Lukeneisuuteni kun on hyvin rajallinen, keskityn seuraavassa pohtimaan Sofi Oksasen Norma-kirjan potentiaalista vaikutusta korkeakirjallisuuden trendeihin.
Oksasen Puhdistus asetti aikoinaan vahvan mallin sille, miten korkeakirjallinen romaani piti rakentaa. Teemana on kärsiminen, tarkemmin naiskaksikon kärsiminen Neuvostoliitossa ja Virossa. Rakenteena on tekstin pätkiminen ajassa ja paikassa ja palasten sekoittaminen. Kukapa seuraavina vuosina olisi uskaltanut kirjaansa muuten rakentaa. Tapahtumat ovat voimakkaita, raakoja ja ne sisältävät paljon kärsimystä. Oksanen osaa kuitenkin välttää taitavasti verellä ja tuskalla mässäämistä.
Normassa asiat ovat toisin. Teos on usean genren sekoitus, millaisesta jo alkeisoppikirjat osaavat varoittaa. Vain yksi kuolee (paitsi ehkä ihan lopussa), hänkin ilman erityistä kärsimystä. Väkivallalla uhataan, mutta väkivaltaiset tapahtumat puuttuvat, myös muut 'voimakkaat' tapahtumat. Kirjan sisällöstä osa on fantasiaa, kevyttä ja rajallista. Juoni on jännäri, lapsellinen sellainen. On myös lyhyt ja epäuskottava rakkaustarina. Aika kulkee lineaarisesti. Menneisyyden paljastukset on tuotu esiin ovelasti äidin tekeminä nauhoitteina. Henkilögalleria on suppea. Melkein kaikki ovat mukana alusta loppuun. Teksti on selkeää ja helppolukuista. Kiemuraiset kielikuvat puuttuvat.
Norma herättää kaksi kysymystä. Miksi Oksanen teki tällaisen? Ja, mitä tästä seuraa?
Lienee oikein olettaa, että Sofi Oksanen on tehnyt kirjansa tarkoituksella ja tietäen, millainen siitä tulee. Hänellä jos kenellä on varaa kirjoittaa kuten huvittaa, kustantajista tai edes yleisöstä välittämättä. Miksi tällainen? Sen tietää Oksanen yksin.
Mitä seuraa. Perässäjuoksijoita riittää varmasti. Puhdistus asetti vahvan normin korkeakirjallisuudelle. Norma tehnee sitä myös, vaikka ei yhtä vahvasti. Ennustan osan seuraavista ominaisuuksista nousevan valtavirtaan:
- Ajassa lineaarinen kerronta tulee taas hyväksytyksi.
- Genrejen sekoittamisesta tulee trendi.
- Fantasiaelementit tulevat hyväksytyiksi ja ehkä jopa yleistyvät korkeakirjallisuudessa.
- Jotkut erehtyvät luulemaan, että lapsellinen juonikuvio sopii muillekin kuin Oksaselle.
- Alkaa ilmestyä rakkausromaaneja tai ainakin rakkaus-sivujuonia.
- Kärsiminen ei ole enää välttämätöntä, paitsi tietysti lemmen tuskaa ennen onnen saavuttamista.
Ja sitten kriitikot. Näin Etelä-Suomen sanomat:
Romaanien Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat jälkeen Oksasen uusi teos hämmästyttää ensi alkuun tyylillisesti, tavoitteellisesti ja taiteellisesti. Siirtymä aiempien kirjojen maailmanpalosta ja kansakuntien eloonjäämistaisteluista pienen suvun outoihin kuvioihin vaikuttaa tarinoimisen sisäänpäin kihartumiselta. Sitten Norman mysteeri alkaa ottaa ilmaa alleen, tuulta tukkaan. -- Kertomuksen moraaliseksi ongelmaksi viriää myös sukupuoliero. Hiusala ja kauneusbisnes ovat sukupuolittuneet pitkälti sille linjalle, että naiset tekevät, tuottavat ja ostavat, ja miehet käärivät rahat. Tänä päivänä tämä on osittain menneen maailman kärjistys mutta vain osittain. Oksaselle ominainen melodramaattinen kärjistely pääsee täyteen vauhtiin sitä mukaa, kun lukijalle avautuvat Tukkataian vaaralliset kiharat kuin myös Norman taikatukkainen mysteeri. Tuoreeltaan romaanin lukukokemus on hengästyttävä ja vähän pyörryttävä. Liittyneekö siihen, että kirjassa ei ihan vähän vedetä mielentiloja muuttavia kemikaaleja?Entä Hesari?
Perinteinen, valju ja vaivaannuttava – muun muassa näillä sanoilla HS:n kriitikko Suvi Ahola arvioi Sofi Oksasen uutuusromaania Norma.
