Laiho, 1910–1964) oli suomalainen kansanrunouden tutkija ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkiston amanuenssi vuodesta 1936 alkaen ja arkistonhoitaja 1962–64.

 Pekka Laaksosen mukaan Lauri Simonsuuri oli ”suomalaisten tarinoiden paras tuntija”, jonka suurtyö oli uskomustarinoiden tyyppiluettelo.

Samantyyppinen teksti on myös Wikipediassa.

Simonsuuri on tehnyt paljon tieteellistä työtä suomalaisten uskomustarinoiden parissa, kuten lainaus yllä mainitsee. Tavallisen kansalaisen ja erityisesti fantasiasta kiinnostuneen onneksi hän on kirjoittanut ja toimittanut teoksia myös suurelle yleisölle.

Myytillisiä tarinoita, SKS 1947. Liki 500-sivuinen teos koostuu kansantarinoista, jotka Simonsuuri on valikoinut ja toimittanut. Tarinoita ei selitetä eikä kommentoida, vaan ne on otettu kirjaan SKS:n keräämistä arkistoista. Sitä missä määrin Simonsuuri on toimittaessaan muokannut tekstejä luettavammiksi, ei pysty sanomaan menemättä katsomaan alkuperäisiä arkistokortteja.

Myytillisiä tarinoita on ehdoton perusteos jokaiselle, joka haluaa tututua entisten suomalaisten uskomusolentoihin ja niistä kirjoitettuihin tarinoihin.

Kansa tarinoi, WSOY 1950. Kansa tarinoi -kirjassa Simonsuuri kertoo tarinoiden taustoista, niiden synnystä ja levinneisyydestä. Monen tarinan tausta on mielenkiintoinen ja hämmästyttävä. Lukija saa tietää, että tarinat eivät ole pelkästään suomalaista juurta, vaan monissa niistä on kansainvälinen kertomus sovitettu suomalaiseen ympäristöön. Kansa tarinoi on hyvin opettavainen teos. Samalla se on helppo ja hauska lukea. Tummasävyinen kuvitus on Veikko Vionojan käsialaa.

Kummastakin kirjasta on otettu uusintapainoksia hiljattain. Kirjakaupoista ei niitä välttämättä enää saa, mutta divareissa ja huutonetissä niitä on hyvin tarjolla.

Joulun joulukortti

Kyllä, luit oikein. Tämä on joulun joulukortti. Ei siis esimerkiksi uudenvuoden joulukortti tai pääsiäisen joulukortti.

Joulun mietelause

Einstein oli oikeassa.

Mitä  nopeammin aika kuluu,

sitä hitaammin ihminen liikkuu.