tiistai 10. toukokuuta 2016

Kaunokirjallisuuden trendit - ennuste

Olen hämmästellyt mihin suuntaan korkeakirjallisuuden trendi eli muoti on menossa. Genre on lähes naisten miehittämä, mukana ehkä joku finlandiamies. Jotkut kirjalijat ovat trendinasettajia, esimerkiksi Sofi Oksanen ja Riikka Pulkkinen, ehkä myös Katja Kettu. Muut seuraavat trendiä tiukemmin tai löysemmin, jotkut eivät ollenkaan.

Lukeneisuuteni kun on hyvin rajallinen, keskityn seuraavassa pohtimaan Sofi Oksasen Norma-kirjan potentiaalista vaikutusta korkeakirjallisuuden trendeihin.

Oksasen Puhdistus asetti aikoinaan vahvan mallin sille, miten korkeakirjallinen romaani piti rakentaa. Teemana on kärsiminen, tarkemmin naiskaksikon kärsiminen Neuvostoliitossa ja Virossa. Rakenteena on tekstin pätkiminen ajassa ja paikassa ja palasten sekoittaminen.  Kukapa seuraavina vuosina olisi uskaltanut kirjaansa muuten rakentaa. Tapahtumat ovat voimakkaita, raakoja ja ne sisältävät paljon kärsimystä. Oksanen osaa kuitenkin välttää taitavasti verellä ja tuskalla mässäämistä.
Normassa asiat ovat toisin. Teos on usean genren sekoitus, millaisesta jo alkeisoppikirjat osaavat varoittaa. Vain yksi kuolee (paitsi ehkä ihan lopussa), hänkin ilman erityistä kärsimystä. Väkivallalla uhataan, mutta väkivaltaiset tapahtumat puuttuvat, myös muut 'voimakkaat' tapahtumat. Kirjan sisällöstä osa on fantasiaa, kevyttä ja rajallista. Juoni on jännäri, lapsellinen sellainen. On myös lyhyt ja epäuskottava rakkaustarina. Aika kulkee lineaarisesti. Menneisyyden paljastukset on tuotu esiin ovelasti äidin tekeminä nauhoitteina. Henkilögalleria on suppea. Melkein kaikki ovat mukana alusta loppuun. Teksti on selkeää ja helppolukuista. Kiemuraiset kielikuvat puuttuvat.
Norma herättää kaksi kysymystä. Miksi Oksanen teki tällaisen? Ja, mitä tästä seuraa?
Lienee oikein olettaa, että Sofi Oksanen on tehnyt kirjansa tarkoituksella ja tietäen, millainen siitä tulee. Hänellä jos kenellä on varaa kirjoittaa kuten huvittaa, kustantajista tai edes yleisöstä välittämättä. Miksi tällainen? Sen tietää Oksanen yksin.
Mitä seuraa. Perässäjuoksijoita riittää varmasti. Puhdistus asetti vahvan normin korkeakirjallisuudelle. Norma tehnee sitä myös, vaikka ei yhtä vahvasti. Ennustan osan seuraavista ominaisuuksista nousevan valtavirtaan:

- Ajassa lineaarinen kerronta tulee taas hyväksytyksi.
- Genrejen sekoittamisesta tulee trendi.
- Fantasiaelementit tulevat hyväksytyiksi ja ehkä jopa yleistyvät korkeakirjallisuudessa.
- Jotkut erehtyvät luulemaan, että lapsellinen juonikuvio sopii muillekin kuin Oksaselle.
- Alkaa ilmestyä rakkausromaaneja tai ainakin rakkaus-sivujuonia.
- Kärsiminen ei ole enää välttämätöntä, paitsi tietysti lemmen tuskaa ennen onnen saavuttamista.

Ja sitten kriitikot. Näin Etelä-Suomen sanomat:
Romaanien Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat jälkeen Oksasen uusi teos hämmästyttää ensi alkuun tyylillisesti, tavoitteellisesti ja taiteellisesti. Siirtymä aiempien kirjojen maailmanpalosta ja kansakuntien eloonjäämistaisteluista pienen suvun outoihin kuvioihin vaikuttaa tarinoimisen sisäänpäin kihartumiselta. Sitten Norman mysteeri alkaa ottaa ilmaa alleen, tuulta tukkaan. -- Kertomuksen moraaliseksi ongelmaksi viriää myös sukupuoliero. Hiusala ja kauneusbisnes ovat sukupuolittuneet pitkälti sille linjalle, että naiset tekevät, tuottavat ja ostavat, ja miehet käärivät rahat. Tänä päivänä tämä on osittain menneen maailman kärjistys mutta vain osittain. Oksaselle ominainen melodramaattinen kärjistely pääsee täyteen vauhtiin sitä mukaa, kun lukijalle avautuvat Tukkataian vaaralliset kiharat kuin myös Norman taikatukkainen mysteeri. Tuoreeltaan romaanin lukukokemus on hengästyttävä ja vähän pyörryttävä. Liittyneekö siihen, että kirjassa ei ihan vähän vedetä mielentiloja muuttavia kemikaaleja?
Entä Hesari?
Perinteinen, valju ja vaivaannuttava – muun muassa näillä sanoilla HS:n kriitikko Suvi Ahola arvioi Sofi Oksasen uutuusromaania Norma.


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Matti Nykäsen laskuoppi ja Juha Sipilän

Matti Nykäsen todennäköisyyslaskennalle "fifty-sixty" jaksettiin nauraa aikoinaan, kun summaksi tuli 110%.

Yhtä vahvoilla on Juha Sipilä prosenttilaskun suhteen.



Valtiovarainministerin logiikan mukaan Sipilän tuki Bernerille on -10%.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Missä, missä kukat on?


Kuvassa on kummallisia kasveja. Ne ovat krookuksia, terävillä hampailla maanpinnan läheltä parturoituja. Jänikset ovat käyneet herkuttelemassa. Alkuruoaksi uutta kasvua nurmikosta, jälkiherkuksi krookus tai pari.

Viiden kuuden jäniksen lauma kulkee ympäriinsä, juoksee sinne tänne, ajaa toisiaan takaa. Niillä on hauskaa. Kevät. Ketusta ei ole kuultukaan.


tiistai 12. huhtikuuta 2016

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pissausfriikeille kunnon työkalut

Ihmiset, jotka ovat halunneet tarkkaa tietoa ja tilastoa pissaamisistaan ovat olleet tähän asti paperilappusten tai vessaan raahatun tietokoneen ja excelin varassa. Muinaista.

Nyt apu on tullut. Kunnon mobiilisovellus, jonka avulla kuseminen käy suih vain. Tämä sovellus hoitaa homman, lähes kokonaan.
Kuulutko niihin, jotka joutuvat miettimään WC-käyntejä tarpeettoman usein? Mietitkö, ehditkö vessaan ajoissa, käytkö turhan usein tai tuleeko kerralla liian vähän?
Ahdistavaa. Oli, mutta ei ole enää.

Kirjaa sovellukseen kaikki juomis- ja kusemistiedot, ja kas:Näet sovelluksesta yhteenvedot ja tilastot vessapuuhistasi.

Ja sokeri pohjalla. Voit lähettää tiedot sähköpostilla. Itsellesi, kavereille, sukulaisille. Tai Facebookiin. Pitäisikö perustaa FB-ryhmä?

Jos sattuu, että et ole vielä oppinut kusemaan, sovellus opettaa.

Ei muuta kuin pissalle.


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kotiseudun tarinoita

Lauri Simonsuuri (toim): Kotiseudun tarinoita, SKS 1951 (2006)

Simonsuuri tunnetaan paremmin toisesta teoksestaan: Myytillisiä tarinoita. Se sisältää kansalta koottuja tarinoita suomalaisista uskomusolennoista, tontuista, maahisista ym. Kotiseudun tarinoita on myös koottu Suomalaisen kirjallisuuden seuran keräämistä muistiinpanoista lähinnä 1900-luvun alkupuolelta. Tämän teoksen tarinat koskevat todellisia tapahtumia. Tosikertomuksia ne eivät ole vaan muuntuneita ja värittyneitä sukupolvien siirtäessä niitä seuraaville.

Teos on vain pieni rahtunen kaikesta kerätystä aineistosta, mutta sinälläänkin merkittävä yli 400-sivuinen lukupaketti. Kaikki tarinat eivät jaksa kiinnostaa, varsinkaan jos ei satu asumaan kyseisellä paikkakunnalla. Monista on vielä useita toisintoja. Jotkut taas ovat oikein kiinnostavia hyvin kerrottuina tarinoina, pieninä novelleina.

Entisten aikojen arkielämä välittyy teoksesta paremmin kuin historiakirjoista. Kerrotaan mitä tapahtui, pohtimatta oliko se oikein tai kohtuullista, oliko oikein että rikollinen ruoskittiin tai mestattiin, oliko oikein että ihmiset nääntyivät nälkään. Suuri osa kertomuksista koskee onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä. Toiset taas sisältävät onnistumisia. Ne esitetään yleensä sankaritekojen muodossa.